Olisiko aa-kerhosta tms vertaistuesta hyötyä? Elämäni ei voi jatkua näinkään. Pelottaa ja häpeän itseäni.

Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin tosissani aa-kerhoon liittymistä. Ajatus tuntuu vieraalta mutta ainakin pohdin edes uskallanko ylittää kynnystä ja "paljastua" itselleni ja muille.

Aloitin juomisen 13-vuotiaana. Siitä lähtien olen muistaakseni ollut humalassa lähes tulkoon joka viikonloppu. Ollut kausia, kun on tullut juotua lähes päivittäin ja olen ollut hyvin epämääräisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Noihin nuoruusvuosiin mahtuu paljon inhottavia asioita, väkivaltaista kumppania, abortti, talousongelmat, seksuaalista hyväksikäyttöä jne.
En ymmärtänyt yhtään miten elämää tulisi elää vaan pidin tuota aivan normaalina.
Asuin silloin tietenkin kotona mutta ei sielläkään hyvin mennyt. Alkoholia virtasi, oli äidilläkin oma juopporinki, sielläkin väkivaltataa ja kaikenlaista.
Varhaislapsuuteen liittyi myös paljon epävakautta vanhempien alkoholismin ja mt-ongelmien johdosta. Oli lapsuudessa paljon hyvääkin mutta aivan liikaa kaikkea epänormaalia tapahtui.

Nykyään minulla on kulissit kunnossa. On pari ammattitutkintoa, töitä riittää. Hyvä olen työssäni ja tunnollinen. Teen ahkerasti hommia ja olen jatkuvasti stressaantunut. Se liittyy häpeääni. Häpeä vie kovasti energiaa ja saa lannistumaan usein turhaankin.
Nykyään olen yksinäinen ja paljon muuttanut elämääni, alkoholi kuitenkin pysyy. Viikonloput juon kunnolla mutta harvemmin käyn missään.
Masennusta tottakai on ollut, vakaviakin masennuskausia, viimeisin viime keväänä, joka kärjistyi sitten siihen, että meinasin lähteä kokonaan. Odottelen aikaa psykiatrille tällä hetkellä, sain vähän sairaslomaa ja sitten olen jatkanut työntekoa normaalisti.

Minulla on edelleen vaikeuksia ihmissuhteissa. Se, että olen yksinäinen on lähinnä henkistä yksinäisyyden tuntemusta. Pidän yksin olemisesta mutta alkoholin vuoksi pidän kiinni eräästä epäterveestä suhteesta, jossa olen myös kohdannut väkivaltaa. Ainoa meitä yhdistävä tekijä on enää se, että juomme yhdessä ja pidämme illuusiota yllä, että kaikki on hyvin meillä työssäkäyvillä kahdella aikuisella. Hän ei kuitenkaan ole minulle oikea ihminen eikä minun pitäisi suhteessa olla.

Jatkan hieman kommentissa.