En halua ollenkaan lapsia. Haluaako joku kysyä jotain?

Onko sulla huonoja kokemukia lapsena olemisesta?

Mä ihan oikeasti haluaisin tietää...

koet tarvetta avautua aiheesta?

ja ihmisenä olemisesta ylipäätään, olen 21v.

Ja aloituksen tein koska olen ahdstunut ja pitkästynyt.

Itse olin 21-vuotiaana vasta toipumassa masennuksesta ja pääsemässä elämäni kanssa jaloilleen. Yllätysraskaus oli kova paukku, mutta selvisin siitä ja lapsi on nyt maailman ihanin 10-vuotias. Toista lasta alettiin yrittää vasta nyt, sillä tarvitsin nuo 10 vuotta sekä omaan että lapseni kasvuun.



Mutta ihan ok sekin, jos et koskaan hanki lapsia. Se ei minua ihmetytä. Sen sijaan ihmetyttää, että miksi roikut täällä? :D

ilman lapsia koska minulla on huonot geenit, joita en halua siirtää eteenpäin.

Ja haluan avautua asiasta koska olen ahdistunut.

ilman lapsia koska minulla on huonot geenit, joita en halua siirtää eteenpäin.

Ja haluan avautua asiasta koska olen ahdistunut.

Millä lailla huonot geenit? Periytyvää sairautta? Riippuvuustaipumusta? Muuten vain sekavia sukulaisia?

ja ihmisenä olemisesta ylipäätään, olen 21v.

Ja aloituksen tein koska olen ahdstunut ja pitkästynyt.

Ei kukaan halua vielä tuossa iässä lapsia. Kymmenen vuoden päästä voipi olla aivan toinen ääni kellossa. Yksinkertaista elämänkaaripsykologiaa...

Ja omasta kokemuksestani "neuvon" sinua sen verran, että mikäli jossain vaiheessa alat miettimään, että pitäisikö sittenkin tehdä niitä lapsia, että jos vanhana kadutkin jos et tee..



niin älä tee, sen vuoksi ainakaan. Luota itseesi.



Itse ajattelin ikäisenäsi ihan samalla lailla, etten halua lapsia. Tai olin ajatellut tuon ikäiseksi asti sillä tavoin teinistä saakka.



sitten tein kuitenkin lapsen, mieheni lievästä painostuksesta ja siksi etten luottanut itseeni, ajattelin että pakko niiden on olla oikeassa jotka sanovat että "mielesi vielä muuttuu!" ja ajattelin että ehkä vanhana lapsettomana tosiaan katuisin.



No, siis mulla on nyt lapsi. Tottakai hän on rakas, enkä ENÄÄ häntä pois antaisi, mutta rehellisesti on sanottava että olisi pitänyt vaan luottaa omaan vaistoonsa. Äitiys on minulle hyvin haasteellinen tehtävä, välillä hyvinkin rankka, lisäksi painaa se vastuu toisesta ihmisestä, ja syyllisyys sitten siitä kun äitiys ei ole minulle helppoa ja pelkään siten traumatisoivani jotenkin lastani tai antavani hänelle heikot eväät elämään :/



Sinä et tietenkään ole minä, mutta halusin vain jostain syystä kertoa tuon, ihan kaikella ystävyydellä :)

Hieno päätös :), pidä siitä kiinni!

Mä tein lapsia, kun halusin. Rakastan niitä suunnattomasti, mutta elämä olisi helpompaa jos ei olisi ketään jonka puolesta pitäisi pelätä, jos ei olisi ketään ketä rakastaa. Nyt mä olen suojaton.

Sanopa sinä puolestasi, miksi minun tai kenenkään muunkaan pitäisi olla kiinnostunut sinun tai jonkun muun omista ratkaisuista? Et kai sinäkään ole niin sivistymätön? Tai?