Lue keskustelun säännöt.
Onko muille käynyt lapsuudessa vastaavaa?
07.09.2022 |
Joskus ala-asteen lopulla olin kaverini kanssa toisessa kaupungissa konsertissa. Oli käynyt joku sekaannus poistulokyydin kanssa ja olimme pahasti myöhässä kotiintulossa eikä tuolloin ollut vielä kännyköitä. Kaverini äiti oli häntä vastassa ja ilmaisi huolensa ja helpotuksensa ja halasi ja itki jne. Katsoin koko shown vierestä ja olin pelkkää ilmaa. Minulle kaverini äiti ei sanonut sanaakaan, ei katsonut kohti, ei mitään. Katsoin sitä hämmentyneenä hymyillen. Kun he lähtivät kotiinsa lähdin sitten minäkin eikä minulla tainnut olla kotona mitään erityistä vastaanottoa tms.
En tiedä miksi tämä asia on jäänyt vaivaamaan näin, mutta minulle jäi tuosta tunne toisarvoisuudesta, joka on jatkunut aikuisikääni saakka. En pysty itseäni arvostamaan ja laitan aina muut itseni edelle, koska olenhan huonompi arvoisempi kuin muut.
Kommentit (31)
Jos minulle olisi käynyt lapsena noin, en varmaan olisi piitannut siitä mitään. Jos kaverin äiti olisi alkanut vaikka vihaisena huutaa minulle, siitä olisi varmaan jäänyt ikävä muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla niin, että ap on turhaan syyllistynyt tai jotenkin outo itse. Mutta voi olla myös niin, että ap:n havainto tai tunne tilanteesta on oikea.
Minulle syntyy mielikuva, jossa tämä kaverin äiti on sulkenut ap:n tilanteesta pois passiivis-aggressiivisesti ja ikään kuin halunnut sillä tavalla syyttää ap:tä tilanteesta ja omasta huolestaan. Voi olla, että niin ei käynyt, eihän meistä kukaan voi tilannetta näkemättä tietää. Mutta voi olla, että niin kävi.
Jos tämä kyseinen äiti teki noin, niin ap voi olla ihan tyytyväinen siihen, ettei kyseessä ollut hänen oma äitinsä. Olen koko ikäni yrittänyt taiteilla passiivis-aggressiivisten vallankäyttäjien kanssa ja osaan sen valitettavasti itsekin niissä tilanteissa, joita en muuten osaa käsitellä. Se ei ole terve suhtautumistapa ikinä. Ehkä tuo äiti ei kyennyt ottamaan vastuuta omista tunteistaan, eli huolestaan tai ärsyyntymisestä, kun aikataulu ei pitänytkään. Hän tarvitsi syyllisen omaan ikävään oloonsa. Järkitasolla hän ymmärsi, ettei voi syyttää ap:tä reilusti suoraan, mutta koska hän tarvitsi syyllisen, hän syyllisti tällä tavalla. Siis mahdollisesti. Mutta noin se monesti menee.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin, että ap on turhaan syyllistynyt tai jotenkin outo itse. Mutta voi olla myös niin, että ap:n havainto tai tunne tilanteesta on oikea.
Minulle syntyy mielikuva, jossa tämä kaverin äiti on sulkenut ap:n tilanteesta pois passiivis-aggressiivisesti ja ikään kuin halunnut sillä tavalla syyttää ap:tä tilanteesta ja omasta huolestaan. Voi olla, että niin ei käynyt, eihän meistä kukaan voi tilannetta näkemättä tietää. Mutta voi olla, että niin kävi.
Jos tämä kyseinen äiti teki noin, niin ap voi olla ihan tyytyväinen siihen, ettei kyseessä ollut hänen oma äitinsä. Olen koko ikäni yrittänyt taiteilla passiivis-aggressiivisten vallankäyttäjien kanssa ja osaan sen valitettavasti itsekin niissä tilanteissa, joita en muuten osaa käsitellä. Se ei ole terve suhtautumistapa ikinä. Ehkä tuo äiti ei kyennyt ottamaan vastuuta omista tunteistaan, eli huolestaan tai ärsyyntymisestä, kun aikataulu ei pitänytkään. Hän tarvitsi syyllisen omaan ikävään oloonsa. Järkitasolla hän ymmärsi, ettei voi syyttää ap:tä reilusti suoraan, mutta koska hän tarvitsi syyllisen, hän syyllisti tällä tavalla. Siis mahdollisesti. Mutta noin se monesti menee.
Todennäköisempää oli, että äiti oli huolissaan omasta lapsestaan ja helpottunut, kun kaikki oli hyvin ja ap siinä vierellä oli pettynyt, koska ei saanut haluamaansa huomiota, vaikka miten yritti. Ja ehkä kaverin äiti oletti, että ap:n vanhemmat ovat siellä lähistöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin, että ap on turhaan syyllistynyt tai jotenkin outo itse. Mutta voi olla myös niin, että ap:n havainto tai tunne tilanteesta on oikea.
Minulle syntyy mielikuva, jossa tämä kaverin äiti on sulkenut ap:n tilanteesta pois passiivis-aggressiivisesti ja ikään kuin halunnut sillä tavalla syyttää ap:tä tilanteesta ja omasta huolestaan. Voi olla, että niin ei käynyt, eihän meistä kukaan voi tilannetta näkemättä tietää. Mutta voi olla, että niin kävi.
Jos tämä kyseinen äiti teki noin, niin ap voi olla ihan tyytyväinen siihen, ettei kyseessä ollut hänen oma äitinsä. Olen koko ikäni yrittänyt taiteilla passiivis-aggressiivisten vallankäyttäjien kanssa ja osaan sen valitettavasti itsekin niissä tilanteissa, joita en muuten osaa käsitellä. Se ei ole terve suhtautumistapa ikinä. Ehkä tuo äiti ei kyennyt ottamaan vastuuta omista tunteistaan, eli huolestaan tai ärsyyntymisestä, kun aikataulu ei pitänytkään. Hän tarvitsi syyllisen omaan ikävään oloonsa. Järkitasolla hän ymmärsi, ettei voi syyttää ap:tä reilusti suoraan, mutta koska hän tarvitsi syyllisen, hän syyllisti tällä tavalla. Siis mahdollisesti. Mutta noin se monesti menee.
Todennäköisempää oli, että äiti oli huolissaan omasta lapsestaan ja helpottunut, kun kaikki oli hyvin ja ap siinä vierellä oli pettynyt, koska ei saanut haluamaansa huomiota, vaikka miten yritti. Ja ehkä kaverin äiti oletti, että ap:n vanhemmat ovat siellä lähistöllä.
Voihan se olla niinkin, mutta sitähän me ei voida tietää, kun ei oltu paikalla.
Ymmärrän, että tuntui tosi pahalta koska siinä hetkessä konkretisoitui omien vanhempiesi välinpitämättömyys. Taustalta varmaan terapiassa avautuisi paljon muitakin näkymättömyyden ja merkityksettömyyden kokemuksia. Kannattaa hakea apua, voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin, että ap on turhaan syyllistynyt tai jotenkin outo itse. Mutta voi olla myös niin, että ap:n havainto tai tunne tilanteesta on oikea.
Minulle syntyy mielikuva, jossa tämä kaverin äiti on sulkenut ap:n tilanteesta pois passiivis-aggressiivisesti ja ikään kuin halunnut sillä tavalla syyttää ap:tä tilanteesta ja omasta huolestaan. Voi olla, että niin ei käynyt, eihän meistä kukaan voi tilannetta näkemättä tietää. Mutta voi olla, että niin kävi.
Jos tämä kyseinen äiti teki noin, niin ap voi olla ihan tyytyväinen siihen, ettei kyseessä ollut hänen oma äitinsä. Olen koko ikäni yrittänyt taiteilla passiivis-aggressiivisten vallankäyttäjien kanssa ja osaan sen valitettavasti itsekin niissä tilanteissa, joita en muuten osaa käsitellä. Se ei ole terve suhtautumistapa ikinä. Ehkä tuo äiti ei kyennyt ottamaan vastuuta omista tunteistaan, eli huolestaan tai ärsyyntymisestä, kun aikataulu ei pitänytkään. Hän tarvitsi syyllisen omaan ikävään oloonsa. Järkitasolla hän ymmärsi, ettei voi syyttää ap:tä reilusti suoraan, mutta koska hän tarvitsi syyllisen, hän syyllisti tällä tavalla. Siis mahdollisesti. Mutta noin se monesti menee.
Todennäköisempää oli, että äiti oli huolissaan omasta lapsestaan ja helpottunut, kun kaikki oli hyvin ja ap siinä vierellä oli pettynyt, koska ei saanut haluamaansa huomiota, vaikka miten yritti. Ja ehkä kaverin äiti oletti, että ap:n vanhemmat ovat siellä lähistöllä.
Voihan se olla niinkin, mutta sitähän me ei voida tietää, kun ei oltu paikalla.
Totta, meillä on vain kateellisen ap:n kertomus, josta paistaa läpi se, että häntä ei kukaan ole koskaan pitänyt tärkeänä ja halaamisen arvoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap mietit kaverin äitiä etkä sitä, että OMAT VANHEMPASI eivät ilmaisseet helpotusta ja huojennusta, kun vihdoin saavuit kotiin?
Koska tiedän miksi omat vanhempani käyttäytyivät miten käyttäytyivät. Eikä siitä jäänyt siinä hetkessä mitään tunnejälkeä.
Toisin kuin kaverini äidin käytöksestä, koska hän tuolla tavalla osoitti vihansa minulle, joka olin kuitenkin syytön tilanteeseen. En ollut aiheuttanut myöhästymistä. Olin kuitenkin ottanut tilanteesta vetovastuun ja kannoin vastuun myös kaverini äidin käytöksestä ottaen sen vihan itseeni ja edelleen sitä kantaen. Ihmiset ottavat helposti syntipukiksi kenet helpoiten siihen asemaan saavat ja se on raadollista ja julmaa.
Minkä ihmeen vihan? Oletko jotenkin sairas? Ei hänen olisi pitänyt mitenkään vierasta lasta halailla, hänen oma lapsensa oli aiheuttanut hänelle huolta, sinusta olisi pitänyt olla sinun vanhempasi huolissaan tai vihaisia kun myöhästyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistot voivat olla vääriäkin. Voi olla, että olet vuosien saatossa paisuttanut ja vääristellyt muistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äiti taisi välittää ainoastaan lapsestaan ja omasta lähipiiristä, tuli vaan esille tuossa. Outoa ettei huomioinut sinua lainkaan. Ei se ihan normaalia ole. Monissa perheissä huolehdittiin kaikista tai kysyttiin jotain, vaikkei olisi halannut, eli toinen lapsi huomioitiin. Se ei johdu sinusta.
Olin ollut paljon sen perheen luona yökylässä ja matkoilla jne. En edes lapsena odottanut samaa vastaanottoa, mutta se täydellinen näkymättömyys jotenkin onnistui satuttamaan sisintäni. Tuli jotenkin outo olo siitä.
Jos olit paljon heidän luonaan, niin silloinhan tuo välinpitämättömyys sinua kohtaan olisi pitänyt näkyä muulloinkin kuin tuona päivänä. Jos näin ei ollut, niin sinun pitäisi nyt jo aikuisena tajuta, että kyseessä oli erikoistilanne. Kaverisi äiti oli tuolla hetkellä normaalia huolestuneempi. Ehkä hänellä oli jotain muitakin huolia ja tilanne purkautui noin, ettei sinua huomioitu.
On väärin (joskin inhimillistä) vetää johtopäätöksiä vain yhdestä kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet syyllistynyt tuossa tilanteessa, vaikka et voi tietää mitä kaverin äidin mielessä oli. Ehkä hänellä oli joku henkilökohtainen kriisi päällä ja pelkäsi lapsen menetystä, mikä on vanhemmalle suht normaalia ajoittain. Tulkitsit väärin ja luulit hänen olevan vihainen sinulle.