Tunnen niin hirveää syyllisyyttä isäni kuolemasta, että en pysty elämään

Älkää jättäkö minua yksin

up

Jos teko ei ollut tahallinen, niin turha tuntea syyllisyyttä. Asiasta mitään tietämättä: olet luultavasti toiminut sen parhaan tiedon mukaan, mikä siinä tilanteessa on sinulla ollut.

Miksi syyllistät itseäsi?

No?

Isäni on mielenterveysongelmainen. Hän käyttäytyi väkivaltaisesti ja väärin perhettään kohtaan. Lähdimme turvakotiin, kun äiti vihdoin päätti tämän riittävän. Sen jälkeen en nähnyt häntä enää. Poliisit tulivat kertomaan, että hän kuoli sydänkohtaukseen. Ruumiinavausraportista selvisi, että hänellä oli monia mt-ongelmia, alkoholismia, ylipainoa ja että näitä oli jo pitkään hoidettu. Mietin vain, että hän kuoli yksin siellä asunnossaan ja varmaan ajatteli olevansa täysin yksin. En tiedä rakastiko hän meitä koskaan, mutta minä rakastin häntä. Vaikka hän oli paha ihminen niin oli meillä hyviäkin hetkiä. Ja ajattelin, että haen psykologiksi ja pelastan hänet, korjaan meidän perheen. Mutta en päässyt heti sisään. Minä mokasin ja hän kuoli. 

Ap

Tai siis oli... 

Ap

Tuo on tapaturmainen kuolema, ei kenenkään syy. Te olitte kaikki, myös hän itse, hänen mt-ongelmien uhreja.

Rauha hänen muistolleen. Voimia sinulle!

Jonakin päivänä ymmärrät ehkä paremmin miksi isäsi oli sellainen kuin oli. Hän sai rauhan ja antoi rauhan myös sinulle käsitellä suhdetta toiselta kantilta kuin hänen elossa ollessaan. 

Se että isälläsi oli mt-ongelmia ja addiktioita ei tarkoita että hän ei rakastanut sinua. Hän ei vain kyennyt näyttämään rakkauttaan edellä mainituista syistä. Älä syyllistä itseäsi tai isääsi.

Hän varmaan pääsi tai pääsee valoon, koska välitit / välität hänestä. Eli ei hän ollutkaan yksin. Sitäpaitsi toisella puolella omaiset odottivat häntä. Kaikki menee hyvään suuntaan.

Muista, että yksi ihminen ei voi tapahtumiin vaikuttaa. Loppu olisi ehkä tullut ennemmin tai myöhemmin.

Isäni syytti meitä hänen hylkäämisestään.

Ap

Et mokannut. En näe, mitä olisit voinut tehdä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Isäni syytti meitä hänen hylkäämisestään.

Ap

Ja näköjään onnistuikin siinä.

Et olisi voinut häntä mitenkään pelastaa, vaikka olisit ehtinyt lukea psykologiksi, varmaan oikeasti tiedät sen. Syyllistät itseäsi luultavasti siksi, että sinuun on kohdistettu henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa isäsi taholta ja syytetty asioista, joihin olet syytön. Ensisijainen henkilö, joka sinun pitäisi nyt pelastaa olet sinä itse. Älä hukkaa nuoruuttasi tarpeettomassa syyllisyydessä rypemiseen.

Kiitos, tämä lohdutti minuakin. Ei kannata tuntea syyllisyyttä teoista, jotka eivät olleet tavallisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos teko ei ollut tahallinen, niin turha tuntea syyllisyyttä. Asiasta mitään tietämättä: olet luultavasti toiminut sen parhaan tiedon mukaan, mikä siinä tilanteessa on sinulla ollut.

Ei ole eikä ollut sinun vika. Kaikki alkoholistit syyttää muita juomisestaan ja ongelmistaan. Tottakai isä on syyttänyt äitiäsi (teitä) hylkäämisestä, mutta äitisi teki oikein kun lähti. Jos turvakotiin pitää lasten kanssa mennä, ei silloin väkivaltainen henkilö ansaitse perhe-elämää. Isäsi olisi voinut lopettaa juomisen, pitää huolta itsestään ja hakea apua sekä sen jälkeen olla teille parempi isä. Lapset tuntee aina syyllisyyttä vanhempiensa virheistä, koska niin se vaan menee. Lue samaa kokeneiden kertomuksia ja hae tietoa alkoholismista, perheväkivallasta, kehityspsykologiasta ym niin ymmärrät paremmin itseäsi ja tuntemuksiasi. Aika myös parantaa haavat. Nyt tuntuu pahalta, mutta päivä päivältä on helpompaa. Ja on hyvä idea lukea psykologiksi, jos ala kiinnostaa. Mutta ei ollut sinun tehtäväsi pelastaa isääsi häneltä itseltään, etkä olisi siihen pystynyt. Ei kukaan muu kuin hän itse olisi. 

Isäsi on ollut aikuinen ihminen, sinua vanhempi. Jokainen meistä päättää itse oman elämän kohtalon. Sinä et ole vastuussa isästäsi, vaan hänellä on taatusti ollut satoja, ellei tuhansia tilaisuuksia valita toisin.

Minunkin isä ja mummon syytti minua isän alkoholismista. Mutta enhän minä olisi mitenkään saanut häntä terveeksi kun hän ei itsekkään yrittänyt. Vaikka hän oli sairas ja voi voi pitäisi sääliä, niin minulla ei olisi ollut minkäänlaista valtaa parantaa häntä. Siispä poistin harteiltani nuo syyllistämiset. Aikuinen ihminen kantakoon ihan itse vastuun siitä mitä elämälleen tekee. Minä kannan vastuun omastani. Sinä omastasi ja isäsi hänen omastaan täysin itse.

Voimia sinulle. Sure aikasi, mutta irrota itsestäsi tuo taakka. Se ei ole sinun kannettava.