Miten päästää irti?

.

Hyvä kysymys!

En ole oppinut vieläkään vuosikymmenten jälkeen.

Joku ihminen vaan on meille rakkaampi kuin kukaan muu, se että kohtelee välillä huonosti ei poista kaipuun tunnetta (eteenkin jos itse on tullut vielä jätetyksi).

Sinulla ehkä helpompi tilanne kun itse jätit hänet.

Kaipuu helpottaa kun löydät korvikkeen ja jatkat elämääsi. Aika näyttää pystytkö koskaan kokonaan unohtamaan.

Jokainen tarvi jonkinlaisen ankkurin, kiinnekohdan elämäänsä. Mitä muuta sinulla on?

Parasta jos saisit sen ankkurin nyt kiinnitettyä itseesi.

Terapiamielessä voit tehdä listan miehen huonoista piirteistä ja mietit mikä paska hän olikaan. Et tarvi häntä enää.

Nyt on uusi syksy ja uusien juttujen aika. Keksi harrastuksia, keskity johonkin. Äläkä retkahda enää.

Ilmeisesti kuitenkin jollain tapaa tykkäsit hänestä koska kaipaat. Et kertonut kuinka kauan olitte yhdessä?

Voihan se olla että tosiaankin kaipaat vaan sitä että sulla on vaan joku ja nyt jos ei ole niin kaipaat sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tosin kaipuun poistoon tuo pari kk on melko lyhyt aika.

Ehkä on aika vaan etsiä uusi ja sitten kaipuu lakkaa tätä ko henkilöä kohtaan.

Aika oli minun kohdallani se lääke. Muuta neuvoa en voi antaa. Näetkö ihania unia hänestä? Minun oli ikävää herätä todellisuuteen siitä unesta.

Huonot miehet on vaan sijaisia siihen asti kunnes löydät sen oikean. Eli ei kannata uhrata kaikkea jonkun sekundan takia.

Älkääkä antako hormonien tmv hämätä. Jos mies loukkaa jotenkin, hän ei voi olla se oikea.

Kun rakastuu, toiselle haluaa vain hyvää. Siis se mieskin.

Pantiin kunnolla viimeisen kerran ja laitettiin kengän kannat vastakkain. Ei siinä sen kummempia tarvittu.

Voin sanoa varmaksi että pääset joku päivä irti. Mutta siihen menee aikaa vähemmän tai enemmän. Aivokemian pitää tasoittua ja tunteiden. Itselläni auttoi kun kaivoi tyypistä kaikki ikävät tiedot esille (itselle), ettei olekaan mikään kultapoju. Ja ne lopulta toimivat ponnahduslautana minulle eteenpäin menossa. En tiedä mitä sitten, jos jostain ihmisestä ei löydy mitään vikaa, varmasti on jotain huonoja puolia. Mutta rakastumisen vaiheessa niitä ei näe lainkaan eikä halua ajatella, saati eron alkuvaiheissa tai keskivaiheissa. Näkee vain jalustalla sen "ihanan" miehen ja haluaisi takaisin kaiken. Mutta kun aikaa kuluu ei taida halutakaan, totuudet selvenevät. Ja niin voi olla turvallisempaa, parempaa. Huomio alkaa kiinnittyä muualle ja etsii muualta uutta, eri asioita mitä tutkia. Tunteita voi käsitellä, joskus sitten irrottaa, kun voi. Sitä ennen ei kai voi. Joskus tuntui ettei ikinä irrota.

En jättänyt itse vaan tulin jätetyksi. Mies oli hyvin itsekäs, ei kyennyt empatiaan ainakaan minua kohtaan, ei ollut kiinnostunut minun asioistani, sai raivokohtauksia, vetäytyi ristiriitatilanteissa Jotenkin sain itseni uskomaan että tilanne vielä muuttuu. Nyt hän on uudessa suhteessa. En tiedä, onko hän uudelle naiselle erilainen. Oltiin yhdessä 6 vuotta.

Kaipaisi vielä ajatuksia.

Ap

Mitä sinä kaipaat on menetetty omanarvon tunto, mutta koeta tajuta ettei maksa vaivaa yrittää enää voittaa jos vastapuolella on nuljaska.

Onko tuollaiset nuljaskoita kaikille vai onko voinut jotenkin ihmeparantua ja on nyt ihana uudelle kumppanille? Onko kellään kokemusta?

.