Lue keskustelun säännöt.
anoppiasiaa; olin superkiltti miniä hirviöanopille...
09.05.2010 |
Eli ei se metsä tosiaan vastaa kuin sinne huutaa. Tosin tuo anoppi on nyt saanut poikansa taas omakseen, eli miehestä tuli ex, mihin kyllä tuo anoppi vaikutti aika lailla.
Alunperinkään en ollut kelvollinen anopille, joka vihjaili pojalleen, että on niitä muitakin naisia. Hmmm, tuo oppi menikin hyvin perille... Avioliiton alkuaikoina anoppi oli soitellut päivittäin miehelle, pyyteli tätä jatkuvasti tekemään jotain pientä korjaushommaa, mies myöhemmin kertoi, että anoppi oli jatkuvasti myös valitellut, kuinka rankkaa meillä täytyy olla, kun on kaksi pientä lasta, enkä minä edes mennyt töihin heti nuorimman äippäloman lopulla (oikeasti meillä ei ollut taloudellisesti mitenkään tiukkaa, aina pärjättiin ihan hyvin). Kerran kuulin anopin puhuvan siskolleen, että harmi kun hänellä on vain tuo poika, kun pojat menettää niin kokonaan, kun ne menevät naimisiin.
Lapsenlapset eivät kiinnostaneet häntä. Hän tuli kerran hoitamaan heitä noin varttitunniksi, kun kävin hammastarkastuksesssa nuorimman ollessa ihan vauva, käveli lasten kanssa vartttitunnin. Matkaa heiltä meille oli noin 10 min autolla. Alkuun yritin kutsua heitä kahville ihan muuten vaan, mutta aina oli tärkeämpää tekemistä. Lasten synttäreille he tulivat, mutta aina vähintään puoli tuntia myöhässä, usein olivat mm. käyneet kaupoissa katselemassa jotain itselleen. Lapsille lahjat oli ostettu tyyliin huoltoasemalta krääsää. Lisäksi heidän tuttavaperheidensä lapset olivat kaikki paljon fiksumpia ja lahjakkaampia kuin meidän, ja heistä sitten kerrottiin esimerkkejä sukujuhlissa jne, meidän lasten tekemiset ei olleet mitään.
Aina meille tullessaan anoppi ensi töikseen töksäytti jotain - "ai te olette istuttaneet tuollaisen pensaan tuohon, kyllä se kasvaa siinä huonosti tai sitten se kasvaa liikaa ja varjostaa teidän keittiön ikkunan" -tyyliin.
Ja minä kuuntelin, yritin ymmärtää, mutta siinä vaiheessa kun anoppi alkoi kuultuaan kolmannesta lapsesta puhua 7-vuotiaallemme, että "kyllä teille tulee vaikeata, miten te muka mahdutte sinne", yms, ja minulle jatkoi samaa, niin siinä vaiheessa sanoin miehelle, etten halua enää anoppia meille paitsi joskus ihan "pakollisisissa juhlissa". (Ja siis meillä oli tilaa 150 m2 tuolloin, ja ihan hyvin pärjättiin...).
Niin ja sukulaisille anoppi esitti aina olevansa lapsista kiinnostunut, mikä kyllä meni usein pieleen, kun hän ei tiennyt mitään lasten jutuista. Hän ei ikinä kysellyt lasten todistukissta, harrastuksista tms. Lasten ollessa pieniä hän yritti ottaa heitä syliin valokuvia varten, mutta koska hän oli niin vieras ja teennäinen, lapset pelkäsivät häntä (ja tuolloin vielä yritin todella kannustaa lapsia suhteessa mummoon).
Niin, ja appi oli hiljainen tossukka, jota anoppi mollasi ja väheksyi aina kun ehti.
Ja kiitos kun sain avautua :) Helpotti!
Kommentit (17)
siis siedin tuota kaikkea vuosia, hymyilin ja kuuntelin anopin vuodatuksia, en sanonut vastaan, kutsuin kiltisti lasten synttäreille jne. Vastasin ilkeyksiin ystävällisesti, yritin kääntää asiat paremmin päin ja ymmärtää häntä. En puhunut hänestä kenellekään pahaa. Toisin kuin hän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt unohdit otsikon jälkeen sen, mistä aioit kirjoittaa. Emme saaneet lainkaan kuulla, miten olit superkiltti miniä.
rivienvälistä niin tulee selväksi
Mutta nyt unohdit otsikon jälkeen sen, mistä aioit kirjoittaa. Emme saaneet lainkaan kuulla, miten olit superkiltti miniä.
rivienvälistä niin tulee selväksi
minäkin hoksasin heti ekasta viestistä.
Miten kohdellaan ihmisiä näin ,puolin ja toisin. Minulla on vävyjä kolmekappaletta ja yksi niniäehdokas jotaen vielä tunne kovin hyvin. Mutta jos on samanlaista, kuin vävyjen kanssa,niin eiköhän pärjätä.
Miten kohdellaan ihmisiä näin ,puolin ja toisin. Minulla on vävyjä kolmekappaletta ja yksi niniäehdokas jotaen vielä tunne kovin hyvin. Mutta jos on samanlaista, kuin vävyjen kanssa,niin eiköhän pärjätä.
en ole kohdellut häntä koskaan huonosti - olen todella yrittänyt. Eli ei nyt ihan selvinnyt, mitä tarkoitat tuolla puolin ja toisin huonosti kohtelemisella?
Edelleenkin aion hänet kutsua mm.lasten rippijuhliin, ja olen täysin kohtelias.
Ja minulle ei tulisi mieleenkään esimerkiksi arvostella toisen sisustusmakua tms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kohdellaan ihmisiä näin ,puolin ja toisin. Minulla on vävyjä kolmekappaletta ja yksi niniäehdokas jotaen vielä tunne kovin hyvin. Mutta jos on samanlaista, kuin vävyjen kanssa,niin eiköhän pärjätä.
vävyille osaat varmaan sitten sanoa miksi äitini haukkui mieheni, vaikkei mieheni tehnyt yhtään mitään.
sosiaalisesti kömpelöltä kylläkin.
Miksi ihmeessä muuten ET sanonut suoraan anopille, että "tuosta minä loukkaannuin, koska jne."? Miksi IHMEESSÄ hymysuin nielit loukkauksia? Eihän anoppi itsekään välttämättä tajunnut sanoneensa jotain sinua loukkaavaa eikä ainakaan opi mitään koskaan, kun sinä et reagoi.
Ei miniän tarvitse olla hymynaamainen zombie, anopin tekemisiin on syytä reagoida hyvässä ja pahassa heti. Niin ei tarvitse kerätä kiukkua sisäänsä.
PS: turhaan tuosta loukkaannuit, että anoppi murehti, kun ei ollut saanut tyttäriä. Äidin ja tyttären suhde on läheisempi aikuisenakin, vaikka miniä olisi superkiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne anopit oikeasti osaa, meillä on lähes samanlaista. Tosin meillä anopilla on usein remmi lähettyvillä:(, en tämän vuoksi edes ole pyytänyt heitä hoitamaan lapsiamme. Odottaessani esikoista minulle jo tokaistiin, että "anna" on aina meidän vauva, vaikka tuo toukka kohta syntyykin. Hyvä niin, mutta olisivat edes jotekin huomioiteet tämän meidänkin vauvan, sairaalaan eivät edes soittaneet. Ristiäisetkin jättivät väliin, yksivuotis päivät jäivät väliin, rippijuhliin tuli, mutta tosin kirkko osuus jäi väliin, kun Annan oli jo nähty niin ei niitä enää tarvitse katsoa. Saas nähdä nyt kun Anna ei kirjoittanut, ja meidän kirjoittaa nyt keväällä tulevatko katsomaan lakitusta?
Ihminen tarvitsee palautetta ja aitoa vastavuoroisuutta kehittyäkseen. Voi olla, ettei apn anoppi koskaan kehity tuosta, mutta siinäkin tapauksessa apn oma olo olisi hiton paljon parempi, jos heti olisi sanonut, että joku loukkaa jos se loukkaa. Mitään hyvää ei koidu siitä, että säilöö kaikki kokemansa loukkaukset alitajuntaan, ei ne sinne koskaan jää vaan pullahtaa esiin sitten jossain yhteydessä.
Anopit on ihmisiä kuten miniätkin, ei niitä tartte pumpulissa pitää ja teeskennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen tarvitsee palautetta ja aitoa vastavuoroisuutta kehittyäkseen. Voi olla, ettei apn anoppi koskaan kehity tuosta, mutta siinäkin tapauksessa apn oma olo olisi hiton paljon parempi, jos heti olisi sanonut, että joku loukkaa jos se loukkaa. Mitään hyvää ei koidu siitä, että säilöö kaikki kokemansa loukkaukset alitajuntaan, ei ne sinne koskaan jää vaan pullahtaa esiin sitten jossain yhteydessä.
Anopit on ihmisiä kuten miniätkin, ei niitä tartte pumpulissa pitää ja teeskennellä.
Mutta siis anopin käytös oli niin suorastaan outoa, etten todella alkuun voinut uskoa sitä. Ehkä olen sitten kasvanut pumpulissa, mutta olen tottunut siihen, että ihmisiä kohdellaan arvostavasti. No, anoppi kohteli suorastaan maireasti joitain "merkittäviä" ihmisiä... Mutta olen kyllä huomannut muidenkin ihmisten välillä ihmettelevän anopin puheita. No, olisi varmaan pitänyt olla jämäkämpi, mutta en sitten osannut, toisaalta, anoppi ei kuuntele mitään, mitä hänelle puhuu, jotenka en tiedä, olisiko sitten pitänyt karjua naama punaisena, että olisi mennyt perille, ei oikein mun tyyliä.
Ja sit hän osaa sellaisen mielenmyrkyttämisen, vihjailun, just kaikki tuo "teillä on varmaan hirveän rankkaa" -kuiskuttelu miehelle, ja samalla vihjailu siitä, että rankkuus johtui mm. siitä, että minä (?) halusin ("vaadin") niin monta lasta (joo, mieshän ei tietenkään voinut sanoa mielipidettään siihen, ja anopin mielestä meidän olisi kuulunut saada vain kaksi lasta, kun oli tyttö ja poika). Koskaan ei ole kannustanut missään, ei tarjonnut minkäänlaista apua tai tukea, ei ole halunnut lapsenlapsia tavata jne.
Exän kanssa ollaan tästä eron jälkeen puhuttu, ja hänkin on sanonut, että aika iso merkitys noilla äidin jutuilla hänelle oli, ja se häntä nyt kaduttaa.
kun avioero tuli? Mua kyllä kovasti kiinnostais tietää. Onko ap paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se anoppi kai ollut erosta ilahtunut, tosin en nyt ole eron jälkeen edes nähnyt, ensi kesänä on tulossa rippijuhliin, ainakin kutsun.
Oli exän mukaan ollut pettynyt, sanonut, että kannattaisi vielä yrittää yms. Tosin en tiedä, johtuuko sitten mistä, luultavasti taloudellisista syistä tms. (joo, ehkä musta on tullut kyyninen). Epäilen myös, että on puhunut sukulaisilleen musta pahaa, mutta toisaalta siellä on kyllä ihan fiksuja ihmisiä, jotka tietää tilanteen.
Niin ja meidän eron syy oli kait se, että ex oli tyytymätön elämäänsä, ja yritti sitten (isänsä mallin mukaisesti varmaankin) paikata sitä salasuhteilla... Tavallaan mä ymmärränkin anopin katkeruutta elämälle, usein mä ihmettelin, miksei ne eroa, vaan on ilkeitä toisilleen. Mutta olishan se voinut elämällään muutakin tehdä kuin katkeroitua.
sosiaalisesti kömpelöltä kylläkin. Miksi ihmeessä muuten ET sanonut suoraan anopille, että "tuosta minä loukkaannuin, koska jne."? Miksi IHMEESSÄ hymysuin nielit loukkauksia? Eihän anoppi itsekään välttämättä tajunnut sanoneensa jotain sinua loukkaavaa eikä ainakaan opi mitään koskaan, kun sinä et reagoi. Ei miniän tarvitse olla hymynaamainen zombie, anopin tekemisiin on syytä reagoida hyvässä ja pahassa heti. Niin ei tarvitse kerätä kiukkua sisäänsä. PS: turhaan tuosta loukkaannuit, että anoppi murehti, kun ei ollut saanut tyttäriä. Äidin ja tyttären suhde on läheisempi aikuisenakin, vaikka miniä olisi superkiltti.
ettei saa näyttää loukkaantumistaan/suuttumistaan vaan olla yliystävällinen, niin se ärsyttää anoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kutsut ex-anoppisi rippijuhliin kesällä?
Kuulostaa todella onnettomalta ihmiseltä tuo anoppi, minkä varmaan olet vaistonnut ihan alusta asti. Mutta huonon käytöksen sietämiselle tulee kiltillä ja myötätuntoisellakin ihmisellä raja, kokemusta on. Moni vastaaja ei täällä tunnu oikein tajuavan, millaisesta ihmisestä tämän anopin kohdalla on kyse.
Miksi kutsut ex-anoppisi rippijuhliin kesällä?
Kuulostaa todella onnettomalta ihmiseltä tuo anoppi, minkä varmaan olet vaistonnut ihan alusta asti. Mutta huonon käytöksen sietämiselle tulee kiltillä ja myötätuntoisellakin ihmisellä raja, kokemusta on. Moni vastaaja ei täällä tunnu oikein tajuavan, millaisesta ihmisestä tämän anopin kohdalla on kyse.
Vaikka ei hänellä lapsiin ole oikein mitään suhdetta, jotenkin kai vaan jaksan vielä toivoa, että vähän välittäisi lapsenlapsistaan.
Esim. silloin kun 10-v joutui viikoksi sairaalaan vaikean keuhkokuumeen vuoksi, niin anoppi jopa soitti lapselle ja lupasi tulla katsomaan. Tosin sitten "ei ehtinytkään", ei ilmoittanut siitä lapselle mitään, ei soittanut meille kertaakaan kysyäkseen lapsen vointia (joka oli aika vakava jossain vaiheessa), eikä ollut edes kovin kiinnostunut, kun hänelle kerrottiin tilanteesta.
No, noita kutsukortteja alan tuossa kohta tehdä, ehkä pitää vielä miettiä...
Kysy ensin juhlakalulapselta, haluaako hän isoäitinsä juhliinsa. Jos asia ei ole lapselle vastenmielinen, lähetä kutsu anopille, mutta vasta viime tingassa, tyyliin postiin keskiviikkona, kun juhlat ovat viikonloppuna. Siinä voit seurailla, miten hän reagoi, kun ei kutsua ala kuulua, vai reagoiko mitenkään. Jos valitusta tulee, niin "voi, voi, olet kai ihan unohtanut kutsukirjeen jonnekin tai posti on sen hukannut".
Olen ilkeä ihminen, tiedän, kun näitä ehdottelen, mutta tuolla tavalla saisit vähän osoitettua mieltäsi oikeaan suuntaan ilman kuitenkaan tilannetta, jossa joku voisi perustellusti syyttää sinua lähisukulaisen raa'asta sivuuttamisesta. Tuskin anoppisi poisjäänti tilaisuudesta sen tasoa laskee?
Mutta nyt unohdit otsikon jälkeen sen, mistä aioit kirjoittaa. Emme saaneet lainkaan kuulla, miten olit superkiltti miniä.