Lue keskustelun säännöt.
Lasken päiviä nuoren muuttoon..!
23.08.2022 |
Hämmentävää, miten nuori kuvittelee, että olen täällä tippa linssissä tosi järkyttyneenä, kun hän lakkaa ilahduttamasta meitä läsnäolollaan ja muuttaa omaan kotiin. En malta odottaa muuttopäivää! Onneksi syyskuun alkuun on enää hetki...
Tuolla tämä taivaan lahja koko perheelle valmistelee muuttoaan. Dumppaa huoneen ovesta yläkerran aulaan ne kamat, mitä ei aio viedä mukanaan. Kun käsketään siivoamaan paikoilleen, vetoaa siihen, että ei hän niitä enää tarvitse... Surkeaa, kun kohta en saa nauttia tästäkään käytöksestä.
Milloinkahan tuo aikuistuu ja alkaa ajatella muitakin kuin itseään? Ja joo, itse kasvatin, itseäni saan kiittää.
Kommentit (27)
Mutta mitä tehdä kun lapsi (kohta 20 v) ei vaan lähde?
On kämppä ja kaikki hankittuna mutta haluaa jäädä lapsuudenkotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin että tietyn ajan kuluttua molempien pitää saada oma rauha, sekä nuoren aikuisen että vanhempien.
Sama, meillä vaan aikaa siihen on joku 5-8 vuotta. Rakastan lasta yli kaiken, mutta välillä rakastaisin mieluummin kauempaa.
Varmaan sinullekin tulee ikävä, kun on muuttanut pois. Viimeistään parin vuoden sisällä :D
Lapsenko vika se on, että on tänne syntynyt? Hänkin varmaan odottaa, että pääsee sinusta eroon.
Miten niin ei lähde? Ovesta ulos ja avain pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä tajunnut tyhjän pesän syndroomaa. Johan niitä lapsia on siinä kateltu iät ajat voiko olla ihanampaa saada oma vapaus täysin takaisin.
Minä odotan vielä lähes 2 vuotta. Sitten nukun seuraavat 2 vuotta ja alan elää. Erityisesti tänään vituttaa kaikki. Onnittelut ap tulevasta rauhasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei 19v tytär lähde mihinkään. On niin kiva nauttia täydestä palvelusta, maata lötköttää kaiket päivät ja tuhlata kelan kuntoutustuet nettikauppoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä tehdä kun lapsi (kohta 20 v) ei vaan lähde?
On kämppä ja kaikki hankittuna mutta haluaa jäädä lapsuudenkotiin?
Sanot, että ihanaa. Nyt kun olemme aikuisia, niin istumme yhdessä alas kahville ja päätämme mitkä ovat talon säännöt ja miten kulut hoidetaan.
Sitten jotain sääntöjä, ettei käytetä keittiötä, eikä käydä ulkona niinä iltoina, kun sinulla on töitä seuraavana aamuna, vaikka kello 21 jälkeen.
Siivousvuorot ja kirjaat ylös kaikki tehtävät, etkä niin kuin lapselle jossa annat hänelle yhden homman ja teet loput itse.
Pyykinpesuvastuut.
Ruuanlaittovuorot per päivä, kaupassa käynti tarvikkeita varten omalla rahalla.
Sitten menot, toki lapselle omien tulojen mukaan vastuu, mutta samalla tavalla osa vastuusta, alat siirtää sopimuksia hänen nimiinsä, vaikka netti, puhelin ja sähkö. Kotona halutaan asuta, koska saa olla lapsi, eikä tarvitse hoitaa omia asioita.
Jos noilla ei ala muuttaa pois, niin alat keskustella miten sovitaan ajat milloin pääsette harrastamaan seksiä, yksin tai kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä tehdä kun lapsi (kohta 20 v) ei vaan lähde?
On kämppä ja kaikki hankittuna mutta haluaa jäädä lapsuudenkotiin?
Isäntä menee ja käynnistää nyt auton. Sinä teet pari voileipää ja laitat ne rasiaan. Pullo mehua mukaan. Keräät lapsen tärkeimmät tarvikkeet matkalaukkuun ja laitat sinne eväät. Sitten sanot että kulta sinä lähdet nyt matkalle ja isä vie. Kun kysyy minne niin sanot että et tiedä kun kestää loppuelämän. Käske lähetää kortti. Sitten isäntä vie mukulan sinne omaan kotiinsa.
Hauska lukea tälläistä, kun oma äiti aikoinaan piti kysin hampain kiinni :'D Mutta en itsekään jaksa odottaa, tullut myös tuo lusmuilu tutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, rakastatko edes lastasi? Olen aina sitä mieltä ettei jotkut äidit koskaan rakastaneet lapsiaan. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Heh, rakastatko edes lastasi? Olen aina sitä mieltä ettei jotkut äidit koskaan rakastaneet lapsiaan. Sairasta.
Siinäpä se, kun ne ei ole enää lapsia. Ne on puolituntemattomia aikuisia jotka elää kotonasi. Ei ne ole enää taaperoita eikä leikki-ikäisiä vaan täysin kykeneviä toimivia aikuisia jotka loisii nurkissasi odottaen palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin luulin minäkin, että autuas elämä alkaa, kun jälkikasvu lähti. Olin töissä ja sillä aikaa oli kerännyt kotoa taikinapyörästä lähtien keittiö- ym. tarvikkeet. Vanha moppi ei sentään kelvannut.
Verhot, matot, huonekalut, telkku ja kaikenlaista muuta oli hänelle varattu, kun lähtee.
Muutti jonkun kaverinsa kanssa yksiin.
Olin kerännyt kalliin astiastonkin, mutta sitä en siihen "bilekämppään" antanut mukaan.
Jatkuva rahanruinaus alkoi, ja sitä on kestänyt näihin päiviin saakka. Onneksi opiskeli ja meni töihin kuitenkin. Silti fyffet polttelee persuksissa niin, että mikään ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä tehdä kun lapsi (kohta 20 v) ei vaan lähde?
On kämppä ja kaikki hankittuna mutta haluaa jäädä lapsuudenkotiin?Sanot, että ihanaa. Nyt kun olemme aikuisia, niin istumme yhdessä alas kahville ja päätämme mitkä ovat talon säännöt ja miten kulut hoidetaan.
Sitten jotain sääntöjä, ettei käytetä keittiötä, eikä käydä ulkona niinä iltoina, kun sinulla on töitä seuraavana aamuna, vaikka kello 21 jälkeen.
Siivousvuorot ja kirjaat ylös kaikki tehtävät, etkä niin kuin lapselle jossa annat hänelle yhden homman ja teet loput itse.
Pyykinpesuvastuut.
Ruuanlaittovuorot per päivä, kaupassa käynti tarvikkeita varten omalla rahalla.
Sitten menot, toki lapselle omien tulojen mukaan vastuu, mutta samalla tavalla osa vastuusta, alat siirtää sopimuksia hänen nimiinsä, vaikka netti, puhelin ja sähkö. Kotona halutaan asuta, koska saa olla lapsi, eikä tarvitse hoitaa omia asioita.Jos noilla ei ala muuttaa pois, niin alat keskustella miten sovitaan ajat milloin pääsette harrastamaan seksiä, yksin tai kumppanin kanssa.
Näiden lisäksi kannattaa katsoa miten huoneet on jaettu. Meillä lapsen huone on talon isoin, koska hänellä on ollut lapsesta asti paljon kavereita kylässä ja muuta vastaavaa, jolloin iso huone on ollut kiva. Se on paikassa josta muut eivät kulje,niin on saanut teininä nauttia yksityisyydestä. Jos hän pitkälle armeijan jälkeen aikoo täällä majailla, niin makkarit vaihtuu. Saa asua pienessä makkarissa keittiön vieressä. Tai mahdollisesti siirretään kellariin, jos tarvitaan työhuonetta.
Vuokran perimisen voi ottaa niin, että oikeasti säästää ne rahat vaikka nuoren takuuvuokraan ja huonekaluihin. Ei vaan kerro nuorelle tätä, enne kuin alkaa miettiä mistä saa takuuvuokrarahat.
Mun lapsi lähti 2 viikkoa 18-v synttärin jälkeen. Olisinhan minä mielelläni hänet kotona pitänyt lukion loppuun ja olisi mielellään kotona asunutkin, mutta urheilu vei toiselle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, rakastatko edes lastasi? Olen aina sitä mieltä ettei jotkut äidit koskaan rakastaneet lapsiaan. Sairasta.
Siinäpä se, kun ne ei ole enää lapsia. Ne on puolituntemattomia aikuisia jotka elää kotonasi. Ei ne ole enää taaperoita eikä leikki-ikäisiä vaan täysin kykeneviä toimivia aikuisia jotka loisii nurkissasi odottaen palvelua.
Siinäpä se. Itse auttaisin esim. opiskelijaa, mutta jotain pitäisi antaa oman elantonsa eteen, vaikka sitten opintolainasta. Samoin tehdä kotitöitä. Tukisin myös aktiivisesti töitä etsivää, joka menisi vaikka iltaisin siivoamaan jne.
Kun on niitä lusmuilijoita jotka vaan jää täydelle ylöspidolle, ja sitten niitä yritteliäitä, joita pitää kannustaa, auttaa ja tukea. Miljonääri jos olisin, ostaisin tietty lapsille omat kämpät ja autot. Siis jos heillä ei itsellä olisi työnteostaan huolimatta varaa. Laiskalle lusmulle tietenkään en.
Se on rakkautta ja välittämistä, että kasvattaa ja opastaa lapsensa itsenäiseksi, pärjääväksi , omista asioistaan huolehtivaksi,- omille siivilleen. On karhunpalvelus paapoa lastaan kotipesässään liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Se on rakkautta ja välittämistä, että kasvattaa ja opastaa lapsensa itsenäiseksi, pärjääväksi , omista asioistaan huolehtivaksi,- omille siivilleen. On karhunpalvelus paapoa lastaan kotipesässään liian pitkään.
Näinpä. En edes ymmärrä miten ihminen voi saada mielekkyyttä elämäänsä makoilemalla muiden nurkissa sekä jatkamalla lapsuuttaan ikuisesti. Apatiaa sellainen on. Nuorella pitää olla utelias mieli, seikkailunhalua ja tahtoa pärjätä itsekseen.
Näin on. Odotan jo ensimmäistä jeesusteluvastausta, lasukorttia sun muuta. Popparit esiin.