Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko aa-kerhosta tms vertaistuesta hyötyä? Elämäni ei voi jatkua näinkään. Pelottaa ja häpeän itseäni.
05.09.2022 |
Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin tosissani aa-kerhoon liittymistä. Ajatus tuntuu vieraalta mutta ainakin pohdin edes uskallanko ylittää kynnystä ja "paljastua" itselleni ja muille.
Aloitin juomisen 13-vuotiaana. Siitä lähtien olen muistaakseni ollut humalassa lähes tulkoon joka viikonloppu. Ollut kausia, kun on tullut juotua lähes päivittäin ja olen ollut hyvin epämääräisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Noihin nuoruusvuosiin mahtuu paljon inhottavia asioita, väkivaltaista kumppania, abortti, talousongelmat, seksuaalista hyväksikäyttöä jne.
En ymmärtänyt yhtään miten elämää tulisi elää vaan pidin tuota aivan normaalina.
Asuin silloin tietenkin kotona mutta ei sielläkään hyvin mennyt. Alkoholia virtasi, oli äidilläkin oma juopporinki, sielläkin väkivaltataa ja kaikenlaista.
Varhaislapsuuteen liittyi myös paljon epävakautta vanhempien alkoholismin ja mt-ongelmien johdosta. Oli lapsuudessa paljon hyvääkin mutta aivan liikaa kaikkea epänormaalia tapahtui.
Nykyään minulla on kulissit kunnossa. On pari ammattitutkintoa, töitä riittää. Hyvä olen työssäni ja tunnollinen. Teen ahkerasti hommia ja olen jatkuvasti stressaantunut. Se liittyy häpeääni. Häpeä vie kovasti energiaa ja saa lannistumaan usein turhaankin.
Nykyään olen yksinäinen ja paljon muuttanut elämääni, alkoholi kuitenkin pysyy. Viikonloput juon kunnolla mutta harvemmin käyn missään.
Masennusta tottakai on ollut, vakaviakin masennuskausia, viimeisin viime keväänä, joka kärjistyi sitten siihen, että meinasin lähteä kokonaan. Odottelen aikaa psykiatrille tällä hetkellä, sain vähän sairaslomaa ja sitten olen jatkanut työntekoa normaalisti.
Minulla on edelleen vaikeuksia ihmissuhteissa. Se, että olen yksinäinen on lähinnä henkistä yksinäisyyden tuntemusta. Pidän yksin olemisesta mutta alkoholin vuoksi pidän kiinni eräästä epäterveestä suhteesta, jossa olen myös kohdannut väkivaltaa. Ainoa meitä yhdistävä tekijä on enää se, että juomme yhdessä ja pidämme illuusiota yllä, että kaikki on hyvin meillä työssäkäyvillä kahdella aikuisella. Hän ei kuitenkaan ole minulle oikea ihminen eikä minun pitäisi suhteessa olla.
Jatkan hieman kommentissa.
Kommentit (21)
Mene mieluummin a-klinikalle. AA-kerhot ovat uskonnollis-paatoksellisia kokouksia, joissa alkoholistit istuu jauhamassa viinasta ja juomisesta. Joillekin se saattaa toki olla hyödyksi, mutta suuri osa ei siitä saa mitään. Päinvastoin, kuka tarvitsee jatkuvaa muistutusta omista vaikeuksista, ja kuka jaksaa kuunnella toisten masentavia tarinoita, ja puhua juomisesta koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene mieluummin a-klinikalle. AA-kerhot ovat uskonnollis-paatoksellisia kokouksia, joissa alkoholistit istuu jauhamassa viinasta ja juomisesta. Joillekin se saattaa toki olla hyödyksi, mutta suuri osa ei siitä saa mitään. Päinvastoin, kuka tarvitsee jatkuvaa muistutusta omista vaikeuksista, ja kuka jaksaa kuunnella toisten masentavia tarinoita, ja puhua juomisesta koko ajan?
Niin, en osaa sanoa kun en ole käynyt.
Kirjassa itseasiassa puhuttiin, että juuri tämän uskomuksen vuoksi ihmiset jättävät menemättä aa:han. Kun ensimmäisenä kerrotaan, että voihan sinne mennä mutta siitä ei ole monelle hyötyä.
Toisaalta miljoonat ympäri maailmaa ovat saaneet apua 12 askeleen ohjelmasta, joten eikö tulisi kannustaa ensisijaisesti ja katsoa mitä siellä todella tapahtuu.
En tiedä menisinkö alkoholistien aikuisten lapsien vertaistukiryhmään vai minne..
Jonnekin kuitenkin. Ehkä sinne a-klinikalle.
Ap
Kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa, mutta AA tosiaan on pohjimmiltaan hengellinen yhteisö. Sen toipumisohjelma koostuu 12 askeleesta, jotka on luokiteltavissa 3-4 "tehtävään":
1-3 ymmärretään, ettei omalla tahdonvoimalla voi lopettaa juomista ja myönnetään usko johonkin korkeampaan voimaan, luovutetaan oma elämä sille
4-9 siivotaan menneisyys. Listataan kaikki haitalliset teot ja henkilöt, joita on vahingoitettu juomisen aikana ja takia ja hyvitetään teot heille
10-12 jatketaan tätä elämäntapaa, rukoillaan ja levitetään tätä sanomaa.
Käytännössä aika moni ryhmä on jaarittelua arjesta, akasta ja autosta. Ei mitään tekemistä toipumisen saati toipumisohjelman kanssa. Ja kun ryhmään tulee tulokas, niin aiheeksi otetaan aina ensimmäinen askel eli kaikki kertovat oman juomakertomuksensa ja rypevät siinä.
Ap, hyvä kun haluat hakea apua itsellesi. Se on jo yksi askel, että toipuminen voi alkaa.
Hyvää jatkoa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa, mutta AA tosiaan on pohjimmiltaan hengellinen yhteisö. Sen toipumisohjelma koostuu 12 askeleesta, jotka on luokiteltavissa 3-4 "tehtävään":
1-3 ymmärretään, ettei omalla tahdonvoimalla voi lopettaa juomista ja myönnetään usko johonkin korkeampaan voimaan, luovutetaan oma elämä sille
4-9 siivotaan menneisyys. Listataan kaikki haitalliset teot ja henkilöt, joita on vahingoitettu juomisen aikana ja takia ja hyvitetään teot heille
10-12 jatketaan tätä elämäntapaa, rukoillaan ja levitetään tätä sanomaa.
Käytännössä aika moni ryhmä on jaarittelua arjesta, akasta ja autosta. Ei mitään tekemistä toipumisen saati toipumisohjelman kanssa. Ja kun ryhmään tulee tulokas, niin aiheeksi otetaan aina ensimmäinen askel eli kaikki kertovat oman juomakertomuksensa ja rypevät siinä.
No joo... En innostu kovinkaan paljoa rypemistä (vaikka kasvu vaatii myös sitä) tai uskonnollisesta yhteisöstä.
Tiedän olevani aika avoin mutta ehkä enneminkin haluaisin kääriä hihat hoidossa, jossa todella tulee tapahtumaan toipumista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mieluummin a-klinikalle. AA-kerhot ovat uskonnollis-paatoksellisia kokouksia, joissa alkoholistit istuu jauhamassa viinasta ja juomisesta. Joillekin se saattaa toki olla hyödyksi, mutta suuri osa ei siitä saa mitään. Päinvastoin, kuka tarvitsee jatkuvaa muistutusta omista vaikeuksista, ja kuka jaksaa kuunnella toisten masentavia tarinoita, ja puhua juomisesta koko ajan?
Niin, en osaa sanoa kun en ole käynyt.
Kirjassa itseasiassa puhuttiin, että juuri tämän uskomuksen vuoksi ihmiset jättävät menemättä aa:han. Kun ensimmäisenä kerrotaan, että voihan sinne mennä mutta siitä ei ole monelle hyötyä.
Toisaalta miljoonat ympäri maailmaa ovat saaneet apua 12 askeleen ohjelmasta, joten eikö tulisi kannustaa ensisijaisesti ja katsoa mitä siellä todella tapahtuu.
En tiedä menisinkö alkoholistien aikuisten lapsien vertaistukiryhmään vai minne..
Jonnekin kuitenkin. Ehkä sinne a-klinikalle.
Ap
Mene vaan AA-kerhoon. Mene avoimeen kokoukseen, ne on tarkoitettu ihmisille, jotka vasta miettivät, voisiko AA toimia heidän kohdallaan. Suljetut kokoukset ovat niille, jotka kokevat olevansa alkoholisteja ja kuuluvansa AA:han.
Jos olet nainen, pidä varasi. ÄLÄ ota miestä "kummiksi" tai edes henkilöksi, jolle soittaa, jos alkaa tehdä mieli juoda. Suurimmalla osalla ei ole taka-ajatuksia, mutta osalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mieluummin a-klinikalle. AA-kerhot ovat uskonnollis-paatoksellisia kokouksia, joissa alkoholistit istuu jauhamassa viinasta ja juomisesta. Joillekin se saattaa toki olla hyödyksi, mutta suuri osa ei siitä saa mitään. Päinvastoin, kuka tarvitsee jatkuvaa muistutusta omista vaikeuksista, ja kuka jaksaa kuunnella toisten masentavia tarinoita, ja puhua juomisesta koko ajan?
Niin, en osaa sanoa kun en ole käynyt.
Kirjassa itseasiassa puhuttiin, että juuri tämän uskomuksen vuoksi ihmiset jättävät menemättä aa:han. Kun ensimmäisenä kerrotaan, että voihan sinne mennä mutta siitä ei ole monelle hyötyä.
Toisaalta miljoonat ympäri maailmaa ovat saaneet apua 12 askeleen ohjelmasta, joten eikö tulisi kannustaa ensisijaisesti ja katsoa mitä siellä todella tapahtuu.
En tiedä menisinkö alkoholistien aikuisten lapsien vertaistukiryhmään vai minne..
Jonnekin kuitenkin. Ehkä sinne a-klinikalle.
ApMene vaan AA-kerhoon. Mene avoimeen kokoukseen, ne on tarkoitettu ihmisille, jotka vasta miettivät, voisiko AA toimia heidän kohdallaan. Suljetut kokoukset ovat niille, jotka kokevat olevansa alkoholisteja ja kuuluvansa AA:han.
Jos olet nainen, pidä varasi. ÄLÄ ota miestä "kummiksi" tai edes henkilöksi, jolle soittaa, jos alkaa tehdä mieli juoda. Suurimmalla osalla ei ole taka-ajatuksia, mutta osalla on.
Kiitos!
Tämä oli hyvä neuvo.
En ota miestä tukihenkilöksi. Tiedän kantapään kautta miten voi käydä ja olen myös lukenut näistä kun näissä piireissä tukijasta paljastuukin seksuaalista hyväksikäyttöä harjoittava henkilö. En kaipaa sellaista elämääni ollenkaan, en millään riskillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, hyvä kun haluat hakea apua itsellesi. Se on jo yksi askel, että toipuminen voi alkaa.
Hyvää jatkoa sinulle.
Kiitos, paljon hyvää myös itsellesi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa, mutta AA tosiaan on pohjimmiltaan hengellinen yhteisö. Sen toipumisohjelma koostuu 12 askeleesta, jotka on luokiteltavissa 3-4 "tehtävään":
1-3 ymmärretään, ettei omalla tahdonvoimalla voi lopettaa juomista ja myönnetään usko johonkin korkeampaan voimaan, luovutetaan oma elämä sille
4-9 siivotaan menneisyys. Listataan kaikki haitalliset teot ja henkilöt, joita on vahingoitettu juomisen aikana ja takia ja hyvitetään teot heille
10-12 jatketaan tätä elämäntapaa, rukoillaan ja levitetään tätä sanomaa.
Käytännössä aika moni ryhmä on jaarittelua arjesta, akasta ja autosta. Ei mitään tekemistä toipumisen saati toipumisohjelman kanssa. Ja kun ryhmään tulee tulokas, niin aiheeksi otetaan aina ensimmäinen askel eli kaikki kertovat oman juomakertomuksensa ja rypevät siinä.
Höpöhöpö. Aa ei isommilla paikkakunnilla ole varsinaisesti mikään kerho, vaan sekalaisia ryhmiä. Tuo ohjelma antaa lähinnä palaverin puheenvuoroille jotain teemaa, jossa voi sitten pysyä tai olla pysymättä oman puheenvuoronsa aikana. Jos joku löytää jonkun ryhmän jossa voi samaistua muiden kokemuksiin niin heille AA saattaa toimia. Jollei kestä jonkun jankkaamista niin on menemättä siihen ryhmään. Oli se jankkaus sitten alkosta, seksistä, toisten ihmisten typeryydestä tai uskonnosta. Ne joille AA toimii kokevat yleensä helpotusta kun saavat tilannettaan purkaa puheenvuorollaan, oli se nenään vedetty herne mikä tahansa. Usein palaverissä on kumminkin ainakin yksi joka on enemmän tai vähemmän rasittava. Jos jonkun typerät puheet haittaa enemmän kuin oma juominen, niin ei ole kovin paha ongelma juomisensa suhteen.
voit ihan hyvin kokeilla AA:ta, ei siihen tarvitse mitenkään "liittyä", sen kun menet kokoukseen, mitään ei tarvitse sanoa, jos ei siltä tunnu, sen kun kuuntelet ja tarkkailet, miltä siellä vaikuttaa. Jos ei tunnu hyvältä, älä mene toista kertaa, tai jos asut isommalla paikkallakunnalla, jossa kokoontuu monia ryhmiä, kokeile jotain toista ryhmään, ehkä siellä olisi sinulle sopivampaa porukkaa.
A-klinikalle voit hyvin myös mennä, ei sitä tarvitse hävetä tai pelätä, vaan ole ylpeä siitä, että uskallat hakea apua.
Voimia ja tsemppiä sinulle, olet oikealla tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntisin sinut, lähtisin kanssasi ryhmään. Ensimmäinen kerta on vaikein.
Eikä asiaa helpota se, että ryhmässä tosiaan saattaa olla joku raittiusherätyksen saanut, jolloin voi olla vaikea saada kiinni asian ytimestä.
AA-ryhmä ei sido sinua mihinkään. Mene paikalliseen ryhmään tai vaikka naapuripaikkakunnalle. Sinun ei tarvitse sanoa mitään, ei edes nimeäsi.
Voit sanoa esimerkiksi "hei, olen Mikko, ensimmäistä kertaa ryhmässä "
Jos vielä pystyt vuorollasi sanomaan, että olet alkoholisti, olet jo ottanut sen toisenkin askeleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa, mutta AA tosiaan on pohjimmiltaan hengellinen yhteisö. Sen toipumisohjelma koostuu 12 askeleesta, jotka on luokiteltavissa 3-4 "tehtävään":
1-3 ymmärretään, ettei omalla tahdonvoimalla voi lopettaa juomista ja myönnetään usko johonkin korkeampaan voimaan, luovutetaan oma elämä sille
4-9 siivotaan menneisyys. Listataan kaikki haitalliset teot ja henkilöt, joita on vahingoitettu juomisen aikana ja takia ja hyvitetään teot heille
10-12 jatketaan tätä elämäntapaa, rukoillaan ja levitetään tätä sanomaa.
Käytännössä aika moni ryhmä on jaarittelua arjesta, akasta ja autosta. Ei mitään tekemistä toipumisen saati toipumisohjelman kanssa. Ja kun ryhmään tulee tulokas, niin aiheeksi otetaan aina ensimmäinen askel eli kaikki kertovat oman juomakertomuksensa ja rypevät siinä.
Höpöhöpö. Aa ei isommilla paikkakunnilla ole varsinaisesti mikään kerho, vaan sekalaisia ryhmiä. Tuo ohjelma antaa lähinnä palaverin puheenvuoroille jotain teemaa, jossa voi sitten pysyä tai olla pysymättä oman puheenvuoronsa aikana. Jos joku löytää jonkun ryhmän jossa voi samaistua muiden kokemuksiin niin heille AA saattaa toimia. Jollei kestä jonkun jankkaamista niin on menemättä siihen ryhmään. Oli se jankkaus sitten alkosta, seksistä, toisten ihmisten typeryydestä tai uskonnosta. Ne joille AA toimii kokevat yleensä helpotusta kun saavat tilannettaan purkaa puheenvuorollaan, oli se nenään vedetty herne mikä tahansa. Usein palaverissä on kumminkin ainakin yksi joka on enemmän tai vähemmän rasittava. Jos jonkun typerät puheet haittaa enemmän kuin oma juominen, niin ei ole kovin paha ongelma juomisensa suhteen.
Älä viitsi höpöhöpötellä, kokemusta on noin kuudelta vuodelta Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun sekä parista ulkomaalaisesta ryhmästä. Omaa toipumistani ei edistänyt yhtään kuunnella, kuinka pomo tai muija vtutti ja mitä kaikkia muita vastoinkäymisiä ihmisillä milloinkin oli. Löysin ryhmän, jossa puhuttiin oikeasti ohjelmasta, mutta ei silläkään muutaman vuoden jälkeen ollut mitään uutta annettavaa.
Mielenkiintoista muuten, että ainakin Briteissa ja Hollannissa puhutaan ohjelmassa olemisesta, Suomessa AA:ssa (AA-ryhmissä/AA-kerhossa) käymisestä.
Tottakai, ap, kannattaa käydä tutustumassa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, mistä siinä on ja ei ole kysymys. Aikoinaan oli myös AA-klinikoilla ohjattuja vertaistukiryhmiä, joissa ammattilainen ohjasi puheenaiheita. En tiedä, onko niitä nykyisin. Jos on, niin ovat luultavasti päivällä.
Tunnethan myös Naistenkartanon ja NOVAT-ohjelman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos edelleen!
Tosiaan, se yksi askel pitäisi nyt ensin ottaa ja mennä vain. Kyllä minua jännittää mutta uskon, että olen kuitenkin tarpeeksi rohkea.
Kyllä sinne joku kaveri mukaan olisi tosi kiva..
Tavallaan kun ajattelen etukäteen (mitä ei varmaan tulisi tehdä) niin näen jo, että henkeä ahdistaa, hikoilen ja joudun selvittämään ääntäni koko ajan, että saisin sanotuksi jotain järkevää. Lamaannuin kerran kun kokeilin useita vuosia sitten. Taisi olla viisi vuotta sitten kun kävin Helsingissä eräässä kerhossa.
Se oli yhtä tunteiden vuoristorataa, olin kovin epäkypsä sinne ja lähestulkoon itkin jo siitä kun joku kertoi karua tarinaansa lapsuudesta.
Olin liian rikki silloin. Nykyään vähän vahvempi tai en ainakaan aivan niin tunteellinen.
Osaan varmaan ottaa paremmin asiat ja pystyn keskustelemaan vaikka tuonne meneminen avaa varmaan maailmassani uuden oven. Se juuri, että ottaisin askeleen olisi jo paljon, silloin uskoisin jo omaan selviytymiseen, sillä tietäisin itsekin jo tosissani haluavani uuden suunnan elämälleni.
En ole vielä edes uskaltanut googlata kaupunkini tukiverkostoa. Teen sen kyllä...
Ap
Olet kuin kopio minusta tuossa iässä.
Vastausta ei ole mikä tuohon auttaisi, kun itse nyt vielä 20 vuotta myöhemmin edelleen painiskelen liian juomisen kanssa, työttömänä, työkyvyttömänä, haaveilen saavani työkykyni takaisin ja että juominen vähenisi esim. neljään kertaan vuodessa,
nykyisen 1-2 kertaa viikossa.
Itse kävin joskus muutaman kerran AA:ssa ja itseäni ei häiritse mitkään uskonnolliset jutut, koska on vain hyviä muistoja ja kokemuksia seurakunnista, ja jopa nuorena ehkä pelastivat minut,
mutta se mitä en siellä AA:ssa jaksanut oli ne miehet, joiden juominen ja muukin käytös täysin eri planeetalta kuin omani, ja ne lähinnä vaan ällötti, niin se sitten loppui ennen kuin kunnolla alkoikaan.
Itseäni jälkeenpäin harmittaa etten suhtautunut omaan juomiseeni, pelaamiseeni tarpeeksi vakavasti ja yrittänyt enemmän löytää muita polkuja elämälle kuin nämä riippuvuudet.
Mutta yksin oli aina niin voimat vähissä ettei vaan kyennyt enempään.
Jo tämän asian esille tuominen, kirjoittaminen on aika hankalaa. Olla tämän asian äärellä..
Tekisi mieli paeta taas asiaa ja olla sillä asenteella, että aivan sama. En kuitenkaan vain kestä tätä tilannetta. Kaikki pelottaa vain, pysyä tässä tai mennä eteenpäin ja ottaa vastuu omasta toipumisesta. Molemmat vaihtoehdot saavat tuntemaan olon aika oudoksi.
Hitto kun nyt vain saisin kerättyä itseäni ja ottamaan niskasta kiinni, että nyt menen ja kokeilen elämäni suunnanmuutosta.
Minäkin saatan olla 20 vuoden päästä samassa tilanteessa kun sinä yksi kommentoija. En rehellisesti sanoen halua sitä ja mielummin vaikka luovutan tyystin elämän suhteen kun olen vielä vuosikymmeniä tässä vankilassa. Voi kun saisit sinäkin elämästä otteen. Eihän tässä ole mitään järkeä aina vain hävetä itseään ja juoda vahvat humalatilat sekä sekoittaa aivojen järjestelmää entisestään kun se on jo muutenkin sekaisin kaikesta.
En tule koskaan saamaan perhettä ja hyvää miestä (jos sellaista olisi tulossa) jos jatkan näin. Pahimmillaan olen kuin vanhempani heidän ikäisenään.
Jospa osaisin pelastaa itseni.
Ap
Sinunlaisia emotionaalisia hylättyjä nuoria on maassamme paljon. Ole kiitollinen kyvystäsi tiedostaa ongelman juurisyyt ja taidostasi reflektoida itseäsi.
Sillä siinä on sinulle avain ja mahdollisuus päästä tuosta vääristyneestä ajattelutavastasi pois.
Hae apua, hyödyt siitä varmasti.
Onnea matkaasi!
Vierailija kirjoitti:
Jo tämän asian esille tuominen, kirjoittaminen on aika hankalaa. Olla tämän asian äärellä..
Tekisi mieli paeta taas asiaa ja olla sillä asenteella, että aivan sama. En kuitenkaan vain kestä tätä tilannetta. Kaikki pelottaa vain, pysyä tässä tai mennä eteenpäin ja ottaa vastuu omasta toipumisesta. Molemmat vaihtoehdot saavat tuntemaan olon aika oudoksi.
Hitto kun nyt vain saisin kerättyä itseäni ja ottamaan niskasta kiinni, että nyt menen ja kokeilen elämäni suunnanmuutosta.Minäkin saatan olla 20 vuoden päästä samassa tilanteessa kun sinä yksi kommentoija. En rehellisesti sanoen halua sitä ja mielummin vaikka luovutan tyystin elämän suhteen kun olen vielä vuosikymmeniä tässä vankilassa. Voi kun saisit sinäkin elämästä otteen. Eihän tässä ole mitään järkeä aina vain hävetä itseään ja juoda vahvat humalatilat sekä sekoittaa aivojen järjestelmää entisestään kun se on jo muutenkin sekaisin kaikesta.
En tule koskaan saamaan perhettä ja hyvää miestä (jos sellaista olisi tulossa) jos jatkan näin. Pahimmillaan olen kuin vanhempani heidän ikäisenään.
Jospa osaisin pelastaa itseni.
Ap
paihdelinkki.fi on nykyisin kai aika lailla hiljentynyt parhaista ajoistaan, mutta ellet tunne sitä entuudestaan niin suosittelen vahvasti, ja nimenomaan keskustelupalstoja siellä
Alue: Aihe vapaa
Nyt olen lukenut hyvää kirjaa aiheesta. Kirja on Hannele Nykäsen kirjoittama "ei minusta tarvitse välittää"ja kertoo naisten päihteiden käytöstä. Aika karuja tarinoita mutta pystyn samaistumaan vaikka en ole onneksi kovien huumeiden tielle ihme kyllä joutunut.
Se, että siellä kerrotaan selviytymistä ja lapsuuden traumoista niin luo uskoa siihen, että minäkin vielä tästä nousen. Ikää on alle 30v. Heillä yhteisenä tekijänä selviytymisessä sekä raittiudessa oli vertaistuen piiriin tukeutuminen.
Tämä on saanut minut ajattelemaan, pitäisikö kokeilla. Pelkään kuitenkin näyttää heikkoa puolta itsestäni ja häpeän niin syvästi, että se saa minut jättäytymään sosiaalisista normaaleista suhteista. Minulla saattaa olla paljon hyvän päivän tuttuja mutta lähempää yhteyttä en ole rakentanut kehenkään selväpäiseen ihmiseen nuoruuden jälkeen.
Pidetty ihminen kai olen mutta kuilu on, en vain pysty päästämään ketään liian lähelle.
Tämä on ongelmani kun pohdin avun hakemista ja vertaistukea. Kuitenkin, elämäni ei vain voi jatkua näin.
On minulla muitakin ongelmia, pelaaminen ja tunnesyöminen. Masennus kun tulee, lihon useita kiloja. Saatan myöhemmin sitten korreloida tätä täydellä syömättömyydellä ja todella päättäväisellä kontrolloimisella.
Pelaaminen taas on vienyt minun velkoihin. Pärjään kyllä mutta velat ovat turhia, koska pelaamisen vuoksi olen joutunut ottamaan. Kyse on useista tuhansista euroista.
Voisin jatkaa vielä paljon kirjoittamista mutta ehkä tässä tuli pääpiirteet. Tiedän tarvitsevani apua mutta en tiedä miksi pelottaa ja yritän sulkea silmäni jatkuvasti asialta, silti se tuolla takaraivossa koko ajan kummittelee ja yritän tsempata itseäni ja luottaa, että elämä voi vielä muuttua.
Ap