yksinäinen

Olen 21 vuotias ja odotan kolmatta lastamme syntyväksi muutaman viikon sisäälä. Meillä on kaksi ihanaa poikaa ja mieheni on aivan ihana ja huomaavainen. Olemme seurustelleet 15 vuotiaista asti. mieheni ei rillusta kylillä vaan teemme lähes kaiken yhdessä. tuntuu etten osaa enään tehdä oikein mitään tai lähteä ilman häntä iminnekkään. emme kaipaa "baarielämää" ollenkaan eikä alkoholi ole kuulunut lasten syntymän jälkeen laisinkaan elämäämme, sillä teinivuotemme olivat aika rajut :) ne riittivät.. teini iässä alettuamme seurusteleen karistin kaikki ystäväni pois luotani ja keskityin vain poikaystävääni... vuosien mittaan kaiikki ovat jatkaneet elämäänsä ja solmineet uusia ystävyyssuhteita, kun minä oleb vain jumittanut mieheni kanssa. tntuu että sosiaaliset taitoni ovat haihtuneet enkä enään osaisi hankkia ystäviä saati sitten olla luontevasti heidän kanssaan. minulla ei ole kuin perheeni. päivät touhuan lasten kanssa ja vasta kun isi tulee töistä lähdemme yhdessä kaupoille yms... en edes välttämättä haluaisi ystäviä sillä en osaisi olla heidän kanssaan ja muutenkin vietän mielummin aikaani perheen kanssa, mutta silti tuntuu todella yksinäiseltä kun huomaa muilla olevan paljon ystäviä ja pitävän heitä tärkeinä... edes kummia en kolmannelle lapsellemee keksi....