Pahoitanko mieleni turhasta?

Meillä on tyttö ja poika ja pieneksi jääneitä vaatteita ei juurikaa tule omassa perheessä kierrätettyä. Ostan suurimman osan vaatteista kirppikseltä, joten ne ovat hyvinkin käytettyjä meiltä lähtiessään. Siitäkään syystä en ole edes jaksanut yrittää niitä itse myydä vaan annan eteenpäin kahdelle tuttavaperheelle sukupuolen mukaan. Sanon aina että kiertoon menevät, en halua takaisin ja vastaanottaja saa tehdä mitä vaatteille haluaa. Sen pyrin katsomaan että vaatteet ovat ehjiä ja jos eivät ole, näytän erikseen että tähän ja tähän tarvitsi korjausta ( polvipaikkaa tms) Mainitsen myös jos jossain on jotain jälkiä joita en ole saanut tahranpoistoaineella pois. Ja joistain mainitsen että varavaatteksi, pihatamineeksi tms.



Toinen perhe kiittää aina ja näen niitä meidän vanhoja vaatteita monesti heidän lapsillaan päällä. Toinen ottaa kyllä vastaan mutta jaksaa aina kertoa seuraavan kerran kun nähdään kuinka "puolet meni suoraan roskiin ja puolet UFF:lle, 2 paitaa kelpasi"

Jotenkin tympeää kuin vain uudenveroinen vaate kelpaisi ilmaisena.... Olisiko joku jolle ne vaatteet kelpaisi paremmin vai onko nykyään uudet vaatteet niin halpoja ettei kierrätys kannata ollenkaan?