Nuori koira ja johtajuus, vinkkejä

Plaah. Sen johtajuusteorian voi jättää jo sinne viime vuosituhannelle. Keksi seuraavaks parempi tarina tai googlaa positiivinen vahvistaminen.

Jaa-a, mun mielestä puolivuotias on vielä ihan lapsi. Tosi paljon teillä on jo opeteltu asioita ja treeneissäkin käytte. Murrosikä tosiaan tulossa, ei ehkä kannata koko ajan opettaa uusia juttuja nyt. Aiemmin opitun kertausta.

Unohda ne höpöhöpö johtajuusteoriat ja oletukset että se koira jotenkin pyrkii niskan päälle. 

Ja on teillä kyllä aika tiukkaa, jos PUOLIVUOTIAALLA pennulla odotat käytännössä täydellistä käytöstä joka tilanteessa. Itse olen muutamankin tottelevaisuusvalio-palkitun kouluttanut mutta puolivuotiaat saa vielä leikkimielisiä koulutteluhetkiä lukuun ottamatta meillä riiviöillä ihan rauhassa. Ja leikkiessä saa murista aina jne. 

"Komentaessa 'Ei' voi ruveta haukkumaan, joskus näykkimine jää siihen, aina ei."

Kokeilepa jättää täysin huomiotta huono käytös. Mikä tahansa huomio on koiralle palkinto ja sana "ei" ei tarkoita koiralle yhtään mitään. Älä kuitenkaan jätä koiraa yksin ja palkitse, kun asettuu aloilleen ja lopettaa.

Varsinainen ongelmakäytös arjessa näistä on oikeastaan vain tuo näykkiminen. Tuon murinan tosiaan luin jostain, aiemmin olenkin pitänyt sitä pikemmin positiivisena asiana (koiralla on kivaa kun leikitään). Oppia ikä kaikki enkä usko kaikkea lukemaani suoraan, kunhan pohdiskelen.

Ei tietenkään tarvitse olla täydellinen koira vielä näin nuorena. Yllättääkö, että on eka koirani ;), ja pientä etukäteis-stressiä jotta tuleehan siitä vielä kunnon kansalainen. :)

Miten sinä nro 3 reagoisit tuohon näykkimiseen?

Näykkimiseen huomiotta jättämistäkin on kokeiltu, mutta siinä on vähän oma nahka kovilla kun ei ihan heti lopu... Sen takia tuo koiran yksin jättäminen siinä vaiheessa ollut yhtenä kikkana.

Hmmm kirjoitti:

Varsinainen ongelmakäytös arjessa näistä on oikeastaan vain tuo näykkiminen. Tuon murinan tosiaan luin jostain, aiemmin olenkin pitänyt sitä pikemmin positiivisena asiana (koiralla on kivaa kun leikitään). Oppia ikä kaikki enkä usko kaikkea lukemaani suoraan, kunhan pohdiskelen.

Ei tietenkään tarvitse olla täydellinen koira vielä näin nuorena. Yllättääkö, että on eka koirani ;), ja pientä etukäteis-stressiä jotta tuleehan siitä vielä kunnon kansalainen. :)

Miten sinä nro 3 reagoisit tuohon näykkimiseen?

Meillä saa koirat näykkiä :D 2 on paimenkoiria ja sellaisia jotka paimentaa näykkimällä, ne nauttii siitä kovasti. Toki siis näykkimisen laatu huomioiden, paimennusnäykkimien ok, innostuessa leikkisä näykkiminen ok, mutta ei meillä kyllä koirat esim. näykkimällä saa vallattua sohvaa itselleen tms. Jos sellaista on joku joskus yrittänyt niin on vaan nostettu niska-persotteella pörisijä alas. Tai jos yrittää estää ottamasta jotain lelua pois näykkimällä niin ei se toimi, otetaan silti.

Iän myötähän tuo pentumainen näykintä yleensä vähenee, jää ehkä erityisiin "intohepuleihin" vaan paimenkoirilla ja vastaavilla. Nykyään kun mun 6 v. joskus juoksee hauskan lenkin päätteeksi hullunrinkiä ja käy paimentamaan mua näykkimällä jalkateriä, on ihan nostalginen olo että onpa söpöä ja pentumaista :D  Toki nuo osaa olla näykkimättäkin käskyn alla jo, puolivuotiaana ei osanneet eikä tarvinnutkaan osata. 

Tietynrotuisten ja luonteisten koirien opettaminen alle vuoden ikäisenä eroon intonäykinnästä voi olla aika toivotonta. Vinkaisut ja kiljaisut voi vaan innostaa niitä. Huomiota jättäminen on niille ihan sama, jatkavat näykkimistä. Vesisuihkut, kuonosta puristamiset jne - jee, rajua leikkiä, kivaa! Yksin jättö, ihan sama. Jatketaan kun päästään taas lauman pariin ja intoahan onkin jo kerääntynyt hepuliin ja näykintään siellä yksin odotellessa! Ei niille joskus voi kuin nauraa, meidän shelttiherrakin on saanut ikiajoiksi nimen "louskuleuka" koska oli niin mahdoton näykkijä jonnekin vuoden ikään asti ja vieläkin jos on tylsä lenkki, se alkaa paimentaa näykkimällä.

Näykkiminen voi johtua liian aikaisesta vierottamisesta, kun emon ei anneta kouluttaa pentuja. Oma pentuni näykki n. vuotiaaksi saakka, ja käyttäydyin kuten aikuiset koirat: siinäpä näykkiköön, en välittänyt. Sitten vasta kun tosissani hermostuin, pöristin/pärskäytin suoraan koiran naamalle. Penikasta tuo oli niin inhottavaa, että loppui aina kerrasta tai muutamasta. Ja sun täytyy olla tosissaan, koira aistii sen että raja tuli vastaan. Yleensä tämä näykkimiskohtaus tuli lenkillä, joten lenkkiä sitten vain jatkettiin.

Kun koira ottaa sinuun fyysistä kontaktia, on sulla myös lupa vastata fyysisesti. Niin kauan kuin itsellä riitti huumoria, saatoin lähtä näykkimisleikkiin mukaan ja useimmiten selättää pennun (lempeästi). Poskinahkoista tai kurkkunahasta pehmeästi kiinni, leikin varjolla. Niin kauan että koiraa ei näykkiminen enää kiinnosta. Sitten voi rapsutella kun pentu on rauhoittunut tai keksiä muuta kivaa.

Kun saat koiran lopettamaan näykkimisen niin komenna heti vaikka tekemään joku temppu (istu/maahan tms) ja palkitse siitä, niin ohjaat sen ajatukset pois näykkimisestä. Kaipaisiko pentu jotain leikkiä missä saa käyttää hampaita? Joku veto/repimisleikki. Niistä meidän sessu ainakin tykkäsi.

Mä kiljaisen "AU" jos/kun pentu näykkii. Oli oma tai vieras. Niin ne koiratkin älähtää toisilleen jos näykkäisee liian kovaa. Yleensä loppuu siihen. "Ei" sana voi toisella koiralla vain kannustaa näykkimisleikkiin (tai mikä nyt kiellettyä käytöstä onkaan eli toimii toisilla vaan kannustuksena, näin esim pentuna oman terrierin kanssa). Tuire Kaimion kirjoja suosittelen lämpimästi, niissä hyviä vinkkejä ja ajantasalla olevaa tietoa!

Tsemppiä ja iloisia hetkiä koirakamun kanssa! Eka on aina eka ja stressaaminen helposti nostaa päätään, siitä se lähtee sujumaan ja tekemällä ja yhdessä koiran kanssa oppimalla tulee rentoutta mukaan. Treeneissä kannattaa jutella kouluttajan ja muiden koirakoiden kanssa, sieltä saa enimmäkseen hyvää vertaistukea.

HAUskaa koira-arkea ja juhlaa!