Lue keskustelun säännöt.
Jos mokaan vähänkin, pelkään aina, että se vaikuttaa siihen, pidetäänkö minusta
03.09.2022 |
Minusta tuntuu, että äitini tapa haukkua ja arvostella minua jos jotenkin hänen mielestään en käyttäytynyt esimerkillisesti johtui siitä, että hän pelkäsi, että muut eivät pidä minusta silloin. Tämä on aiheuttanut itselleni trauman.
Äitini mukamas yritti olla puolellani haukkuessaan minua, koska se olisi muka auttanut minua tajuamaan, että virheisestä minusta ei pidetä.
Olen todella katkera äidilleni tästä, koska minusta mokani tuskin voisivat kyseisellä tavalla vaikuttaa, tai sitten niin ajatteleva henkilö olisi täydellinen mimosa, mutta en pääse kokemastani tunteesta eroon, koska äitini iskosti sen minuun todella pahasti.
Eikä muista ihmisistä ole apua, koska ei kukaan tajua, että jollain voi olla tällainen ongelma.
Harmittaa, koska oma arvostelulykyni sanoo, että eivät ne asiat haittaa, mutta yliminäni sanoo, että kyllä ne haittaavat. Minusta ei voida pitää.
Kommentit (22)
No nyt kun ymmärrät tämän, lakkaat ajattelemasta niin.
Ei kukaan ajattele susta mitään sen kummempaa paria sekuntia kauempaa. Jokainen on koteloitunut itseensä, vaikka kuinka vaikuttaisi avoimelta. Jokainen tiedostaa lähinnä itsensä.
Jos joku joskus mokasi jotain en tosiaankaan vatvo sitä eikä nyt tule edes mieleen muuta kuin omia mokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En inhoa mokaavia ihmisiä ja opettelen pikku hiljaa sietämään sitäkin, että omista tekemisistäni huomautetaan (aiheesta ja aiheetta). Se, mikä itseäni on auttanut on, että olen myös opetellut sanomaan muille heidän mokistaan, kun se on mielestäni aiheellista. Silloin ei tule sellaista oloa, että olisi itse vain odottamassa muiden tuomiota. Sitä inhoan edelleen, jos joku sanoo tosi rumasti jostain tahattomasta virheestäni.
Asian ymmärtäminen on eri asia, kuin sen sisäistäminen tai tunteminen eri tavalla. Tuntuu todella kurjalta, kun tämmöisen takia menee mieli matalaksi. Myös se on ollut asiassa masentavaa, että se aiheutuu ihmisestä, jonka olisi pitänyt tukea minua (äitini).
Hän ei suostu olemaan pahoillaan vaan ärtyy, jos kerron hänelle, miten hän on tässä mokannut. Ja ei kannata sanoa, että en saisi sanoa hänelle hänen mokistaan, miksi en saisi? Hän sanoi mulle, sen luulisi olevan hänelle ok.
Mä en sano siksi hänelle, että ajattelen, ettei muut pidä hänestä sen takia, vaan koska se satutti minua. Luulisi oman äidin olevan surullinen, mutta ei. Ärtyy, kuten sanoin. Vaikuttaa ihan narsistiselta minulle.
Ap
En ole voinut edes kertoa kenellekään, miltä minusta tuntuu, koska en ole tunnistanut aiemmin, että pelkään, että minusta ei pidetä mokan takia. Ei minua ne mokat hävetä, koska paljon pahempi on tunne, että menetän sen ihmisen. Tätä siis sattuu myös puolituntemattomien kanssa, jolloin menettämiseen riittää se, että tuon takia ei jatka omalta osaltaan tutustumista/juttelua tms.
En ehkä jatkossakaan sanoisi, että pelkään, ettei se joku ihminen pidä minusta, mutta pystyisin ehkä jatkossa jo kertomaan toisille mokastani. Useinhan joku haluaa sanoa jotenkin, että ei tuo nyt niin paha ollut! Se voisi vähän helpottaa, kun tulisi tunne, että ainakaan kuulija ei komppaa äitini näkemystä (joka on siis se, että ansaitsen haukut).
Ap
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun ymmärrät tämän, lakkaat ajattelemasta niin.
Ei kukaan ajattele susta mitään sen kummempaa paria sekuntia kauempaa. Jokainen on koteloitunut itseensä, vaikka kuinka vaikuttaisi avoimelta. Jokainen tiedostaa lähinnä itsensä.
Jos joku joskus mokasi jotain en tosiaankaan vatvo sitä eikä nyt tule edes mieleen muuta kuin omia mokia.
Juuri tämä! Ap älä murehdi mokiasi. Niitä el kukaan todennäköisesti edes huomaa saati sitten muista paria minuuttia kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa äitini kamala asenne! Suuttuu ja paheksuu minua, koska pelkää, ettei minusta pidetä.
Nykyisin, kun olen kertonut hänelle tuon käytöksen satuttaneen minua ja aiheuttaneen tunteen, että en saa oikeita ystäviä ja tunteen, että äitini inhoaa minua on todella rasittavaa, kun hän kieltää inhonneensa. Mitähän hän luulee sen auttavan, kun minun kokemukseni ja tunteeni oli täysin toinen?
Kantsisko äitini EHKÄ pahoitella saaneensa aikaan minussa jotain niin pahaa, jos ei mukamas sitä tarkoittanut? Ei ole kuulemma mitään pahoiteltavaa. Eli ok, hänestä on ihan jees, että mulla on hänen toiminnastaan paha mieli sen sijaan, että ottaisi vastuun siitä.
Ap
Mulla oli ihana äiti, mutta silti olen pelännyt, ettei mokaamisen seurauksena minusta pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihana äiti, mutta silti olen pelännyt, ettei mokaamisen seurauksena minusta pidetä.
Minäkin saattaisin suhtautua mokiini noin, jos olisin itse kokenut niiden seurauksena menetyksiä ystävissäni. Mutta en ole. Ja siis tietysti mokattuaan pitäisi keskittyä siihen, ettei sillä toisella ole paha mieli, mutta meillä käännettiin huomio ainakin aina minuun. Mitä minä tein. Ei siinä jäänyt lapsena kapasiteettia sen LISÄKSI pohtia sen toisen oloa ja sanoa vaikka että voi ei, sori! Tms. Mielestäni pahoittelulla pitäisi saada mokat anteeksi. Äitini oli itse varmaan liiian heikkoitsetuntoinen pahoitellakseen, joten ei saanut mieleen, että ei tarvitse haukkua minua, vaan voisi rohkaista selvittämään asia jos toinen vaikuttaa oudoksuvalta tai jotenkin.
Ap
Mokaaminen on synonyymi sikailulle.
Kun esimerkiksi panet ystäväsi puolisoa, oksennat kaverin tuubaan, lyöt äitiäsi pataan sekä ajelet naapurin villakoiran kaljuksi sekä voitelet sen mansikkahillolla, niin kyseessä on "moka".
Ja tuollaisesta eivät ihan kaikki jostain kumman syystä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vaikka itse ajattelen, että pahoittelulla jokainen täysijärkinen antaa toiselle anteeksi, niin itse en meinaa kokea olevani sen arvoinen, että voisin pahoitella ja se ymmärrettäisiin.
Ap
PalstaTrolli kirjoitti:
Mokaaminen on synonyymi sikailulle.
Kun esimerkiksi panet ystäväsi puolisoa, oksennat kaverin tuubaan, lyöt äitiäsi pataan sekä ajelet naapurin villakoiran kaljuksi sekä voitelet sen mansikkahillolla, niin kyseessä on "moka".
Ja tuollaisesta eivät ihan kaikki jostain kumman syystä tykkää.
Mä en näe asiaa noin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä silloin tällöin mokaan vaikka muotoilemalla sanani huonosti tai unohtamalla jotain. Siksi on ihanaa, että joku muukin joskun mokailee
PalstaTrolli kirjoitti:
Mokaaminen on synonyymi sikailulle.
Kun esimerkiksi panet ystäväsi puolisoa, oksennat kaverin tuubaan, lyöt äitiäsi pataan sekä ajelet naapurin villakoiran kaljuksi sekä voitelet sen mansikkahillolla, niin kyseessä on "moka".
Ja tuollaisesta eivät ihan kaikki jostain kumman syystä tykkää.
Juuri sinunlaisillesi ei tulisi ikinä mieleenkään avautua ja kertoa omaa mokaamistaan. Onneksi sinunlaisesi tunnistaa kouvolapersetukasta jo kaukaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas on vähän sama siinä mielessä, että en hyväksy millään minkäänlaisia virheitä/mokia itseltäni enkä kyllä enää oikein keneltäkään muultakaan.
Vanhemmat oli kaikessa aina sitä mieltä, että asia pitää osata täydellisesti heti ekalla kerralla ja kun ei, niin palkinnoksi tuli haukkumista, moitteita ja jopa tukkapöllyä kun tuhlasin muiden aikaa turhaan. Ei siis puhettakaan että mitään olisi voinut harjoitella tai edes harrastaa, jos/kun ei valmiiksi/ekasta kerrasta ole hyvä ja samalla myös opin etten ole hyvä yhtään missään. Jopa kouluaikana läksyjen tekeminen oli väärin ja turhaa, koska kaikki olisi pitänyt osata valmiiksi ja vain tyhmät/huonot joutuu panostamaan koulunkäyntiin.
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Mokaaminen on synonyymi sikailulle.
Kun esimerkiksi panet ystäväsi puolisoa, oksennat kaverin tuubaan, lyöt äitiäsi pataan sekä ajelet naapurin villakoiran kaljuksi sekä voitelet sen mansikkahillolla, niin kyseessä on "moka".
Ja tuollaisesta eivät ihan kaikki jostain kumman syystä tykkää.
Juuri sinunlaisillesi ei tulisi ikinä mieleenkään avautua ja kertoa omaa mokaamistaan. Onneksi sinunlaisesi tunnistaa kouvolapersetukasta jo kaukaa.
Ap
Se on erittäin hyvä asia, se.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on vähän sama siinä mielessä, että en hyväksy millään minkäänlaisia virheitä/mokia itseltäni enkä kyllä enää oikein keneltäkään muultakaan.
Vanhemmat oli kaikessa aina sitä mieltä, että asia pitää osata täydellisesti heti ekalla kerralla ja kun ei, niin palkinnoksi tuli haukkumista, moitteita ja jopa tukkapöllyä kun tuhlasin muiden aikaa turhaan. Ei siis puhettakaan että mitään olisi voinut harjoitella tai edes harrastaa, jos/kun ei valmiiksi/ekasta kerrasta ole hyvä ja samalla myös opin etten ole hyvä yhtään missään. Jopa kouluaikana läksyjen tekeminen oli väärin ja turhaa, koska kaikki olisi pitänyt osata valmiiksi ja vain tyhmät/huonot joutuu panostamaan koulunkäyntiin.
Joo, tuttua tavallaan. Mä hyväksyn tietynlaiset yleensä mielestäni hyväntahtoisten ihmisten selvästi tarkoittamattomat mokat, mutta tyhmyydestä johtuvia on vaikea hyväksyä jne. En halua nyt kuvailla tilannetta, jossa tänään mokasin vähän, koska en halua kenenkään voivan tunnistaa, mutta se johtui tavallaan liiasta innokkuudestani, sanotaanko näin. Muille mielestäni suon sen tyyppiset mokat, varsinkin jos innokkuus on ymmärrettävää (pitää toista esim asiantuntijana suurena idolinaan ja kun pääsee juttusille on innoissaan) ovat sallittuja. Vaikka ärsyynnyn välillä ihmisistä minäkin, mutta useimmiten soimaan silloin silti itseäni (ja varmaan ihan syystä), enkä näytä sitä.
Ap
PalstaTrolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Mokaaminen on synonyymi sikailulle.
Kun esimerkiksi panet ystäväsi puolisoa, oksennat kaverin tuubaan, lyöt äitiäsi pataan sekä ajelet naapurin villakoiran kaljuksi sekä voitelet sen mansikkahillolla, niin kyseessä on "moka".
Ja tuollaisesta eivät ihan kaikki jostain kumman syystä tykkää.
Juuri sinunlaisillesi ei tulisi ikinä mieleenkään avautua ja kertoa omaa mokaamistaan. Onneksi sinunlaisesi tunnistaa kouvolapersetukasta jo kaukaa.
ApSe on erittäin hyvä asia, se.
Ai olla muiden kirjoissa tympeän oloinen?
Ap
Jokainen on lopulta vastuussa omasta itsestään. Ap sun vastuu on elää sellaista elämää mitä haluat. Nyt syytät äitiäsi, etkä ota vastuuta omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on lopulta vastuussa omasta itsestään. Ap sun vastuu on elää sellaista elämää mitä haluat. Nyt syytät äitiäsi, etkä ota vastuuta omasta elämästäsi.
Äitini on syypää tilanteeseen. Ei sen tiedostaminen vaikuta asian vastuisiin. Hänkin on vastuussa siitä, miten on minua kohtaan käyttäytynyt.
Ap
Osaako joku sanoa, että inhoatteko mokaavia ihmisiä? Jos se moka on ainoa virhe siinä ihmisessä? Olen lopettanut yhden ystävyyssuhteenkin siihen, kun ystäväni antoi palautetta, että mukamas jotenkin hänen mielestään mokasin.
Ei hänen tarvitse siinä tapauksessa olla kanssani.
Hän ei tajunnut ollenkaan, kun katkaisin välit 3 vuotta tapahtuneen jälkeen, että se liittyi minun hänen mielestä mukamas mokaani.
Ap