Lue keskustelun säännöt.
4. lapsi?
19.05.2010 |
Vauvakuume polttaa... Esikoinen lopettelee ekaluokkaa, keskimmäinen eskaria ja kuopus täyttää ihan kohta 4. Itse kohta 35, mies 10v vanhempi. Toisaalta nyt alkaa ihan tämä työntäyteisin pikkulapsiaika helpottaa, kaikki vauvatavarat annettu eteenpäin sillä ajatuksella, että lapsiluku on täynnä. Aloittaako kaikki alusta, vai alkaako jossain vaiheessa kaduttaa ja pahasti. Kodissa tila riittää, auto vaihtoon yms. Päivähoitorumba ja -maksut jatkuisi pitkään yms. Mieskään ei täysin ajatusta vastaan ole, mutta jokin pidättelee kumpaakin. Kokemuksia, miten olette teidän perheessä ratkaisun tehneet ja tuntuuko edelleen oikealta päätökseltä?
Kommentit (3)
Ja vauvakuume polttelee edelleen.... Minua siis, mies ei nyt vielä ainakaan ole kovin innoissaan. Miehelle ehkä merkitsee enemmän logistiset asiat, kun kolme lasta mahtuu tavalliseen henkilöautoon ja meillä on talossa vain neljä makuuhuonetta...
Minä en ole antanut vauvatavaroita eteenpäin, koska en ole 100% varma ettei meille vauvaa enää tule. Jos mies ehdottaisi vauvantekoa, olisin valmis heti.
Minulla on ihana haastava työ, josta en tietenkään raaskisi olla pois (taas), mutta edes se ei pidättelisi, jos vauvaa päätettäisiin yrittää :-)
Go for it!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nyt 36v ja mies 40v. Hetki sitten mietin myös vielä sitä neljättä, mutta kuitenkaan halu ei ollut enää samanlainen kuin noista kolmesta aikaisemmasta. Me päädyimme siihen että nämä kolme riittävät.
Suurin syy oli että aikaa pitää olla näille kolmellekin. Pelkäsin että jos vauva tulisi, niin en enää jaksaisi/pystyisi niin paljoa olemaan isompien kanssa. Lisäksi vauva olisi voinut olla sairas tms. ja silloinkin pitäisi jaksaa.
Tykkään ehkä jo hitusen siitä kun voin istua ja jutella lasten kanssa, aina ei tarvitse olla kädet kiinni lapsissa. Nyt lapset osaavat paljon itsekin, mutta seuraa ja aikuisen huomiota kaipaavat. Aikaa vie lasten harrastukset ja perheen yhteiset tekemiset ja juuri näissä meidän muiden lasten ja aikuisten yhteinen aika vähenisi, jos vauva tulisi.
Meillä uudenlainen aika elämässä ja sinänsä se on hyvä. En kuitenkaan kaipaa sitä vauva-pikkulapsiaikaa niin paljoa, että olisin valmis luopumaan siitä mitä kaikkea nyt on mahdollista tehdä- varsinkin niiden isompien lasten kanssa.
sellainen "viimeinen mahdollisuus!"-hätä, että kun ikää alkaa tulla, mietit ehkä alitajuisesti että nyt tai ei enää koskaan. Ja sitten pelottaa se "ei koskaan"-lopullisuus.
Kolme lasta on jo iso perhe. Ja tosiaan, mieti kaikkea alusta, entä jos saatte vaikkapa sairaan lapsen tai ihan vaan koliikkivauvan? Kaikki valvotut yöt, pikkulasten sairastelut, raskausvaivoista puhumattakaan.. koko rumba alusta..
Nauti nykytilanteesta, on kuitenkin jo kolme lasta, ja pääsette elämässä seuraavaan, vapaampaan ja helpompaan vaiheeseen, kun pikkulapsivaihe on vihdoin ohi :)