Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö te muut syöpää?
22.08.2022 |
Itse ajattelen ja pelkään syöpää joka päivä. Olen 30v perusterve nainen. Erityisen paljon pelottaa, kun minulla on pieni lapsi. Jos olisin vain itsekseni, eihän sillä niin väliä olisi, mutta lapsen myötä haluaa niin suojella häntä. Syöpä on sellainen mitä ei voi kontrolloida.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli se jo. En pelkää enää. Jos tulee uudelleen niin sitten sitä hoidetaan.
Saako kysyä mikä syöpä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En pelkää muitakaan sairauksia. Tulee jos tulee ja katsotaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli se jo. En pelkää enää. Jos tulee uudelleen niin sitten sitä hoidetaan.
Saako kysyä mikä syöpä?
Rintasyöpä.
Elämä jatkuvassa pelossa ei ole oikeaa elämää.
Kyllä pelkään kuollakseni, ja kaikkia muitakin elämään kuuluvia sairauksia joissa elämä on pelkkää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, joka kolmas sairastuu siihen, niin varmaan sama arpa osuu kohdallenikin.
Äm 190/85
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuvassa pelossa ei ole oikeaa elämää.
Olet oikeassa, tämä on raskasta. Voisin iltaisin tehdä jotain kivaa ja rentouttavaa kun lapsi nukkuu, mutta yleensä googlailen jotain syöpäjuttuja :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman pelko vaikuttaa lapseen. Lapsi aistii todella herkästi jos vanhemmat pelkää ja stressaantuu itsekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuvassa pelossa ei ole oikeaa elämää.
Olet oikeassa, tämä on raskasta. Voisin iltaisin tehdä jotain kivaa ja rentouttavaa kun lapsi nukkuu, mutta yleensä googlailen jotain syöpäjuttuja :( ap
Tuo ei ole ihan normaalia. Onko muita pakko-oireisen häiriön oireita? Tai tarkkailetko itseäsi niinkuin luulosairaudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpää ei välttämättä voi kontrolloida, mutta tunteitasi sitä kohtaan voi.
Pomolla on parantumaton syöpä ja pieni lapsi joten elä onnellisena äläkä pelkää kun kerran ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuvassa pelossa ei ole oikeaa elämää.
Olet oikeassa, tämä on raskasta. Voisin iltaisin tehdä jotain kivaa ja rentouttavaa kun lapsi nukkuu, mutta yleensä googlailen jotain syöpäjuttuja :( ap
Toiminnallas ruokit pelkoa ja annat sille energiaa
Myös minulla oli syöpä ja parannuin siitä täysin, tai no ainakaan ei ole tullut vielä takaisin. Voin rehellisesti sanoa ettei pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oikein pelkäät syöpää? Tai käyhän se ilmi että on lapsi ja se liittyy huoleen hänen pärjäämisestään mutta onko esim. lähipiirissä jotain tapauksia joiden takia tuo on mielessä jatkuvasti?
Miksi alottajaa alapeukutetaan? Inhottava ilmiö :( Vaikuttaa vaan vähän terveyskammoiselta.
Ap, jos käytät Redditiä niin siellä on yhteisö nimeltä r/HealthAnxiety, voisit sieltä löytää jotain, mihin samaistua tai jopa postata jotain (englanniksi).
Vierailija kirjoitti:
Miksi oikein pelkäät syöpää? Tai käyhän se ilmi että on lapsi ja se liittyy huoleen hänen pärjäämisestään mutta onko esim. lähipiirissä jotain tapauksia joiden takia tuo on mielessä jatkuvasti?
Tuttavapiiristä kuluneen kahden vuoden aikana on kolme naista kuollut syöpään. Nuorin oli 34v, vanhin 60v. Ap
Menetin läheisen syövälle kesällä. Pelkään kyllä, mutta ei se mitenkään neuroottista ole. Läheinen kuoli vuoden päästä diagnoosista ja siitä vuodesta hän oli puolet toimintakyvytön ja tarvitsi jatkuvaa huolenpitoa. Lopulta oli useamman kuukauden sairaalassa täysin vuoteenomana. Sitä oli todella kurjaa seurata sivusta ja yrittää olla positiivinen loppuun asti.
Noin nuoren todennäköisyys sairastua syöpään on hyvin pieni. Sulla on tilastollisesti paljon muita, todennäköisempiä tapoja kuolla ennen aikojaan. Miksi et ole niistä huolestunut?
Itse ajattelen että jos ensin elän terveenä 60 vuotta ilman syöpää mutta peläten sitä hulluna koko ajan ja sitten lopulta vanhempana saatan sen jopa sairastaa niin olen tuhlannut ne terveetkin vuodet syövän takia, sitä pelätessä ja vatvoessa. Miksi ei nauttisi niistä vuosistaan jolloin ei mistään syövästä ole tietoakaan.
Mulla oli se jo. En pelkää enää. Jos tulee uudelleen niin sitten sitä hoidetaan.