Perunkirjoitus tehty, mutta mikä on ositus?

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Pankin juristi voi auttaa mikäli pankki tarjoaa perheoikeudellisia palveluita. Maksaa jotain mutta kannattaa käyttää.

Suosittelen aloittajalle, että ei millään tavalla puutu miehensä perinnön jakamiseen, koska aloittaja ei ole kuolinpesän osakas.

Ap, kannattaa googlettaa eikä kysellä av-mammoilta. Täältä saat sekavia ja todennäköisesti vääriä vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen aloittajalle, että ei millään tavalla puutu miehensä perinnön jakamiseen, koska aloittaja ei ole kuolinpesän osakas.

Ehkä kyselee miehensä puolesta, joka ei myöskään tiedä. Naiset täällä enemmän palstailevat kuin miehet, paitsi persumiehet, jotka nyt valittavat mistä milloinkin.

Ihan hyvä kysymys, eivät nämä aukene maallikolle tuosta vaan ellei kokemusta. Joku jo tuossa vastasikin miten käytäntö menee. Lakimies joka hoiti perunkirjoituksen hoitaa varmasti osituksenkin.

Suosittelen ehdottomasti lakimiestä.

Perukirjassa kyllä näkyy mitkä on vainajan varat ja mahd.velat sekä lesken varat ja velat. Rintaperilliset maksavat joka tapauksessa perintöverot perukirjassa olevien isän varojen mukaisesti.

Lakimiehen avulla ja neuvotellen tulette sopimaan, jääkö voimaan isän kuolinpesä (jonka osakkaita leski ja lapset) ja äidin asumisoikeudet ym. asiat selviää samalla.

Sekä saavatko /haluavatko lapset tai joku jo tässä vaiheessa kuolinpesän osittaista tai kokojakoa?

Monta uutta asiaa, siis ehdottomasti lakimies. Perillisten puolisoille ei asiat kuulu, vaan perillisille ja keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Ehdottomasti vaikka pankin lakimiehen juttusille. Isäni kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, tehtiin perukirja ja äitini sitten teki jakokirjan (ositus) jonkin ohjeen mukaan ja lähetti sen verotoimistoon. Nyt vähän aikaa sitten olisi yllättäen tarvittu tuota jakokirjaa, mutta ylläri pylläri sitä ei verottajalla ole. Äitini on kyllä aikaansaapa ihminen ja järjissään, mutta ei tosiaan mikään toimistotöitä tehnyt, akateeminen tms., ei tainnut siivoojan taidoilla syntyä ihan lakikelpoista paperia. Edes mitään allekirjoituksia ei kysynyt minulta ja sisarukselta. En tajunnut tuota silloin nuorena uunona. Heittivät varmaan koko paperin nauraen silppuriin (tai laittoivat seinälle). Tehkää hommat kunnolla, palkatkaa ammattilainen. Säästytte monelta harmilta.

Vähävarainen äiti saa lakiapua oikeusaputoimistosta. Ilmeisesti perukirjaa ei tehnyt ammattitaitoinen juristi, jos ei neuvonut mitään edes osituksesta.

Ei ole kuitenkaan tavatonta jättää ositus tekemättä siihen saakka, että myös leski kuolee ja vasta silloin perilliset jakavat perintöä. Näin varsinkin maalla , jossa lesken koti on se perintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Ehdottomasti vaikka pankin lakimiehen juttusille. Isäni kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, tehtiin perukirja ja äitini sitten teki jakokirjan (ositus) jonkin ohjeen mukaan ja lähetti sen verotoimistoon. Nyt vähän aikaa sitten olisi yllättäen tarvittu tuota jakokirjaa, mutta ylläri pylläri sitä ei verottajalla ole. Äitini on kyllä aikaansaapa ihminen ja järjissään, mutta ei tosiaan mikään toimistotöitä tehnyt, akateeminen tms., ei tainnut siivoojan taidoilla syntyä ihan lakikelpoista paperia. Edes mitään allekirjoituksia ei kysynyt minulta ja sisarukselta. En tajunnut tuota silloin nuorena uunona. Heittivät varmaan koko paperin nauraen silppuriin (tai laittoivat seinälle). Tehkää hommat kunnolla, palkatkaa ammattilainen. Säästytte monelta harmilta.

Jakokirjaa ei tehdä osituksesta, vaan perinnönjaosta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Ehdottomasti vaikka pankin lakimiehen juttusille. Isäni kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, tehtiin perukirja ja äitini sitten teki jakokirjan (ositus) jonkin ohjeen mukaan ja lähetti sen verotoimistoon. Nyt vähän aikaa sitten olisi yllättäen tarvittu tuota jakokirjaa, mutta ylläri pylläri sitä ei verottajalla ole. Äitini on kyllä aikaansaapa ihminen ja järjissään, mutta ei tosiaan mikään toimistotöitä tehnyt, akateeminen tms., ei tainnut siivoojan taidoilla syntyä ihan lakikelpoista paperia. Edes mitään allekirjoituksia ei kysynyt minulta ja sisarukselta. En tajunnut tuota silloin nuorena uunona. Heittivät varmaan koko paperin nauraen silppuriin (tai laittoivat seinälle). Tehkää hommat kunnolla, palkatkaa ammattilainen. Säästytte monelta harmilta.

Verotoimisto ei tarvinnut jakokirjaa mihinkään. Siksi sitä ei siellä arkistoitu, mutta hyvän hallintotavan mukaan olisi pitänyt palauttaa eikä heittää silppuriin. Verotuspäätös perintöverosta tehdään perukirjan mukaan.

Jakokirjaa tarvitaan vasta sitten, kun omaisuus siirtyy jonkun muun kuin kuolinpesän omistukseen eli rekisteröidään auto tai haetaan lainhuuto kiinteistön uudelle omistajalle.

Vielä raulalankamalli:

Ositus = jaetaan omaisuus lesken ja kuolinpesän osiin. Ei vaikuta millään tavalla perillisten yhteisomistukseen.

Perinnön jako = jaetaan perintö perillisten kesken. Ositus voidaan tehdä siinä samalla.

Kumpaakaan ei ole pakko tehdä koskaan vaan isojakin kiinteistöjä omistaa joku jakamaton kuolinpesä, jossa voi olla satoja osakkaita.

Ositus on pakko tehdä ennen kuin voidaan jakaa koska muutoin ei ole selvillä mikä on lesken ja mikä taas perillisten omaisuutta, siihen saakka on yhteisomistusta ja monasti se jätetään olemaan kunnes leskikin kuolee.

Yleensä tuossa vaiheessa ei tehdä vielä ositusta vaan kuolinpesä jää jakamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Ehdottomasti vaikka pankin lakimiehen juttusille. Isäni kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, tehtiin perukirja ja äitini sitten teki jakokirjan (ositus) jonkin ohjeen mukaan ja lähetti sen verotoimistoon. Nyt vähän aikaa sitten olisi yllättäen tarvittu tuota jakokirjaa, mutta ylläri pylläri sitä ei verottajalla ole. Äitini on kyllä aikaansaapa ihminen ja järjissään, mutta ei tosiaan mikään toimistotöitä tehnyt, akateeminen tms., ei tainnut siivoojan taidoilla syntyä ihan lakikelpoista paperia. Edes mitään allekirjoituksia ei kysynyt minulta ja sisarukselta. En tajunnut tuota silloin nuorena uunona. Heittivät varmaan koko paperin nauraen silppuriin (tai laittoivat seinälle). Tehkää hommat kunnolla, palkatkaa ammattilainen. Säästytte monelta harmilta.

Verotoimisto ei tarvinnut jakokirjaa mihinkään. Siksi sitä ei siellä arkistoitu, mutta hyvän hallintotavan mukaan olisi pitänyt palauttaa eikä heittää silppuriin. Verotuspäätös perintöverosta tehdään perukirjan mukaan.

Jakokirjaa tarvitaan vasta sitten, kun omaisuus siirtyy jonkun muun kuin kuolinpesän omistukseen eli rekisteröidään auto tai haetaan lainhuuto kiinteistön uudelle omistajalle.

Vielä raulalankamalli:

Ositus = jaetaan omaisuus lesken ja kuolinpesän osiin. Ei vaikuta millään tavalla perillisten yhteisomistukseen.

Perinnön jako = jaetaan perintö perillisten kesken. Ositus voidaan tehdä siinä samalla.

Kumpaakaan ei ole pakko tehdä koskaan vaan isojakin kiinteistöjä omistaa joku jakamaton kuolinpesä, jossa voi olla satoja osakkaita.

Keskeisin asia lesken ja kuolinpesän yhteisomistuksesta jätetty avaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Ehdottomasti vaikka pankin lakimiehen juttusille. Isäni kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, tehtiin perukirja ja äitini sitten teki jakokirjan (ositus) jonkin ohjeen mukaan ja lähetti sen verotoimistoon. Nyt vähän aikaa sitten olisi yllättäen tarvittu tuota jakokirjaa, mutta ylläri pylläri sitä ei verottajalla ole. Äitini on kyllä aikaansaapa ihminen ja järjissään, mutta ei tosiaan mikään toimistotöitä tehnyt, akateeminen tms., ei tainnut siivoojan taidoilla syntyä ihan lakikelpoista paperia. Edes mitään allekirjoituksia ei kysynyt minulta ja sisarukselta. En tajunnut tuota silloin nuorena uunona. Heittivät varmaan koko paperin nauraen silppuriin (tai laittoivat seinälle). Tehkää hommat kunnolla, palkatkaa ammattilainen. Säästytte monelta harmilta.

Verotoimisto ei tarvinnut jakokirjaa mihinkään. Siksi sitä ei siellä arkistoitu, mutta hyvän hallintotavan mukaan olisi pitänyt palauttaa eikä heittää silppuriin. Verotuspäätös perintöverosta tehdään perukirjan mukaan.

Jakokirjaa tarvitaan vasta sitten, kun omaisuus siirtyy jonkun muun kuin kuolinpesän omistukseen eli rekisteröidään auto tai haetaan lainhuuto kiinteistön uudelle omistajalle.

Vielä raulalankamalli:

Ositus = jaetaan omaisuus lesken ja kuolinpesän osiin. Ei vaikuta millään tavalla perillisten yhteisomistukseen.

Perinnön jako = jaetaan perintö perillisten kesken. Ositus voidaan tehdä siinä samalla.

Kumpaakaan ei ole pakko tehdä koskaan vaan isojakin kiinteistöjä omistaa joku jakamaton kuolinpesä, jossa voi olla satoja osakkaita.

Perintöverot määrätään perukirjan mukaan, mutta normaalisti verottaja haluaa jakokirjan siihen, että kuolinpesä voidaan lakkauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Ehdottomasti vaikka pankin lakimiehen juttusille. Isäni kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, tehtiin perukirja ja äitini sitten teki jakokirjan (ositus) jonkin ohjeen mukaan ja lähetti sen verotoimistoon. Nyt vähän aikaa sitten olisi yllättäen tarvittu tuota jakokirjaa, mutta ylläri pylläri sitä ei verottajalla ole. Äitini on kyllä aikaansaapa ihminen ja järjissään, mutta ei tosiaan mikään toimistotöitä tehnyt, akateeminen tms., ei tainnut siivoojan taidoilla syntyä ihan lakikelpoista paperia. Edes mitään allekirjoituksia ei kysynyt minulta ja sisarukselta. En tajunnut tuota silloin nuorena uunona. Heittivät varmaan koko paperin nauraen silppuriin (tai laittoivat seinälle). Tehkää hommat kunnolla, palkatkaa ammattilainen. Säästytte monelta harmilta.

Verotoimisto ei tarvinnut jakokirjaa mihinkään. Siksi sitä ei siellä arkistoitu, mutta hyvän hallintotavan mukaan olisi pitänyt palauttaa eikä heittää silppuriin. Verotuspäätös perintöverosta tehdään perukirjan mukaan.

Jakokirjaa tarvitaan vasta sitten, kun omaisuus siirtyy jonkun muun kuin kuolinpesän omistukseen eli rekisteröidään auto tai haetaan lainhuuto kiinteistön uudelle omistajalle.

Vielä raulalankamalli:

Ositus = jaetaan omaisuus lesken ja kuolinpesän osiin. Ei vaikuta millään tavalla perillisten yhteisomistukseen.

Perinnön jako = jaetaan perintö perillisten kesken. Ositus voidaan tehdä siinä samalla.

Kumpaakaan ei ole pakko tehdä koskaan vaan isojakin kiinteistöjä omistaa joku jakamaton kuolinpesä, jossa voi olla satoja osakkaita.

Perintöverot määrätään perukirjan mukaan, mutta normaalisti verottaja haluaa jakokirjan siihen, että kuolinpesä voidaan lakkauttaa.

Tämä on täyttä huuhaata, ei verottaja halua mitään erityisesti, kuolinpesä saa olla niin kauan kuin on omistajien mielestä tarpeellista, eikä verottaja siihen puutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa sovitaan, mikä osa vainajan omaisuudesta menee tasinkona leskelle ja mitä jää jaettavaksi vainajan perillisille. Jos vainaja oli naimisissa ilman avioehtoa, niin perintöä ei voi jakaa ennen kuin ositus on tehty.

Suosittelen asiantuntijan käyttämistä, jos ette edes tiedä, mitä ositus tarkoittaa.

Ehdottomasti vaikka pankin lakimiehen juttusille. Isäni kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, tehtiin perukirja ja äitini sitten teki jakokirjan (ositus) jonkin ohjeen mukaan ja lähetti sen verotoimistoon. Nyt vähän aikaa sitten olisi yllättäen tarvittu tuota jakokirjaa, mutta ylläri pylläri sitä ei verottajalla ole. Äitini on kyllä aikaansaapa ihminen ja järjissään, mutta ei tosiaan mikään toimistotöitä tehnyt, akateeminen tms., ei tainnut siivoojan taidoilla syntyä ihan lakikelpoista paperia. Edes mitään allekirjoituksia ei kysynyt minulta ja sisarukselta. En tajunnut tuota silloin nuorena uunona. Heittivät varmaan koko paperin nauraen silppuriin (tai laittoivat seinälle). Tehkää hommat kunnolla, palkatkaa ammattilainen. Säästytte monelta harmilta.

Verotoimisto ei tarvinnut jakokirjaa mihinkään. Siksi sitä ei siellä arkistoitu, mutta hyvän hallintotavan mukaan olisi pitänyt palauttaa eikä heittää silppuriin. Verotuspäätös perintöverosta tehdään perukirjan mukaan.

Jakokirjaa tarvitaan vasta sitten, kun omaisuus siirtyy jonkun muun kuin kuolinpesän omistukseen eli rekisteröidään auto tai haetaan lainhuuto kiinteistön uudelle omistajalle.

Vielä raulalankamalli:

Ositus = jaetaan omaisuus lesken ja kuolinpesän osiin. Ei vaikuta millään tavalla perillisten yhteisomistukseen.

Perinnön jako = jaetaan perintö perillisten kesken. Ositus voidaan tehdä siinä samalla.

Kumpaakaan ei ole pakko tehdä koskaan vaan isojakin kiinteistöjä omistaa joku jakamaton kuolinpesä, jossa voi olla satoja osakkaita.

Perintöverot määrätään perukirjan mukaan, mutta normaalisti verottaja haluaa jakokirjan siihen, että kuolinpesä voidaan lakkauttaa.

Tämä on täyttä huuhaata, ei verottaja halua mitään erityisesti, kuolinpesä saa olla niin kauan kuin on omistajien mielestä tarpeellista, eikä verottaja siihen puutu.

Käypä lukemassa verottajan sivuilta ohjeet siihen, miten kuolinpesä lakkautetaan. Kyllä siellä nimenomaan käsketään toimittamaan verottajalle jakokirja siinä vaiheessa, kun kuolinpesä halutaan lakkauttaa. Mutta tähän ei ole mitään määräaikaa. Olen itsekin yli 30 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas.

Ei me tehty mitään ositusta äidin kuoleman jälkeen vaan vasta isän kuolemn jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen aloittajalle, että ei millään tavalla puutu miehensä perinnön jakamiseen, koska aloittaja ei ole kuolinpesän osakas.

Ap tässä.

Kuuluu puolisolle (= minulle) sikäli, että lupasin auttaa vaikka en olekaan osakas.

Epäselviä vastauksia tuli juu: toiset puhuvat JAKOkirjasta, minä kyselen OSITUKSESTA , joka tehdään perunkirjan jälkeen mutta ennen perinnönjakoa.

Vastauksia kommentteihin: perunkirja tehtiin itse, koska se oli hyvin yksinkertainen juttu. Eli ei ole sen tehnyttä juristia, joka voisi auttaa. Lesken asuminen on turvattu.

Yritän kysyä, onko ositukseen valmista mallia ja pitääkö se lähettää verottajalle? Onko osituksessa jotain muotosääntöjä, kenen allekirjoituksia tarvitaan?

Ositussopimuksessa pitää olla sen tekijöiden (kuolinpesän osakkaat + leski) sekä kahden jäävittömän todistajan allekirjoitukset. Ositussopimusta ei tarvitse toimittaa verottajalle, jos sen perusteella ei vaihdu omistus sellaisesta omaisuudesta, josta verottaja on kiinnostunut. Jos esim. leskelle siirretään tasinkona rahaa vainajan tililtä, ei se kiinnosta verottajaa, mutta jos leski saa ositussopimuksen perusteella aikaisempaa suuremman omistusosuuden asunnosta, kannattaa tarkistaa verottajalta, haluaako se ositussopimuksen jäljennöksen.

Osakehuoneiston omistusosuuksien muutoksista pitää ilmoittaa myös taloyhtiön isännöitsijälle.