Lue keskustelun säännöt.
Mikä teistä on sovelias ns. suruaika kun puoliso kuolee? Minimiaika..
04.09.2022 |
Sehän on tietysti jokaisen oma asia, eikä nykyään ole niin tiukkoja sääntöjä, mutta ainakin itsestä tuntuu että puolison kuoleman jälkeen voisi pitää vaikka puoli vuotta - vuoden vähintään sellaista suruaikaa, jolloin eläisi sinkkuna eikä lähtisi aktiivisesti tinderiin tai baareihin etsimään uutta kumppania.
Olenko vanhanaikainen tämän ajatuksen kanssa, kun kaverini mielestä olisi ihan ok lähteä heti uudestaan radalle. Suurinpiirtein hautajaisten jälkeen ellei jo ennen. Minusta se kuulostaa julmalta ja epäempaattiselta. Itse en haluaisi sellaisen ihmisen kanssa suhteeseen.
Kommentit (10)
Kunhan entinen on saatu kuopattua. Mitä sitä odottelemaan. Omakin elämä voi loppua vaikka huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksissä hautajaisissa uusi oli jo lesken mukana kuollutta puolisoa hautaamassa.
Vuosi ainakin, jos oma rakas menehtyisi, en tiedä liekö löytäisin enää tai ottajia ehkä olisi, mutta kiinostaisiko..
Riippuu paljon siitä millaista yhteiselämä ollut ennen puolison kuolemaa.
Tuttavani mies kuoli n. 9 kuukautta sitten, elämä ei ollut helppoa koska mies jumittui kotiin, ei enää lähtenyt mihinkään.
Nyt tällä naisella on uusi miesystävä, tansseissa tavannut ja sanoo ettei kukaan voi uskoa miten onnellinen hän on ja nauttii päivän kerrallaan uudesta suhteesta.
Eli mikä on oikea aika lähteä/ uudelle suhteelle sitä ei voi määritellä.
Itsellä kesti 1,5 vuotta ennen kuin aloin deittailla. Olisi kestänyt ehkä kauemminkin, mutta puoliso sairasti niin monta vuotta, että ehdin tietyllä tavalla vähän ajatella asiaa jo etukäteen.
Ei ole reilua uutta puolisoa kohtaan, jos surutyö on pahasti kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yleisesti tunnettua, että [yeisesti ottaen] suruaika on YKSI VUOSI.
Tänä aikana leskeä ei ole soveliasta lähestyä romanttisessa mielessä.
Sinä tunnet kaverisi ja tiedät, millainen liitto hänellä oli. Miksi hän juhlii, tai etsii jotain. Ja miksi sinä et ole siinä mukana.
Minusta tähän on mahdotonta vastata. Ei ole mitään keinotekoista aikarajaa. Jos joku on niin onnekas, että löytää uuden rakkauden puolisonsa kuoleman jälkeen "liian" nopeasti, niin se on liian nopeasti ainoastaan joidenkin ahdasmielisten ulkopuolisten mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se kenellekään muulle kuulu kuin vain sille surijalle itselleen.
Voihan oll jotakin tilanteita, jolloin surua ei tule juuri ollenkaan. Jos puoliso oli vaikka fyysisesti/henkisesti väkivaltainen tai sellainen, joka pyrki rajoittamaan toisen elämää? Eihän kukaan ulkopuolinen voi tietää, mitä kaikkea tuohon suhteeseen on liittynyt.
Minä hyväksyn sen jos leski irl tapaa suuren rakkauden, mutta on kyllä outoa jos alle vuoden ollaan Tinderissä.
Mutta niin, en onneksi ole leski enkä varmaan osaa asettua siihen asemaan. Yksinäisyys ja murhe on kamala yhdistelmä.
Jos olet mies, voit jo ennen hautajaisia muuttaa seuraavan naisen luokse. Tai ainakin näin valitettavasti vanhemman ikäpolven ukot tekevät, kun eivät osaa tai halua pitää huolta itsestään.