Lue keskustelun säännöt.
Lasken päiviä nuoren muuttoon..!
23.08.2022 |
Hämmentävää, miten nuori kuvittelee, että olen täällä tippa linssissä tosi järkyttyneenä, kun hän lakkaa ilahduttamasta meitä läsnäolollaan ja muuttaa omaan kotiin. En malta odottaa muuttopäivää! Onneksi syyskuun alkuun on enää hetki...
Tuolla tämä taivaan lahja koko perheelle valmistelee muuttoaan. Dumppaa huoneen ovesta yläkerran aulaan ne kamat, mitä ei aio viedä mukanaan. Kun käsketään siivoamaan paikoilleen, vetoaa siihen, että ei hän niitä enää tarvitse... Surkeaa, kun kohta en saa nauttia tästäkään käytöksestä.
Milloinkahan tuo aikuistuu ja alkaa ajatella muitakin kuin itseään? Ja joo, itse kasvatin, itseäni saan kiittää.
Kommentit (27)
Elämässä on hyvä oppia siihen että asiat tapahtuu eikä ne kysy oletko valmis ja löytyykö kykyjä. Sitä oppii tulemaan valmiiksi ja löytämään kykynsä vain harjoittelemalla tosi tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi lähti 18-vuotiaana, kolme vuotta sitten, ja hyvin ovat siivet kantaneet. Tämä on ehdottomasti elämän parasta aikaa kun näkee työn tulokset.
Vierailija kirjoitti:
Niin luulin minäkin, että autuas elämä alkaa, kun jälkikasvu lähti. Olin töissä ja sillä aikaa oli kerännyt kotoa taikinapyörästä lähtien keittiö- ym. tarvikkeet. Vanha moppi ei sentään kelvannut.
Verhot, matot, huonekalut, telkku ja kaikenlaista muuta oli hänelle varattu, kun lähtee.
Siis mitä h*lvettiä? Miksi et vain sanonut, että ne ovat minun tavaroitani ja osta omasi? On se kumma kun joillakin omat penikat hyppivät noin silmille.
Huh mitä porukkaa😆. Itse toivoisin että lapsi käy koulut, armeijat, käy töissä säästää rahaa ja sitten miettii muuttoa. Varmasti menee sinne 25v korville. On minulle rakas, jos haluaa asua kotona vaikka 30v sekin ok. Kamoista ostan vähintään 90% että saa mukavan alun elämälleen sitten kun päättää muuttaa, kodista vie mitä haluaa, ostan Itse uudet. Kotona on aina huone mihin palata jos siltä tuntuu. Mutta jes vanhempia on erilaisia
Mun lapsi muutti pois kun täytti 18v. Oli ihan suht ok tyyppi, mutta voi luoja sen kanssa elo oli rankkaa.
Nyt asustellut vuoden pois ja ihana tyyppi on. Puhelut kestävät nykyään jopa 15min. Soittaa mulle ihan vapaaehtoisesti kysyäkseen kuulumisiani. Ennen keskustelun taso oli "mmm", "ihasama", "en tiä" jne.. sellaisella ärtyneellä äänensävyllä. Ja kotona asuessa ei edes ikinä vastannut siihen puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä porukkaa😆. Itse toivoisin että lapsi käy koulut, armeijat, käy töissä säästää rahaa ja sitten miettii muuttoa. Varmasti menee sinne 25v korville. On minulle rakas, jos haluaa asua kotona vaikka 30v sekin ok. Kamoista ostan vähintään 90% että saa mukavan alun elämälleen sitten kun päättää muuttaa, kodista vie mitä haluaa, ostan Itse uudet. Kotona on aina huone mihin palata jos siltä tuntuu. Mutta jes vanhempia on erilaisia
Montako vuotta lapsesi on? Ajattelin aika samaan tapaan, kun lapsi oli vielä alaikäinen. Täysi-ikäistymisen jälkeen nuori on odottanut itse omilleen muuttoa kovasti, mikä on näkynyt välinpitämättömyytenä muita kohtaan. Niinpä nyt odotamme sitä muuttoa koko perhe.
Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, pitää suhde muuttaa siitä lapsi-aikuinen dynamiikasta aikuisten väliseksi suhteeksi. Oman kokemuksen mukaan parhaat välit ovat niissä perheissä joissa vanhemmat kohtelevat aikuisia lapsiaan aikuisina.
Se tarkoittaa muutosta omaan käytökseen ja suhtautumiseen lapseen, joka voi olla hankalaa. Jos aikuinen lapsi ei voi muuttaa tai halua muuttaa pois kotoaan, niin sääbnöt, kodinhoito ja kustannukset pitää sopia yhdessä, kuten aikuiset. Samalla tavalla jos ystäväsi muuttaisi teille, miten sopisitte elämän.