Euroopassa Suomen ulkopuolella asuva keskiluokkainen

Asun huomattavasti tilavammin ja minulla on merinäköala. Rakennus on kuitenkin rakennettu aika huonosti ja lämpöeristystä ei ole. Talvisin usein tuntuu kylmemmältä sisällä kuin ulkona. Muilta osin asunnon varustus on samanlainen kuin Suomessa, tosin kylpyhuoneita on yleisesti enemmän asuntoa kohden. 

Lasten koulu ja päivähoito ovat joko maksullisia tai ilmaisia valinnasta riippuen. Koulun taso ei vastaa Suomalaista. 

Tapaan ihmisiä paljon enemmän kuin Suomessa asuessa, usein ulkona baareissa, kahviloissa tai ravintoloissa. Ostovoimani on selkeästi suurempi, tosin minulla ei ole esimerkiksi auton kustannuksia koska en sitä tarvitse. Mutta kokonaisuudessaan sanoisin että elämäni on paljon parempi, elintaso korkeampi, mutta maan ihmisten koulutustaso on heikompi, infra on kaukana Suomen tasosta tässä maassa. Ihmiset ovat mukavampia, avoimempia ja naiset naisellisempia. Miehet eivät vastavuoroisesti tosin kovasti loista. 

Mutta kun olen asunut useissa eri euroopan maissa, niin oikea vastaus kysymykseesi on että riippuu maasta. Lähes joka paikasta löytyy asioita jotka ovat paremmin kuin Suomessa ja päinvastoin.

Ruoka ja vaatteet on halvempia mutta asuminen kalliimpaa että ihan fifty sixty sanoisin. Verotuksessa kiva kun on puolisoiden yhteisöverotulot eli jos toinen on pienituloisen, toisen tuloveroprosentti madaltuu. Koen tämän reiluna.

Muuten elämänasenne kivempi kuin Suomessa. Voi vaikka viedä lapsen päikkyyn ja sitten mennä aamukahville ja croissantille kahvilaan. Ei tädit paheksu ja kyttää. Tai toisaalta se lapsikin saa tulla sinne kahvilaan ilman että jonkun hapannaaman päivä menee pilalle, lapselle jopa hymyillään ja puhutaan eikä vanhemmilta vaan kylmästi kysyä mitä se ottaa?

Jatkokysymys: millaista työelämä on vaativuudeltaan verrattuna suomalaiseen vastaavaan?

Työelämässä tietty hierarkkisuus on selvin ero Suomeen teitittelyineen, pomo ei ole mikään kaverisi. Pitkät lounaat ravintolassa./2

Olen asunut 3 eri maassa, it-alan työtä: Saksa (Etelä-Saksa), Espanja ja Englanti (Lontoo).

Elintaso oli ehdottomasti paras Saksassa. Palkat oli huomattavasti paremmat kuin Suomessa, asuminen about sama hinta, ruoka halvempaa. Lisäksi jos olisi ollut perhettä, olisi ollut käytössä ns. perheverotus eli verotuksessa olisi huomioitu veroa alentavasti esim. elätettävä puoliso ja/tai lapset. Itse kun olin sinkkuna liikkeellä niin helpotuksia ei ollut, joten verotus oli aika lähellä Suomen luokkaa. Työelämä oli Saksassa hyvin hierarkkista ja "vanhanaikaista", ei etätyömahdollisuuksia, konttorilla istutaan kokouksissa paljon jne. En myös oikein löytänyt mitään kavereita tai tuttuja sieltä, ihmiset suhtautui minuun kohteliaasti mutta viileän ettäisesti, varmaan vähän kuin Suomessa vieraita kohdellaan. 

Espanjassa palkat oli selvästi heikommat mutta ilmiselvä bonus oli toki ilmasto, sekä ruoka- ja muu kulttuuri. Ruoka, asuminen yms. oli Suomea reilusti halvempaa, joten elintaso kyllä oli sielläkin parempi kuin Suomessa vaikka palkka oli suunnilleen samaaa tasoa kuin Suomessa / hieman pienempi. Työelämä alallani yllättävän kovaa. Olin kuvitellut että siellä olisi rennompaa kuin vaikka Saksassa mutta paskan marjat. Ihmiset istui toimistolla aamu-8-9:stä iltakahdeksaan joka päivä. Jos meinasin lähteä klo 17 kotiin, kyllä sitä ihmeteltiin. Eikä ne edes pitäneet mitään pitkiä siestoja välissä. Ylitöitä tehtiin paljon myös viikonloppuisin ja oli kova kilpailu osaajien kesken projekteista. Minä niin olisin rakastanut jäädä Espanjaan muuten, mutta totesin etten halua uhrata 12 tuntia joka päivästäni työlle ja jatkuvasti kilpailla.

Muutin sitten Lontooseen töihin, hyväpalkkaisen ison yrityksen työn perässä. Se hyvä palkka ei luonut mitään ihmeellistä elintasoa, koska Lontoossa tunnetusti on hiton kallista. Ei todellakaan sinkkuna asuttu missään hienoilla alueilla koodarin palkoilla. Asuin paljon muitakin maa han muuttajia sisältävällä Shepherd's Bushin alueella ankeassa, kylmässä ja sokkeloisessa pikkutalossa. Työ oli asiallista ja jees, mutta tosiaan kun oli varaa asua vain paskoilla alueilla niin arjen laatu ei kovin kummoinen. Viikonloppuisin oli hienoa istua iltateellä keittiössä ja katsella kun känniset sekoilijat kusta lorottivat siihen kadulle, heittelivät tölkkejä, melusivat. Itse en edes uskaltanut siihen aikaan yksin lähteä ulos. 

Nyt olen sitten taas Suomessa mutta talvi ahdistaa jo, pimeä ja kylmä. En vaan ole vielä oikein keksinyt mitä yrittäisin seuraavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 3 eri maassa, it-alan työtä: Saksa (Etelä-Saksa), Espanja ja Englanti (Lontoo).

Elintaso oli ehdottomasti paras Saksassa. Palkat oli huomattavasti paremmat kuin Suomessa, asuminen about sama hinta, ruoka halvempaa. Lisäksi jos olisi ollut perhettä, olisi ollut käytössä ns. perheverotus eli verotuksessa olisi huomioitu veroa alentavasti esim. elätettävä puoliso ja/tai lapset. Itse kun olin sinkkuna liikkeellä niin helpotuksia ei ollut, joten verotus oli aika lähellä Suomen luokkaa. Työelämä oli Saksassa hyvin hierarkkista ja "vanhanaikaista", ei etätyömahdollisuuksia, konttorilla istutaan kokouksissa paljon jne. En myös oikein löytänyt mitään kavereita tai tuttuja sieltä, ihmiset suhtautui minuun kohteliaasti mutta viileän ettäisesti, varmaan vähän kuin Suomessa vieraita kohdellaan. 

Espanjassa palkat oli selvästi heikommat mutta ilmiselvä bonus oli toki ilmasto, sekä ruoka- ja muu kulttuuri. Ruoka, asuminen yms. oli Suomea reilusti halvempaa, joten elintaso kyllä oli sielläkin parempi kuin Suomessa vaikka palkka oli suunnilleen samaaa tasoa kuin Suomessa / hieman pienempi. Työelämä alallani yllättävän kovaa. Olin kuvitellut että siellä olisi rennompaa kuin vaikka Saksassa mutta paskan marjat. Ihmiset istui toimistolla aamu-8-9:stä iltakahdeksaan joka päivä. Jos meinasin lähteä klo 17 kotiin, kyllä sitä ihmeteltiin. Eikä ne edes pitäneet mitään pitkiä siestoja välissä. Ylitöitä tehtiin paljon myös viikonloppuisin ja oli kova kilpailu osaajien kesken projekteista. Minä niin olisin rakastanut jäädä Espanjaan muuten, mutta totesin etten halua uhrata 12 tuntia joka päivästäni työlle ja jatkuvasti kilpailla.

Muutin sitten Lontooseen töihin, hyväpalkkaisen ison yrityksen työn perässä. Se hyvä palkka ei luonut mitään ihmeellistä elintasoa, koska Lontoossa tunnetusti on hiton kallista. Ei todellakaan sinkkuna asuttu missään hienoilla alueilla koodarin palkoilla. Asuin paljon muitakin maa han muuttajia sisältävällä Shepherd's Bushin alueella ankeassa, kylmässä ja sokkeloisessa pikkutalossa. Työ oli asiallista ja jees, mutta tosiaan kun oli varaa asua vain paskoilla alueilla niin arjen laatu ei kovin kummoinen. Viikonloppuisin oli hienoa istua iltateellä keittiössä ja katsella kun känniset sekoilijat kusta lorottivat siihen kadulle, heittelivät tölkkejä, melusivat. Itse en edes uskaltanut siihen aikaan yksin lähteä ulos. 

Nyt olen sitten taas Suomessa mutta talvi ahdistaa jo, pimeä ja kylmä. En vaan ole vielä oikein keksinyt mitä yrittäisin seuraavaksi. 

Takaisin Etelä-Saksaan? Mun mielestä Euroopan paras paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 3 eri maassa, it-alan työtä: Saksa (Etelä-Saksa), Espanja ja Englanti (Lontoo).

Elintaso oli ehdottomasti paras Saksassa. Palkat oli huomattavasti paremmat kuin Suomessa, asuminen about sama hinta, ruoka halvempaa. Lisäksi jos olisi ollut perhettä, olisi ollut käytössä ns. perheverotus eli verotuksessa olisi huomioitu veroa alentavasti esim. elätettävä puoliso ja/tai lapset. Itse kun olin sinkkuna liikkeellä niin helpotuksia ei ollut, joten verotus oli aika lähellä Suomen luokkaa. Työelämä oli Saksassa hyvin hierarkkista ja "vanhanaikaista", ei etätyömahdollisuuksia, konttorilla istutaan kokouksissa paljon jne. En myös oikein löytänyt mitään kavereita tai tuttuja sieltä, ihmiset suhtautui minuun kohteliaasti mutta viileän ettäisesti, varmaan vähän kuin Suomessa vieraita kohdellaan. 

Espanjassa palkat oli selvästi heikommat mutta ilmiselvä bonus oli toki ilmasto, sekä ruoka- ja muu kulttuuri. Ruoka, asuminen yms. oli Suomea reilusti halvempaa, joten elintaso kyllä oli sielläkin parempi kuin Suomessa vaikka palkka oli suunnilleen samaaa tasoa kuin Suomessa / hieman pienempi. Työelämä alallani yllättävän kovaa. Olin kuvitellut että siellä olisi rennompaa kuin vaikka Saksassa mutta paskan marjat. Ihmiset istui toimistolla aamu-8-9:stä iltakahdeksaan joka päivä. Jos meinasin lähteä klo 17 kotiin, kyllä sitä ihmeteltiin. Eikä ne edes pitäneet mitään pitkiä siestoja välissä. Ylitöitä tehtiin paljon myös viikonloppuisin ja oli kova kilpailu osaajien kesken projekteista. Minä niin olisin rakastanut jäädä Espanjaan muuten, mutta totesin etten halua uhrata 12 tuntia joka päivästäni työlle ja jatkuvasti kilpailla.

Muutin sitten Lontooseen töihin, hyväpalkkaisen ison yrityksen työn perässä. Se hyvä palkka ei luonut mitään ihmeellistä elintasoa, koska Lontoossa tunnetusti on hiton kallista. Ei todellakaan sinkkuna asuttu missään hienoilla alueilla koodarin palkoilla. Asuin paljon muitakin maa han muuttajia sisältävällä Shepherd's Bushin alueella ankeassa, kylmässä ja sokkeloisessa pikkutalossa. Työ oli asiallista ja jees, mutta tosiaan kun oli varaa asua vain paskoilla alueilla niin arjen laatu ei kovin kummoinen. Viikonloppuisin oli hienoa istua iltateellä keittiössä ja katsella kun känniset sekoilijat kusta lorottivat siihen kadulle, heittelivät tölkkejä, melusivat. Itse en edes uskaltanut siihen aikaan yksin lähteä ulos. 

Nyt olen sitten taas Suomessa mutta talvi ahdistaa jo, pimeä ja kylmä. En vaan ole vielä oikein keksinyt mitä yrittäisin seuraavaksi. 

Takaisin Etelä-Saksaan? Mun mielestä Euroopan paras paikka.

Joo sinne on välillä ikävä. Asuin vuokralla kauniissa Esslingenissä, työpaikka Stuttgartin keskustassa. Nyt kun on vähän aikuisempi eikä enää niin biletys tai miesystävän löytäminen innosta, ei luultavasti enää haittaisi sekään jos ei löytyisi niin kavereita. Toinen vaihtoehto joka vähän kummittelee mielessä on Irlanti, jossa en ole koskaan asunut. 

Mielenkiintoista lukea näitä, kiitos vastaajille. Lisääkin saa kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 3 eri maassa, it-alan työtä: Saksa (Etelä-Saksa), Espanja ja Englanti (Lontoo).

Elintaso oli ehdottomasti paras Saksassa. Palkat oli huomattavasti paremmat kuin Suomessa, asuminen about sama hinta, ruoka halvempaa. Lisäksi jos olisi ollut perhettä, olisi ollut käytössä ns. perheverotus eli verotuksessa olisi huomioitu veroa alentavasti esim. elätettävä puoliso ja/tai lapset. Itse kun olin sinkkuna liikkeellä niin helpotuksia ei ollut, joten verotus oli aika lähellä Suomen luokkaa. Työelämä oli Saksassa hyvin hierarkkista ja "vanhanaikaista", ei etätyömahdollisuuksia, konttorilla istutaan kokouksissa paljon jne. En myös oikein löytänyt mitään kavereita tai tuttuja sieltä, ihmiset suhtautui minuun kohteliaasti mutta viileän ettäisesti, varmaan vähän kuin Suomessa vieraita kohdellaan. 

Espanjassa palkat oli selvästi heikommat mutta ilmiselvä bonus oli toki ilmasto, sekä ruoka- ja muu kulttuuri. Ruoka, asuminen yms. oli Suomea reilusti halvempaa, joten elintaso kyllä oli sielläkin parempi kuin Suomessa vaikka palkka oli suunnilleen samaaa tasoa kuin Suomessa / hieman pienempi. Työelämä alallani yllättävän kovaa. Olin kuvitellut että siellä olisi rennompaa kuin vaikka Saksassa mutta paskan marjat. Ihmiset istui toimistolla aamu-8-9:stä iltakahdeksaan joka päivä. Jos meinasin lähteä klo 17 kotiin, kyllä sitä ihmeteltiin. Eikä ne edes pitäneet mitään pitkiä siestoja välissä. Ylitöitä tehtiin paljon myös viikonloppuisin ja oli kova kilpailu osaajien kesken projekteista. Minä niin olisin rakastanut jäädä Espanjaan muuten, mutta totesin etten halua uhrata 12 tuntia joka päivästäni työlle ja jatkuvasti kilpailla.

Muutin sitten Lontooseen töihin, hyväpalkkaisen ison yrityksen työn perässä. Se hyvä palkka ei luonut mitään ihmeellistä elintasoa, koska Lontoossa tunnetusti on hiton kallista. Ei todellakaan sinkkuna asuttu missään hienoilla alueilla koodarin palkoilla. Asuin paljon muitakin maa han muuttajia sisältävällä Shepherd's Bushin alueella ankeassa, kylmässä ja sokkeloisessa pikkutalossa. Työ oli asiallista ja jees, mutta tosiaan kun oli varaa asua vain paskoilla alueilla niin arjen laatu ei kovin kummoinen. Viikonloppuisin oli hienoa istua iltateellä keittiössä ja katsella kun känniset sekoilijat kusta lorottivat siihen kadulle, heittelivät tölkkejä, melusivat. Itse en edes uskaltanut siihen aikaan yksin lähteä ulos. 

Nyt olen sitten taas Suomessa mutta talvi ahdistaa jo, pimeä ja kylmä. En vaan ole vielä oikein keksinyt mitä yrittäisin seuraavaksi. 

Sinuna valitsisin myös Saksan. Aikuisiällä et pääse enää 'piireihin' mutta eivät ne muutkaan työpaikalla ole kuin työkavereita, elämä on muualla.

Mä asun Lontoossa ja asuin aiemmin useamman vuoden Pariisissa ja lyhyen aikaa Roomassa. 

Lontoossa palkat on paremmat kuin Suomessa ja verotus alhaisempi. Ruoka ja vaatteet ovat halvempia mutta asuminen, matkat ja lastenhoito rutkasti kalliimpaa. Esim päiväkoti noin £1500 per muksu per kuukausi. Eskari alkaa neljävuotiaana ja ekalle luokalle mennään viisivuotiaana. Koulu on ilmaista mutta ruuasta maksetaan tokasta luokasta eteenpäin, mun lasten koulussa hinta on £17 per viikko. Alakoululaiset eivät kulje yksin koulumatkoja joten heille pitää olla joko aamiais-ja iltapäiväkerho tai joku hoitaja kotona koska vanhempien tyopäivät matkoineen ovat 10-12 tuntia päivässä. Me maksetaan suomalaiselle opiskelijalle siitä että hakee lapset koulusta ja antaa niille välipalaa ja opastaa läksyissä kunnes jompikumpi vanhemmista ehtii kotiin noin klo 18:30 eteenpäin. 

Kouluista on viikko lomaa kuuden viikon välein, joulu-ja pääsiäislomat ovat kaksi viikkoa ja kesäloma 6 viikkoa heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. 

Yksityiskoulut maksavat halvimillaan noin £12,000 vuodessa ja kalleimillaan £50K+

Tyoelämässä ei liukuvia tyoaikoja juurikaan harrasteta, ylitoistä ei makseta, mutta oletetaan että niihin on valmis jäämään jos mielii edetä urallaan. 

Vuosilomaa on 4-6 viikkoa vuodessa ja sitä saa maksimissaan pitää 2 viikkoa putkeen. 

Me asutaan 4h+k + 2kph 90m2 kerrostaloasunnossa keskustan alueella ja asunnon tämänhetkinen hinta on noin 1.8 miljoonaa, itse ollaan ostettu kotimme aikoinaan vajaalla millillä.

Suurin osa tuttavapiiristämme asuu Lontoon ulkopuolella mutta me halutaan asua kaupungissa vaikka samalla rahalla saisikin ison talon kauempaa. 

Aikuisilla ei hirveästi ole aikaa harrastaa viikolla, lasten harrastukset ovat pitkälti koulun yhteydessä. 

On ihan tavallista tavata ystäviä lasillisella tai illallisella arki-iltana. 

Terveydenhuolto on ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Mä asun Lontoossa ja asuin aiemmin useamman vuoden Pariisissa ja lyhyen aikaa Roomassa. 

Lontoossa palkat on paremmat kuin Suomessa ja verotus alhaisempi. Ruoka ja vaatteet ovat halvempia mutta asuminen, matkat ja lastenhoito rutkasti kalliimpaa. Esim päiväkoti noin £1500 per muksu per kuukausi. Eskari alkaa neljävuotiaana ja ekalle luokalle mennään viisivuotiaana. Koulu on ilmaista mutta ruuasta maksetaan tokasta luokasta eteenpäin, mun lasten koulussa hinta on £17 per viikko. Alakoululaiset eivät kulje yksin koulumatkoja joten heille pitää olla joko aamiais-ja iltapäiväkerho tai joku hoitaja kotona koska vanhempien tyopäivät matkoineen ovat 10-12 tuntia päivässä. Me maksetaan suomalaiselle opiskelijalle siitä että hakee lapset koulusta ja antaa niille välipalaa ja opastaa läksyissä kunnes jompikumpi vanhemmista ehtii kotiin noin klo 18:30 eteenpäin. 

Kouluista on viikko lomaa kuuden viikon välein, joulu-ja pääsiäislomat ovat kaksi viikkoa ja kesäloma 6 viikkoa heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. 

Yksityiskoulut maksavat halvimillaan noin £12,000 vuodessa ja kalleimillaan £50K+

Tyoelämässä ei liukuvia tyoaikoja juurikaan harrasteta, ylitoistä ei makseta, mutta oletetaan että niihin on valmis jäämään jos mielii edetä urallaan. 

Vuosilomaa on 4-6 viikkoa vuodessa ja sitä saa maksimissaan pitää 2 viikkoa putkeen. 

Me asutaan 4h+k + 2kph 90m2 kerrostaloasunnossa keskustan alueella ja asunnon tämänhetkinen hinta on noin 1.8 miljoonaa, itse ollaan ostettu kotimme aikoinaan vajaalla millillä.

Suurin osa tuttavapiiristämme asuu Lontoon ulkopuolella mutta me halutaan asua kaupungissa vaikka samalla rahalla saisikin ison talon kauempaa. 

Aikuisilla ei hirveästi ole aikaa harrastaa viikolla, lasten harrastukset ovat pitkälti koulun yhteydessä. 

On ihan tavallista tavata ystäviä lasillisella tai illallisella arki-iltana. 

Terveydenhuolto on ilmaista.

Niin varmaan asut jossain miljoonakämpässä Lontoossa.

Miten paikalliset ovat suhtautuneet teihin maa han muut tajiin?

Här är bostäderna/husen rätt nära de finska, men större, högre och ofta byggda i sten. Prisnivån är betydligt under den finska, liksom bruttolönerna för enklare jobb. På ledande nivå är lönerna i paritet.

Företagande är allmänt och byråkratin lätt. Man klarar sig på engelska och får hjälp med det mesta tills man kan själv.

Utbildningen är förmånlig och högklassig.

Utbudet av mat, dryck och nöjen är bättre än i Finland och kostar mindre.

Då netto lönerna inte just skiljer sig från de finska och chefernas netto är nästan det dubbla, är levnadsstandarden klart bättre. Dessutom stiger inte skatterna då det går bra och det sporrar hela samhället.

Företagsamhet och frihet präglar livet här. Det vill jag aldrig byta bort det och speciellt inte till den finska atmosfären.

Vierailija kirjoitti:

Miten paikalliset ovat suhtautuneet teihin maa han muut tajiin?

Täällä Saksassa, läntisessä osassa, pelkästään positiivisesti. Selvä ero siinä, oletko vaalea(hko) kielitaitoinen pohjoisesta tullut, vai mustatukkainen etelästä (ja jos hän ei osaa kunnolla kieltä, pahenee vain). Ainoa, jolle en oikein olisi kelvannut, oli edesmennyt saksalainen anoppini, mutta hänelle nyt ei kelvannut kukaan.

Entisessä DDR:ssä on paljon nat se ja, sinne en muuttaisi.

Asun keskisuuressa merenrantakaupungissa Englannissa, olen akateeminen tutkija ja samoin mieheni, lapsia on kaksi.

Asumme tavallisessa viktoriaanisessa kadunvarsitalossa, jossa kolme huonetta ja keittiö sekä pieni puutarha. Lapset käyvät yksityiskoulua, johon ei oikeastaan olisi varaa, mutta valtionkoulut täällä ovat pelkkää sirkusta ja säilytystä, joten lasten koulutukseen menee 20 donaa vuodessa, plus maksulliset soittoharrastukset, pakolliset univormut ja muut välineet. Talosta maksamme lainaa alle tonnin kuussa, vuokralla asuminen samankokoisessa talossa maksaisi melkein pari tonnia nykyhinnoilla. 

Palkka on samaa tasoa kuin Suomessa, mutta elinkustannukset (sähkö, kaasu, vesi, vakuutukset) kalliimpia. Julkinen terveydenhuolto ei toimi, mutta eipä se taida toimia enää Suomessakaan. Lapsilla ei ole yksityisiä vakuutuksia, ei täällä oikein ole sellaisia saatavillakaan. Infra on surkeaa ja talvella on kosteaa ja vetoisaa. Kaupunki on ihan mukava, mutta köyhyyttä ja rikollisuutta on suhteessa enemmän kuin Suomessa. 

Töitä tehdään yli 60 tuntia viikossa eikä puhettakaan mistään lastenhakemisista kesken työpäivän. Työyhteisö on hierarkinen ja paljon on käytettävä aikaa mielistelyyn ja peribrittiläiseen nuoleskeluun. Suomessa kollegat valittavat kun kontaktiopetusta on kymmenisen tuntia viikossa ja tutkimustakin pitäisi ehtiä tehdä, meillä molemmilla täällä opetusta yli 20 tuntia viikossa, saman verran adminia ja paperihommia plus tietysti opetuksen valmistelu ja arvioiminen sekä opiskelijoiden moninaiset ongelmat siihen päälle. Tutkimusta, joka pakollinen osa työtä, tehdään iltaisin ja viikonloppuisin. 

Suomessa elämä olisi helpompaa ja halvempaa. Toisaalta kun on tottunut kansainvälisyyteen ja tiettyyn positiiviseen elämänasenteeseen, niin tuntuisi tympeältä palata Suomeen, jossa valitetaan kaikesta, vaikka kenelläkään ei ole mitään hätää. 

Olen asunut n. 12 vuotta Saksassa ja lapset ovat käyneet koulut täällä.

Palkkatasossa on kyllä, etenkin it-alalla huima ero. Tietenkin tulee ensin mieleen, mitä kaikkea sillä palkalla pitää kustantaa. Erot Suomeen ovat aika vähäiset. Päivähoidon omavastuuosuudet ovat ehkä hieman korkeammat kuin Suomessa, eikä kouluruokailu ole ilmaista. Koulutarvikkeisiin menee myös hieman, mutta ei sanottavasti. Monet kirjat saa kyllä koulusta. Opintotuki on vanhempien tuloista riippuva, joten sitä ei käytännössä ole (keskiluokalle) Eli kotoa pois muuttaneen opiskelijan kulut pitää maksaa. Tosin tässä auttaa, että lapsilisää (reilu 200e/kk) maksetaan myös opiskelevista lapsista, asui ne kotona tai ei.

Eläkettä kertyy myös automaattisesti suunnilleen yhtä paljon (tai vähän) kuin Suomessa. Lisäeläkettä säästän toki, mutta vain siksi, että voin.

Asun isossa kaupungissa ja huomattavasti ahtaammin, mitä tällä palkalla Suomessa. Muuten elinkustannukset ovat halvempia kuin Suomessa. Lasten harrastaminen ei ole kovin kallista, ulkona syöminen halvempaa. Uskoisin, että joutuisin tinkimään elintasostani aika paljon, jos muuttaisin Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut n. 12 vuotta Saksassa ja lapset ovat käyneet koulut täällä.

Palkkatasossa on kyllä, etenkin it-alalla huima ero. Tietenkin tulee ensin mieleen, mitä kaikkea sillä palkalla pitää kustantaa. Erot Suomeen ovat aika vähäiset. Päivähoidon omavastuuosuudet ovat ehkä hieman korkeammat kuin Suomessa, eikä kouluruokailu ole ilmaista. Koulutarvikkeisiin menee myös hieman, mutta ei sanottavasti. Monet kirjat saa kyllä koulusta. Opintotuki on vanhempien tuloista riippuva, joten sitä ei käytännössä ole (keskiluokalle) Eli kotoa pois muuttaneen opiskelijan kulut pitää maksaa. Tosin tässä auttaa, että lapsilisää (reilu 200e/kk) maksetaan myös opiskelevista lapsista, asui ne kotona tai ei.

Eläkettä kertyy myös automaattisesti suunnilleen yhtä paljon (tai vähän) kuin Suomessa. Lisäeläkettä säästän toki, mutta vain siksi, että voin.

Asun isossa kaupungissa ja huomattavasti ahtaammin, mitä tällä palkalla Suomessa. Muuten elinkustannukset ovat halvempia kuin Suomessa. Lasten harrastaminen ei ole kovin kallista, ulkona syöminen halvempaa. Uskoisin, että joutuisin tinkimään elintasostani aika paljon, jos muuttaisin Suomeen.

...jatkan vielä. Julkinen terveydenhuolto toimii paremmin kuin Suomessa ja omavastuuosuudet ovat pienemmät (olemattomat). Ei tarvitse yksityistä vakuutusta lisäksi.

Työelämän vaatimukset.. päivittäinen elämä suunnilleen sama kuin Suomessa. Viikonloppuisin ei töitä tehdä, vaikka olisi kuinka kiire. Irtisanomissuoja vanhoilla työntekijöillä todella hyvä. Irtisanomisraha on jo muutaman vuoden työsuhteen jälkeen todella tuntuva, useamman kuukauden palkka.

Vierailija kirjoitti:

Asun keskisuuressa merenrantakaupungissa Englannissa, olen akateeminen tutkija ja samoin mieheni, lapsia on kaksi.

Asumme tavallisessa viktoriaanisessa kadunvarsitalossa, jossa kolme huonetta ja keittiö sekä pieni puutarha. Lapset käyvät yksityiskoulua, johon ei oikeastaan olisi varaa, mutta valtionkoulut täällä ovat pelkkää sirkusta ja säilytystä, joten lasten koulutukseen menee 20 donaa vuodessa, plus maksulliset soittoharrastukset, pakolliset univormut ja muut välineet. Talosta maksamme lainaa alle tonnin kuussa, vuokralla asuminen samankokoisessa talossa maksaisi melkein pari tonnia nykyhinnoilla. 

Palkka on samaa tasoa kuin Suomessa, mutta elinkustannukset (sähkö, kaasu, vesi, vakuutukset) kalliimpia. Julkinen terveydenhuolto ei toimi, mutta eipä se taida toimia enää Suomessakaan. Lapsilla ei ole yksityisiä vakuutuksia, ei täällä oikein ole sellaisia saatavillakaan. Infra on surkeaa ja talvella on kosteaa ja vetoisaa. Kaupunki on ihan mukava, mutta köyhyyttä ja rikollisuutta on suhteessa enemmän kuin Suomessa. 

Töitä tehdään yli 60 tuntia viikossa eikä puhettakaan mistään lastenhakemisista kesken työpäivän. Työyhteisö on hierarkinen ja paljon on käytettävä aikaa mielistelyyn ja peribrittiläiseen nuoleskeluun. Suomessa kollegat valittavat kun kontaktiopetusta on kymmenisen tuntia viikossa ja tutkimustakin pitäisi ehtiä tehdä, meillä molemmilla täällä opetusta yli 20 tuntia viikossa, saman verran adminia ja paperihommia plus tietysti opetuksen valmistelu ja arvioiminen sekä opiskelijoiden moninaiset ongelmat siihen päälle. Tutkimusta, joka pakollinen osa työtä, tehdään iltaisin ja viikonloppuisin. 

Suomessa elämä olisi helpompaa ja halvempaa. Toisaalta kun on tottunut kansainvälisyyteen ja tiettyyn positiiviseen elämänasenteeseen, niin tuntuisi tympeältä palata Suomeen, jossa valitetaan kaikesta, vaikka kenelläkään ei ole mitään hätää. 

Sama jatkaa. 

Lapsia ei voi päästää vielä esiteini-ikäisinäkään yksin minnekään, joten aika paljon kuskaamista kouluun, harrastuksiin, kavereille jne. Perhe-elämä on huomattavasti tiiviimpää kuin Suomessa, jossa tuntuu, että joka toisessa perheessä vain moikataan lapsia ohi mennessä. Koulu vaatii paljon osallistumista ja päivässä saattaa tulla parikymmentäkin sähköpostia erinäisistä hoidettavista asioista, tyyliin krikettivaatteet pitää olla tietynlaisia, futisvaatteet taas erilaisia, samoin koripallovaatteet, ja kaikkiin tietysti omanlaisensa kengät. Kouluun on pukeuduttava todella siististi kravatteineen päivineen jo 5-vuotiaasta alkaen, joten silittämiseen ja vaatehuoltoon kuluu todella paljon aikaa. Toisaalta lapset oppivat tapoja ihan eri tavalla kuin Suomessa, ja heiltä vaaditaan paljon akateemisesti. Viisivuotiaasta alkaen opiskellaan neljää kieltä ja päivät ovat 9-tuntisia joka ikinen päivä.

Asun myös läntisessä Saksassa. Luulen, että Suomessa asuminen (muualla kuin pääkaupunkiseudulla) on edullisempaa, sillä kaikilla kavereilla siellä on todella isot talot ja tontit - siis verrattuna meidän taloon. Täällä asuntolainojen korot ainakin ovat olleet aina huomattavasti korkeammat (kokemusta viimeisen 20 vuoden ajalta) kuin Suomessa.

Muuten arvelisin, että eläminen on edullisempaa: ruoka, palvelut jne.

Koulut ovat hyviä ja maksuttomia, paitsi lukuvuoden alussa pitää ostaa itse vihkot, vesivärit ym. Kirjamaksu taisi olla meidän Gymnasiumissa jotain 50€ koko vuodeksi. Tarhassa viimeiset kaksi vuotta ovat maksuttomia, paitsi ruuasta pitää maksaa meidän tarhassa 55€ kuukaudessa. Kouluissa saa myös ruokaa suunnilleen samaan hintaan. Isolapsisessa perheessä on siis edullisempaa syödä kotona, kun eväät sinne kouluun pitkään kuitenkin ottaa mukaan, joita mutustellaan välitunnilla.

Työpaikoilla ei pidetä ollenkaan pahana, että äidit ovat osa-aikaisesti töissä, sillä kuka ne lapset muuten ehtisi tarhasta hakea tai viedä lääkäriin tms. Päinvastoin en tunne monta äitiä, jotka ovat kokopäiväisesti töissä.

Osallistumista tarhassa (ja alakoulussa) odotetaan ehkä enemmän, on siis kaikennäköisiä tapahtumia pitkin vuotta, joihin on ihan kiva osallistua, koska se on lapsille tärkeää ja sitä kautta tutustuu myös toisiin vanhempiin. Meistä se on ollut ihan mukavaa ja sitä kautta on löytänyt myös saksalaisia ystäviä.

Ei ole puhettakaan, että alle 12-vuotiaat kulkisivat yksinään yhtään mihinkään, joten kuskaamista tai saattamista on jonkin verran.

Perhe-elämä on täällä myös tiiviimpää.

Terveydenhoito on ehdottomasti paremmin kuin Suomessa. Sairasvakuutusmaksut menevät suoraan palkasta ja lääkärille pääsee aina. Olen tykännyt myös omalääkärisysteemistä lastenlääkärillä eli en todellakaan kaipaa neuvolan terveydenhoitajaa.

Tiettyjä asioita kaipaan Suomesta, mutta täälläkin on ihan hyvä olla. Ehkä sitten jossain vaiheessa takaisin Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä asun Lontoossa ja asuin aiemmin useamman vuoden Pariisissa ja lyhyen aikaa Roomassa. 

Lontoossa palkat on paremmat kuin Suomessa ja verotus alhaisempi. Ruoka ja vaatteet ovat halvempia mutta asuminen, matkat ja lastenhoito rutkasti kalliimpaa. Esim päiväkoti noin £1500 per muksu per kuukausi. Eskari alkaa neljävuotiaana ja ekalle luokalle mennään viisivuotiaana. Koulu on ilmaista mutta ruuasta maksetaan tokasta luokasta eteenpäin, mun lasten koulussa hinta on £17 per viikko. Alakoululaiset eivät kulje yksin koulumatkoja joten heille pitää olla joko aamiais-ja iltapäiväkerho tai joku hoitaja kotona koska vanhempien tyopäivät matkoineen ovat 10-12 tuntia päivässä. Me maksetaan suomalaiselle opiskelijalle siitä että hakee lapset koulusta ja antaa niille välipalaa ja opastaa läksyissä kunnes jompikumpi vanhemmista ehtii kotiin noin klo 18:30 eteenpäin. 

Kouluista on viikko lomaa kuuden viikon välein, joulu-ja pääsiäislomat ovat kaksi viikkoa ja kesäloma 6 viikkoa heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. 

Yksityiskoulut maksavat halvimillaan noin £12,000 vuodessa ja kalleimillaan £50K+

Tyoelämässä ei liukuvia tyoaikoja juurikaan harrasteta, ylitoistä ei makseta, mutta oletetaan että niihin on valmis jäämään jos mielii edetä urallaan. 

Vuosilomaa on 4-6 viikkoa vuodessa ja sitä saa maksimissaan pitää 2 viikkoa putkeen. 

Me asutaan 4h+k + 2kph 90m2 kerrostaloasunnossa keskustan alueella ja asunnon tämänhetkinen hinta on noin 1.8 miljoonaa, itse ollaan ostettu kotimme aikoinaan vajaalla millillä.

Suurin osa tuttavapiiristämme asuu Lontoon ulkopuolella mutta me halutaan asua kaupungissa vaikka samalla rahalla saisikin ison talon kauempaa. 

Aikuisilla ei hirveästi ole aikaa harrastaa viikolla, lasten harrastukset ovat pitkälti koulun yhteydessä. 

On ihan tavallista tavata ystäviä lasillisella tai illallisella arki-iltana. 

Terveydenhuolto on ilmaista.

Niin varmaan asut jossain miljoonakämpässä Lontoossa.

Miksei asuisi?

Meitä suomalaisia on täällä Lontoossa paljon ja asunnot ovat kalliita, miljoonalla ei hirveästi saa kivoista kaupunginosista. Meidän kämppä on vain noin 800k arvoinen ja ostettiin se 10 vuotta sitten 400k. Eikä todellakaan asuta missään luksuslukaalissa.