Onko muille käynyt lapsuudessa vastaavaa?
Joskus ala-asteen lopulla olin kaverini kanssa toisessa kaupungissa konsertissa. Oli käynyt joku sekaannus poistulokyydin kanssa ja olimme pahasti myöhässä kotiintulossa eikä tuolloin ollut vielä kännyköitä. Kaverini äiti oli häntä vastassa ja ilmaisi huolensa ja helpotuksensa ja halasi ja itki jne. Katsoin koko shown vierestä ja olin pelkkää ilmaa. Minulle kaverini äiti ei sanonut sanaakaan, ei katsonut kohti, ei mitään. Katsoin sitä hämmentyneenä hymyillen. Kun he lähtivät kotiinsa lähdin sitten minäkin eikä minulla tainnut olla kotona mitään erityistä vastaanottoa tms.
En tiedä miksi tämä asia on jäänyt vaivaamaan näin, mutta minulle jäi tuosta tunne toisarvoisuudesta, joka on jatkunut aikuisikääni saakka. En pysty itseäni arvostamaan ja laitan aina muut itseni edelle, koska olenhan huonompi arvoisempi kuin muut.
Kommentit (31)
Älä nyt viitti olla noin menneisyyden vanki.
Mutta sehän on tavallaan ihan ymmärrettävää, että kaverisi äiti keskittyi kaveriisi eli lapseensa tuollaisena hetkenä. Hän oli varmaan ollut tosi huolissaan tästä eikä osannut huomioida ketään eikä mitään muuta.
Ehkä sinun omat vanhempasi ovat erilaisia persoonallisuudeltaan verrattuna kaverisi äitiin? Eivät kaikki huolestu yhtä nopeasti ja voimakkaasti, saati "hössötä" yhtä paljon. Jos vanhempasi kuitenkin pitivät sinusta huolta, ei sinun kannata tuollaista murehtia.
Minunkaan vanhempani eivät hössöttäneet yhtä paljon kuin monien kavereitteni. Kyllä he silti minusta ja sisaruksistani välittivät yhtä paljon.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Se äiti taisi välittää ainoastaan lapsestaan ja omasta lähipiiristä, tuli vaan esille tuossa. Outoa ettei huomioinut sinua lainkaan. Ei se ihan normaalia ole. Monissa perheissä huolehdittiin kaikista tai kysyttiin jotain, vaikkei olisi halannut, eli toinen lapsi huomioitiin. Se ei johdu sinusta.
Välinpitämätön äiti ilmoittauttuu. Vei lapsen jalkkistreeneihin ja jätti kentän parkkipaikalle, ennen kännykkäaikaa, n. 11- vuotiaan.
Harkat oli peruuntuneet, lapsi istui pimenevässä syysviileädsä illassa 1,5 h.
Kyllä pyytelin anteeksi enkä varmaan toiste yhtä typerästi tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Se äiti taisi välittää ainoastaan lapsestaan ja omasta lähipiiristä, tuli vaan esille tuossa. Outoa ettei huomioinut sinua lainkaan. Ei se ihan normaalia ole. Monissa perheissä huolehdittiin kaikista tai kysyttiin jotain, vaikkei olisi halannut, eli toinen lapsi huomioitiin. Se ei johdu sinusta.
Olin ollut paljon sen perheen luona yökylässä ja matkoilla jne. En edes lapsena odottanut samaa vastaanottoa, mutta se täydellinen näkymättömyys jotenkin onnistui satuttamaan sisintäni. Tuli jotenkin outo olo siitä.
Koska sä et ole hänen lapsi, niin hänellä ei ole mitään tunnesidettä sinua kohtaan ja jos tuo on ollut traumaattinen kokemus, niin oot ollut todella lapsellinen yksilö eli ihan liian nuori kulkemaan kaverin kanssa omaa pihaa kauempana...
Vierailija kirjoitti:
Se äiti taisi välittää ainoastaan lapsestaan ja omasta lähipiiristä, tuli vaan esille tuossa. Outoa ettei huomioinut sinua lainkaan. Ei se ihan normaalia ole. Monissa perheissä huolehdittiin kaikista tai kysyttiin jotain, vaikkei olisi halannut, eli toinen lapsi huomioitiin. Se ei johdu sinusta.
Miksi toinen äiti olisi ollut huolissaan ap:sta? En ymmärrä, miksi minun pitäisi välittää kaikista lapsista siksi, että oma on tärkeä ja rakas. Lapsillahan ei ollut mitään hätää, vain vanhempi oli huolissaan joten mitä tukea ap olisi tarvinnut.
Tosin tuolla tavalla ajatteleva ihminen on aika raskas, muistella jotain vuosikymmenten takaista asiaa, jossa ei tapahtunut mitään muuta kuin se, että ap huomasi kaverin vanhempien rakastavan omaa lastaan, ei ap:ta. Se oli varmasti murskaavaa, kun ei ollutkaan ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äiti taisi välittää ainoastaan lapsestaan ja omasta lähipiiristä, tuli vaan esille tuossa. Outoa ettei huomioinut sinua lainkaan. Ei se ihan normaalia ole. Monissa perheissä huolehdittiin kaikista tai kysyttiin jotain, vaikkei olisi halannut, eli toinen lapsi huomioitiin. Se ei johdu sinusta.
Olin ollut paljon sen perheen luona yökylässä ja matkoilla jne. En edes lapsena odottanut samaa vastaanottoa, mutta se täydellinen näkymättömyys jotenkin onnistui satuttamaan sisintäni. Tuli jotenkin outo olo siitä.
Noin käy, kun yrittää sysätä kaverinsa sivuun ja huomaa, että ei onnistunut, sen vanhemmat rakastaa vain sitä.
Itse olisin saanut selkääni, tällä perusteella sä olisit varmasti ottanut kanssa saman kohtelun?
Suosittelen pitkää sairauslomaa 3 - vuotista Kela -terapiaa. Kannattaa myös reflektoida ja miettiä enemmänkin lapsuusmuistoja, jos jotain löytyisi.
Minulla oli kaltaisesi kaveri. Joka kerta, kun äiti tai isä antoi minulle huomiota (huiskutti koulun portilla merkiksi siitä, että täällä ollaan tai halasi kevätjuhlassa tms.), niin kaveri keksi jonkun kivun tai asian, joka sai hänet hätääntymään ja tarvitsemaan aikuisen apua. Näin hän sai tehokkaasti vanhempieni huomion itselleen.
Tätä oli varmaan vuoden verran, kunnes äiti ryhtyi ääneen ihmettelemään, että onko se Katri sellainen, että se aina kompastuu jalkoihinsa tai kadottaa jotain, kun se taas oli tuollainen. Ja niin vanhempani eivät enää ryhtyneet auttamaan tai lohduttamaan samantien, vaan sivuuttivat tilanteen. Minä sain huomion 100% ja sekös harmitti.
Vierailija kirjoitti:
Koska sä et ole hänen lapsi, niin hänellä ei ole mitään tunnesidettä sinua kohtaan ja jos tuo on ollut traumaattinen kokemus, niin oot ollut todella lapsellinen yksilö eli ihan liian nuori kulkemaan kaverin kanssa omaa pihaa kauempana...
Voi hyvänen aika, oletpa sinä tyly! Jos ei tunnesidettä mutta normaalia olisi ollut huomioida sitä kaveriakin. Siis erittäin normaalia!
Kävelitkö ap siis yksin kotiisi?
Tässä tarinassa kyllä joku mättää pahasti. Sama kaverin äiti on siis yökylässä ja matkoilla heidän kanssaan ollessasi huolehtinut sinusta, mutta nyt ei muka huomaa edes. En usko. Väärä muisto tai höpiset joutavia.
Oli miten oli, koska kumminkin pohdit tuota niin arvelisin että lapsuudessasi koit saavasi riittämättömästi perusturvallisuutta. Meitä on monta. Pitää rakentaa itselleen tasapainoinen lapsuus ja persoonallisuus nyt aikuisena.
Miksi ap mietit kaverin äitiä etkä sitä, että OMAT VANHEMPASI eivät ilmaisseet helpotusta ja huojennusta, kun vihdoin saavuit kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap mietit kaverin äitiä etkä sitä, että OMAT VANHEMPASI eivät ilmaisseet helpotusta ja huojennusta, kun vihdoin saavuit kotiin?
Koska tiedän miksi omat vanhempani käyttäytyivät miten käyttäytyivät. Eikä siitä jäänyt siinä hetkessä mitään tunnejälkeä.
Toisin kuin kaverini äidin käytöksestä, koska hän tuolla tavalla osoitti vihansa minulle, joka olin kuitenkin syytön tilanteeseen. En ollut aiheuttanut myöhästymistä. Olin kuitenkin ottanut tilanteesta vetovastuun ja kannoin vastuun myös kaverini äidin käytöksestä ottaen sen vihan itseeni ja edelleen sitä kantaen. Ihmiset ottavat helposti syntipukiksi kenet helpoiten siihen asemaan saavat ja se on raadollista ja julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap mietit kaverin äitiä etkä sitä, että OMAT VANHEMPASI eivät ilmaisseet helpotusta ja huojennusta, kun vihdoin saavuit kotiin?
Koska tiedän miksi omat vanhempani käyttäytyivät miten käyttäytyivät. Eikä siitä jäänyt siinä hetkessä mitään tunnejälkeä.
Toisin kuin kaverini äidin käytöksestä, koska hän tuolla tavalla osoitti vihansa minulle, joka olin kuitenkin syytön tilanteeseen. En ollut aiheuttanut myöhästymistä. Olin kuitenkin ottanut tilanteesta vetovastuun ja kannoin vastuun myös kaverini äidin käytöksestä ottaen sen vihan itseeni ja edelleen sitä kantaen. Ihmiset ottavat helposti syntipukiksi kenet helpoiten siihen asemaan saavat ja se on raadollista ja julmaa.
Olet ihan sekaisin. Ei ollut muiden vanhempien tehtävä paapoa sinua eikä vanhempasi tekosyyt välinpitämättömyydelle oikeuta sitä. Olit vain kaverillesi kateellinen, että hänellä on rakastavat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap mietit kaverin äitiä etkä sitä, että OMAT VANHEMPASI eivät ilmaisseet helpotusta ja huojennusta, kun vihdoin saavuit kotiin?
Koska tiedän miksi omat vanhempani käyttäytyivät miten käyttäytyivät. Eikä siitä jäänyt siinä hetkessä mitään tunnejälkeä.
Toisin kuin kaverini äidin käytöksestä, koska hän tuolla tavalla osoitti vihansa minulle, joka olin kuitenkin syytön tilanteeseen. En ollut aiheuttanut myöhästymistä. Olin kuitenkin ottanut tilanteesta vetovastuun ja kannoin vastuun myös kaverini äidin käytöksestä ottaen sen vihan itseeni ja edelleen sitä kantaen. Ihmiset ottavat helposti syntipukiksi kenet helpoiten siihen asemaan saavat ja se on raadollista ja julmaa.
Välinpitämättömyys tuossa tilanteessa, kun on ollut suuri huoli OMASTA LAPSESTA ei ole vihaa eikä mitään sinusta syntipukin tekemistä. Ihme tulkinnat sinulla.
Mietipä miksi vanhempasi ei etsineet sua,eikö ne huomanneet poissaoloasi
Vai oliko kolaus se että jokainen vanhempi hoitaa ja huolehtii omasta jälkikasvusta