Lue keskustelun säännöt.
Mies hukkaa omia tavaroitaan ja tulee vihaiseksi
05.09.2022 |
Aina on hukassa kuulokkeet, avaimet, lompakko tai joku paperi Olen ostanut hänelle lahjaksi paikantimia, joita hän on laittanut avoimiin ja lompakkoon, joten tämä on hiukan helpottanut mutta ainahan noita uusia kadotettavia tulee. Olen oppinut elämän tämän kanssa, ainahan häntä saa odottaa tietysti kun hän kulkee etsimässä jotain tärkeää mutta se nyt on mitä on.
Pahinta on kuitenkin se, että hän usein tulee tosi vihaiseksi hukattua jotain, ikäänkuin se olisi meidän muiden syytä. Tiuskii ja huutaa, välillä on niin vihainen että pelkään rikkovan jotain. Meille muille nämä raivarit tulevat tietysti ihan puskista, koska emme tiedä milloin jotain on taas kadonnut. Aiemmin yritin pitää huolta hänen tavaroitaan ja auttaa etsimisessä, mutta enää en viitsi koska ei se muuta mitään.
Kommentit (18)
Eikös johonkin muistisairauteen kuulu agressiivisuus? Lääkäriin pitäisi mennä tutkimuksiin, mutta vaikea varmaan saada miestä menemään. Voisiko asiasta mainita miehen työnantajalle joka laittaisi hänet työterveyteen? Varsinkin jos käyttäytyy töissä samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eteiseen, keittiöön tai jonnekin joku kori miehen tavaroille. Sinne hän laskee lompakon, kuulokkeet jne.
Noita korivirityksiä ja avainnauloja on vuosien varrella yritetty, ja joskus jaksaa hetken laittaa tavaroitaan sinne, kunnes taas lipsuu. Nyt vaan on taas mitta niin täynnä, etten jaksaisi huolehtia miesvauvan asioista, kun olen viimein saanut teinit kasvatettua huolehtimaan asioistaan. Ja on siis aina ollut tällainen, mikään ei ole muuttunut unohtelun osalta, mutta ehkä vihaisuus on lisääntynyt nyt kun en enää juokse perässään auttamassa etsimään.
Joku tunnesäätelyongelmahan tuo on. Mitä mies sanoo kun yrität hänen kanssaan keskustella aiheesta? Minun mies on myös melko räiskähtelevä luonne, alkaa helposti äyskiä ja tiuskia pikkujutuistakin, mutta ei nyt sentään huuda ja raivoa saati riko paikkoja. Itse ei tajua tekevänsä mitään erikoista, lapsuudenkodista opittu tapa kommunikoida ilmeisesti.
Kerrotko lisää niistä paikantimista? Voisivat olla hyvä hankinta minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko lisää niistä paikantimista? Voisivat olla hyvä hankinta minullekin.
Ostin Gigantista sellaisia liimattavia pieniä paikannin "palasia", mitkä yhdistetään puhelimeen. Sitten jos avaimet on hukassa, niin puhelimesta voi laittaa ne soittamaan ääntä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? En oikein tiedä, miten pitäisi toimia.
Ei ole. Miehesi on ainutlaatuinen.
Mies peilaa lapsuuttaan. Minulla on samanlainen mies. Kaikki tavaroiden hävittämiset ja ikävät tilanteet ovat aina muiden syytä. Avaimille ja lompakolle on järjestetty paikkaa ja purkkia, mutta silti ne pudotetaan aina lattialle. Joka kerta tuo paikka on vielä eri. Mies ei myöskään tiedä missä pyyhkeet tai lakanat ovat. Siivousrätit jne. tulevat aina minun pyykkikasaan, koska ne ovat jotekin minun...
Minua syytetään hänen tavaroidensa piilottamisesta tai siirtelystä. Vain siksi, että hänen äitinsä järjesti tavarat lapsuudessa oikeille paikoilleen. Näitä oikeita paikkoja ei mies silloinkaan opetellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko lisää niistä paikantimista? Voisivat olla hyvä hankinta minullekin.
Ostin Gigantista sellaisia liimattavia pieniä paikannin "palasia", mitkä yhdistetään puhelimeen. Sitten jos avaimet on hukassa, niin puhelimesta voi laittaa ne soittamaan ääntä. Ap
Kiitos infosta, käynpä tutustumassa.
Meillä sama ongelma sen lisäksi että mies saa kauheita raivonpuuskia ja tulee naaman eteen huutamaan. En koe että mulla on vastuu hänen tavaroistaan, jos aikuinen ei osaa pitää huolta tavaroistaan niin etsikööt niitä sitten vaikka koko päivän. Kukaan ei uskoisi minua jos kertoisin miten mies raivoaa, hän kun on maailman mukavin ihminen muiden seurassa. Ja joo, taloudellisista syistä jaksan katsoa tätä vielä hetken. Arvostus ja kunnioitus on jo poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten kuuntelisi mitään äyskimistä, jos itse on tavaransa hukannut. Ex yritti yhteen muuttomme jälkeen, mutta totesin, että voit painua takaisin äitisi helmoihin kiukuttelemaan. Loppui raivoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Adhd.
Ei selitä mitenkään tuota kiukuttelua. Nimim diagnosoitu ADHD, joka ei suutu tai räyhää yhtään mistään, ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MGTGOW-mies peilaa lapsuuttaan. Minulla on samanlainen mies. Kaikki tavaroiden hävittämiset ja ikävät Tampaxpaketit ovat aina muiden syytä. Avaimille ja lompakolle on järjestetty paikkaa ja rasialle myös, mutta silti ne pudotetaan aina lattialle. Joka kerta tuo paikka on vielä eri. Mies ei myöskään tiedä missä pyyhkeet tai lakanat ovat. Siivousrätit jne. tulevat aina minun pyykkikasaan, koska ne ovat jotekin minun...
Minua syytetään hänen tavaroidensa piilottamisesta tai siirtelystä. Vain siksi, että hänen taivaallinen jumalansa järjesti tavarat lapsuudessa oikeille paikoilleen. Näitä rumia paikkoja ei mies silloinkaan opetellut.
Ok, aamulääkkeet.
Meilläkin mies suuttuu pikkuasioista, tavallisin on juuri toi tavaroiden katoaminen. Viimeksi suuttui vitamiinipurkkinsa kadottua, syytti meitä sen ottamisesta. Kuin äiti ohjasin hänet työmatkakassilleen, jos olisi ottanut vitamiinit reissuun. Siellähän ne oli.
En vain jaksaisi olla äitinä hänellekin kun meillä kaksi teinitytärtä jotka kadottavat kanssa kamojaan ja kiukuttelevat. Jos minäkin vielä täällä rääkyisin kamojeni perään niin ei muuta kuin rähistäisi.
Aikuisella ihmisellä ei ole mielestäni oikeutta pilata toisten tunnelmaa turhalla kiukuttelulla. Välillä mies sisäistää tämän mutta sitten taas alkaa kismittää. Jos hän tekee sitä vanhan äitinsä kuullen, tämä ryntää palvelemaan eikä lainkaan sano että nyt loppui tuo turha mouhoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd.
Ei selitä mitenkään tuota kiukuttelua. Nimim diagnosoitu ALS, joka ei suutu tai räyhää yhtään mistään, ikinä.
Mullakin ADD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd.
Ei selitä mitenkään tuota kiukuttelua. Nimim diagnosoitu ADHD, joka ei suutu tai räyhää yhtään mistään, ikinä.
Tätähän minäkin.
Toinen, hukkaisi päänsäkin, silti leppoisa
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? En oikein tiedä, miten pitäisi toimia.