Miten liikunnasta voisi saada helpommin osan arkea? Niin että ei olisi kynnystä lähteä liikkumaan? Kun kunto ei riitä esimerkiksi juoksuun tai hölkkään

Itseäni auttaa, kun ajattelen, että ihan kaikki liikkuminen lasketaan. Jos ei muuten tule liikuttua, voin kävellä kauemmas kauppaan, ja ajattelen että se pidempi kauppareissun kävely on parempi kuin ei mitään. On parempi käydä silloin tällöin hölkkäilemässä oman kunnon mukaan, kuin jäädä sohvalle. Lyhytkin verryttely, venyttely tai jooga kotona on keholleni parempi, kuin vain istuminen. Otan yksittäiset liikuntatuokiot ilon kautta ja olen kiitollinen siitä, mitä kehoni voi tehdä.

Itselläni on ongelmana ajatusmalli, että liikuntaa pitäisi harrastaa monta kertaa viikossa, että sillä olisi merkitystä. Jos liikunta jää sivuun esim sairastamisen tai muiden kiireiden vuoksi, on vaikea päästä takaisin rutiiniin ja vähättelen sitä mitä teen. Siksi olen yrittänyt nyt lähestyä liikuntaa rennommalla asenteella, ja ainakin se on tehnyt touhusta mukavampaa.

Mulla auttoi kuntopyörä. Siinä voi samalla katsoa vaikka leffaa.

Työmatkat on helpoin tapa lisätä liikuntaa. Toinen on kotona tehtävä liikunta, esim kuntopyörä, koska televisiosta voi laittaa suosikkisarjan pyörimään ja samalla tulee liikuttua.

Se hyvä olo palkitsee sitten kun on alkuun patistanut itseään. Kuulokkeet korviin, hyvät kengät, aloittaa pienestä ja lisää pikkuhiljaa.

Opin nauttimaan liikunnasta, kun pääsin sillä liikkumattomuuden aiheuttamista vaivoista ja kivuista. Nykyään ahdistaisi enemmän jäädä toimettomaksi.

Teen kotona joogaa ja lihaskuntoliikkeitä päivittäin 15-30 min. Useimmiten teen pienen, 5-15 minuutin jumpan aamulla ja lisäksi 10-20 minuutin joogan illalla. Lisäksi kävelen paljon, asun kaupungissa eikä minulla ole autoa.

Kun pienen jumpan tekee esim. joka aamu ja/tai ilta, se jää 2-3 viikossa tavaksi. Vaikeinta on selvitä niistä ensimmäisistä viikoista luovuttamatta.

En tykkää liikunnasta, jossa pitää vaihtaa erityiset varusteet päälle. Kotijumpan ja -joogan voi tehdä vaikka yöpuvussa, ja kävelyllä voi käydä tavallisissa päällysvaatteissa. Lisäksi ei ole mitään lähtemisen vaivaa, ja tehoa voi säädellä fiiliksen mukaan. Pääasia että tekee joka päivä jotain pientä. Suosittelen!

Kiva ryhmäliikunta joka on tiettyyn aikaan, jos jäis omalle vastuullelöhteä vaikka lenkille niin lähtemättä jää. Maksetusta jumpasta ei huvita olla pois :D työmatkapyöräily myös.

Kuinka pitkä työmatkasi on? Itse aloitin niin, että kävin ensin vain kerran viikossa pyörällä töissä ja sitten rupesin lisäämään päiviä. Edelleen on mahdollisuus päästä myös autolla töihin, jolloin pyörällä lähteminen ei tunnu pakolliselta vaan se on vapaaehtoista hyötyliikuntaa minulle. 

Jos välimatkat on tarpeeksi lyhyitä, niin kävellen/pyörällä kannattaa pyrkiä menemään joka paikkaan. 

Jos tarvii vähemmän ostoksia, niin kauppareissut kävellen/pyörällä.

Suosittelen kokeilemaan aamulla ja illalla 5min joogaa (youtubesta löytyy hyviä malleja). Jos tykästyt niin aikaa voi pidentää. 

Käyn kuntosalilla säännöllisesti ja mulle on tärkeää, että sali on niin lähellä kotia kuin mahdollista. Silloin matkaan ei mene kauaa ja voi tehdä lyhyenkin treenin jos aika ei riitä muuhun. Treenaan aina aamulla, salille heti aamupalan jälkeen. Silloin ei ehdi keksiä parempaa tekemistä ja tekosyitä olla menemättä. Päätän etukäteen päivät jolloin menen ja pidän niistä kiinni. Illalla salivaatteet valmiiksi esille ja reppu pakattuna. Hyvin on toiminut.

Liikuntaa saa lisättyä arkeen kävelemällä aina portaat hissin sijaan. Työmatka kävellen tai pyörällä tai jään bussista pois pari pysäkkiä aiemmin. Muutenkin, kävelen aina kun mahdollista.

Etätöissä olen ottanut tavaksi tehdä ruokatunnin aikaan reippaan 15-20 min kävelyn, kelillä kuin kelillä. Syön sitten työn äärellä lenkin päätteeksi.

Hyötyliikunta. Kävelen kauppamatkat. Puhelut niin että kävelen hiljalleen edestakaisin ja vaikka nostelen vapaalla kädellä pikku punttia. Telkkarin katsominen samoin. Välillä pari kyykkyä tai tasapainoilua yhdellä jalalla.

Ei tarvitse lähteä juoksemaan, jos tuntuu ettei kunto riitä. Alkuun voi käydä kävelemässä joitakin kilometrejä. Jos tuntuu, että voisi juosta, niin alkuun voi juosta vaikka muutama sata metriä ja kävellä väliin. Vähitellen voi pidentää juoksulenkkejä.

1. Hyötyliikunta. Vaihta auto kävelyyn/polkupyörään tai edes julkisiin, niin tulee liikuttua enemmän. Autolla ajelu on ihan vihoviimeistä ja vapaa-ajalle on laitettava ihan tosi paljon enemmän liikuntaa kuin jos liikkuu jo työmatkat esim. pyörällä.

2. Rutiinit. Laitat liikuntaharrastukset kalenteriin, maksat ne ja sitten menet. Minä olen esimerkiksi juuri itse lähdössä uimahalliin, koska menen sinne joka perjantai ellei ole jotakin poikkeuksellista. Kun olet sinne pakottautunut pari kertaa, niin se muuttuu ihan automaattiseksi, eikä sitä tarvitse enää miettiä. Nyt en jättäisi esim. tanssitunteja ja umahallireissuja viikostani pois mistään hinnasta.

Pyöräily ja uinti tai vesijuoksu omaan tahtiin.

Kävele päivä päivältä pidempiä lenkkejä. Katso kartalta joku reitti ja päätä kävellä se. Ota reitin kiintopiste päivä päivältä kauemmas. Päätä käydä jossain tietyssä kaupassa ostamassa joku tietty juttu.

Etsi paikalliset luontopolut, kävele ne. Onko teil päin kuntoportaita? Kävele ne alkuun kerran, sitten kaksi jne.

Kun alkaa tuntua siltä että voisit vaikka juosta, juokse pieniä pyrähdyksiä ja kävele kunnes henki taas tasaantuu.

Eli haluaisit liikkua itse tekemättä mitään.

Eksoskeleton  vois auttaa.

Nostele puntteja tai polje kuntopyrää. En ole enää mikään juoksija joten nostelen punttejä ja poljen fillaria. Aikoinaan pelasin jalista ja salibandyakin 20 vuotta. Nykyään en jaksa juosta mutta kunopyörää poljen kotona olohuoneessa ja tavallisella fillarilla ulkona liikun niin kunto pysyy suht hyvänä. Lihaskunto paranee kun nostaa puntteja. Ostin kotiin painoja 50 kg.

Ihan sauvakävelystä voi aloittaa, kunnolla tehtynä hikoiluttaa ihan eri tavalla, kuin tavallinen kävely.

Vaikea sanoa. Tuttu n. 60v mies saattaa tehdä päivässä 200km:n pyörälenkin (ilmeisesti kuitenkin sähköpyörä) ja pelata tennistä 2-3 tuntia samana päivänä. Talvella hiihtää tuhansia kilometrejä kaudessa. Kuulin kun se juttelin yhden frendinsä kanssa puhelimessa ja ne valitteli jotain niiden kaveria, joka ei ollut jaksanut heidän mielestään tehdä "mitään" yhtenä päivänä. Olihan se käynyt juoksemassa 10km, mutta tätä ei ilmeisesti sitten laskettu. :D

Kuuntelen podcasteja kun kävelen, vähintään puoli tuntia päivässä.

Inhoan jumppaa, erityisesti ryhmäliikuntaa enkä halua vaihtaa vaatteita.

Påivittäinen kävely ja muutama pyöräilymatka viikossa riittää minulle.

Oon aivan patalaiska siinä mielessä että on tuskallisen vaivalloista (motivoitua) lähteä erikseen mitenkään harrastelemaan, enkä ole koskaan ollut mikään sporttinen ihminen. Mulle toimii kaikki arkeen ujutettu tekeminen. En omista autoa, vaan kävelen tai pyöräilen kaikki asiani. Usein kotimatkan pyöräilen pitkänkin mutkan kautta, kun pääsee sitten palkinnoksi kotiin suihkuun ja sohvalle lojumaan :D Uimahallissa tykkään käydä, mutta sinnekin menen lähinnä silloin kun hiukset kaipaa pesua ja tekee mieli saunomaan, eli ikään kuin noiden varjolla. Kotona tykkään seisoskella/kyykkäillä tasapainotyynyllä tai pelleillä jumpappallon päällä, koska se on vaan mun mielestä hauskaa ja jännempää kuin ainainen sohvalla oleminen. Menee melkein kuin leikkimisestä. Tuskin koskaan mitenkään erikseen laitan mitään jumppavaatteita päälle, en edes oikein omista sellaisia. Ihan tavallisissa arkikuteissa teen kaiken minkä teen ja hyvin onnistuu. Pyöräilenkin useimmiten ihan vaan farkut jalassa, eihän se sen kummempaa ole kiertää 10 km lenkki niissä kuin se pakollinen 2 km edestakaisin.

Kaiken a ja o mulla on kaikessa (myös syömisessä, vatsavammainen kun olen) on kipujen välttely. Tiedän, että paikalleen sammaloituminen tekee mut kipeäksi. Siksi mua motivoi kesken Netflix-maratonin nousta yhden jakson ajaksi aina välillä siihen tasapainotyynylle horjuilemaan tai pallolle keikkumaan, ja siinähän se sohva kuitenkin on vieressä jos tuleekin laiskuuskohtaus (yleensä ei tule). Joka pienen risauksen otan voitoksi kotiinpäin, vaikka vaan ne kolme askelkyykkyä per puoli ja puoli minuuttia pohkeiden venytystä sillä aikaa kun vedenkeitin suhisee iltateetä tehdessä. Tällä lailla tulee myös ujutettua sitä liikehdintää joka väliin mukaan, kun sen ei tarvitse olla mikään massiivinen liikuntahärdelli jumppatrikoineen ja suunnitelmallisine valmisteluineen vaan ihan vaan semmoista ei-staattista olemista siinä samalla kun elää elämäänsä. Venytykset toki mukaanluettuna myös, jos ei kiinnosta lihastyöskentely just sinä päivänä. Tai vaikka sinä viikkona... Lepohan kuuluu asiaan myös kuitenkin aina välillä :P

Mulla on olohuoneen nurkassa aina käden ulottuvilla joogamatto, piikkimatto, faskiapallo ja putkirulla ja aina tuossa saatavilla ohimennen käytettävissä tasapainotyyny ja jumppapallo. Mun mielestä liikunnan pitää olla jotenkin kivaa eikä siitä saa tulla kohtuuttomia kipuja, joten kehonhuolto on mulle tärkeä osa sitä. Jos olisin jatkuvasti kipeä, en olisi yhtään motivotunut tekemään sitä uudelleen. Joten kiva on välillä vaan rullailla ja raskaan päivän jälkeen muuten vaan pötkötellä piikkimatolla ja ajatella että tässä sitä nyt tekee itselleen hyvää. Mulle sekin on osa liikuntaa samoin kuin kakalla käyminen on osa syömistä :D Ei ole yhtä ilman toista.

Hyviä vastauksia tässä ketjussa! Tsemppiä ap:lle että löytäisit kipinää juurruttaa liikehdintää elämääsi :)