Onko pienillä lapsillanne kavereita, kutsutaanko teitä kylään?
Olen huolissani siitä, saavatko pienet, alle 4-vuotiaat lapsemme kavereita. Olemme +30v, korkeakoulutettu pariskunta. Olen itse kokenut yksinäisyyttä melkein koko ikäni. Meitä molempia vanhempia on kisattu aikoinaan koulussa. Olen rohkaistunut ja laittanut viestiä omille kavereilleni/tutuille sekä koettanut tutustua muihin pienten lasten vanhempiin, käynyt kerhoissa jne. Meitä ei kuitenkaan melkein koskaan kutsuta kylään tai synttäreille, tai emme saa vastakutsua meillä käyneiltä vierailta. Onko tämä tässä vaiheessa ihan tavallista? Olemme asuneet kahdessa keskisuuressa/suuressa kaupungissa. Vanhempi lapsi on osapäivähoidossa, mutta ei ole saanut kutsua leikkimään vapaa-ajalla. Suku on pieni ja ainut leikkikaveri-ikäinen asuu toisella puolen maata. Vanhempi puhuu jatkuvasti synttäreistä ja vieraista, ja nuorempi kantaa ystävien juhlat -aiheista kirjaa. Surettaa.
Kommentit (10)
Suosittelen myös jotain ihan säännöllistä harrastusta pelkästään lapselle, koska näissä ystävystyy helposti ja usein se sama ryhmä, ainakin osittain on mukana siinä harrastustoiminnassa vuosia...
Eikö naapurustossa asu lapsiperheitä, joilla olisi suunnilleen saman ikäisiä lapsia?
Onko omalla alueella mitään perhekerho toimintaa? Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua.
Meillä päiväkodin myötä alkoi olla leikkitreffejä jonkunluona tai meillä. Aloitti 3v . Tai mentiin vaikka puistoon. Lapsi sai helposti pari kavereita ja sama jatkui koulussa.
Ei niitä juhlia varmasti siellä päiväkodissa muillakaan lapsilla jatkuvasti ole, mutta lapset saavat puhua vielä puoli vuotta syntymäpäivien jälkeen kuin eilisestä mitä silloin on tehty, tai miettiä keskellä kesää mitä hän haluaa joulupukilta, lapsilla ei ole vielä sellaista käsitystä ajan kulusta.
Ihan sama juttu. Tuntuu että korona vaikuttaa edelleen tähän asiaan ja ihmiset on myös entistä epäsosiaalisempia sekä perhekeskeisempiä. Lapsi on päiväkodissa, käydään viikottain perheryhmässä, liikutaan paljon puistoissa. Silti ei ole tullut yhtäkään synttäri- tai kyläilykutsua muilta kuin omien ystävien lapsilta.
Kotona vois myös tehdä jotain erikoisempaa ruokaa vaikka viikonloppuisin tai leipoa, arkeen voi tuoda juhlan tuntua. Voi askarrella koristeita tai ostaa kukkia.
Kiitos kommenteista, ainakin tiiän etten oo tämän asian kanssa yksin. Vanhempi lapsi kävi yhdessä harrastuksessa yksin, mutta valitti ettei siellä ole kavereita ja lähteminen oli vaikeaa, vaikka toiminnasta tykkääkin. Sattui olemaan sen ryhmän pienikokoisin ja nuorin.. Vähän myöhemmin uusi yritys, nyt menossa molempien kanssa erikseen yhdessä harrastusryhmään. Perhekerhossa käydään, mutta siellä on ollu aika hiljaista. Naapurissa on yksi lapsi, jonka kanssa alkaa löytyä yhteistä säveltä iän/ikien vuoksi.
Käykää leikkipuistoissa, muskarissa yms. harrastuksissa, niin löytyy ystäviä.
Ei noin pieni lapsi vielä sellaista kyläilyä oikeastaan edes tarvitse. Niitä kavereita alkaa sitten esikoulussa tulla kylään, kun pärjäävät jo ilman vanhempia sen aikaa. Usein on aika hankalaa löytää sellaista sopivaa aikaa vierailla näiden pienten lasten kanssa kun on oma perhe, voi olla useampia lapsia, harrastukset ja työt...