kokemuksia 11v tytön käytöksestä

Huomenta! Kiitos viisaista ja ajatuksella kirjoitetuista vastauksista. Kaikki nuo varmasti ovat paikkansapitäviä ja niitä mietin itsekkin. Olen vahvasti nyt sitä mieltä että huomiota on saatava enemmän. Paineita ei aseteta kotoa. Harrastusten ja koulunkäynnin suhteen. Hän haluaa käydä kaikissa harrasteissa eikä niissä ole kilpailuja tai tilanteita että pitäisi voittaa joku.

Ne ovat todella vain harrastusta. Musiikkiopistossa soittaminen on ainut missä täytyy selvitä kokeista. Ja se näyttää sujuvan itsestään. Hän tekee läksyt oma aloitteisesti. Tuo ajatus paniikkihäiriöstä on myös varteen otettava asia. Lähisukulaisella oli koulussa kehittynyt paniikkihäiriö. Tosin häntä kiusattiin rajusti. Odotan opettajan vastausta ja koitetaan selvittää asia ennen kuin se pahenee.

illalla saada selvän paniikkikohtauksen jos on yliväsynyt ja esim. tulevat kokeet alkaa jännittää. Olen laittanut murrosiän piikkiin. Olen ymös huomannut että tuonikäistä tulee tosi harvoin kehuttua muusta kuin suorituksista. Pienemmille on helmpompi sanoa, että olet ihana poika tai olet söpö tai äidin oma kulta. Tuolle isommalle sanon, että hyvin meni kokeet, hieno maali... ja kuitenkin siinä murrkuiän myllerryksessä kaipaa eniten että on rakastettu omana itsenään, ei vain siksi että pärjää ja suorittaa...

Enpä usko että kannattaa lähteä mitään paniikkihäiriötä epäilemään. Lapsi lähestyy teini-ikää ja on epävarma itsestään, hakee huomiota ja tukea. Varsinkin jos tuntee että pienemmät sisarukset saavat sitä enemmän.



Sairastamisissa lapset mallioppivat tosi herkästi. Sanoit itsekin että lapsi on kipeä seuraavana päivänä oman sairastamisesi jälkeen samoin oirein. Kannattaisi varmaan myös kiinnittää siis huomiota siihen että oma sairastaminen menee mahdollisimman vähäeleisesti. Omassa tuttavapiirissä on yksi samanikäinen tyttö jolla on ollut jos mitä "sairauksia" ja varmasti paljon sen takia että äidillä ja mummolla on ihan AINA joku oire tai reaktio joita puidaan ja puhutaan suureen ääneen joka päivä. Milloin on sydämentykytystä, milloin rintakipua. Ja 11 v oireileen samoin tai vastaavasti.

Huomaan että aina kannattaa avata suunsa ja asettaa omat toimintatavat suurennuslasin alle. Olen juuri toiminut noin. Kehunut ja kiitellyt. Mutta se mitä ennen olen sanonut että kuinka rakas ja ihana lapsi on ja tärkeä,on jäänyt arjen turbrlenssissa pois. Tänään olen jo korjaillut tilannetta ja kuinka hän rutistaa.. Kyllä äitinä olo on vaikeaa. Vaikka kuinka on omasta mielestä tasapuolinen niin aina joku jää paitsi jotain. Kun saisi sen isänkin hiukka edes ottamaan osaa tähän kaikkeen. Hänen mielestä asiat ovat hyvin suoraviivaisia. ap

Nuorilla on aikamoinen myrsky käynnissä kehossaan ja eiköhän se vaikuta käytökseenkin, onhan naisillakin joskus kamalat PMS-oireet. Meidän esikoinen on 12-vuotias ja oireilee kovasti sitä, kun on isossa perheessä jäänyt liian vähälle huomiolle, pienempiä sisaruksia on neljä.



Aika usein lapset kehittävät jonkun fyysisen oireen, todellisenkin, kun heitä ahdistaa jokin asia. Maha-, jalka- ja pääkipuja esimerkiksi. Tytöllä voi olla kuukautisetkin alkamassa, oisko siitä nuo mahakivut ja suklaanhimo : )

joko tietoiselta tai tiedostamattomalta.



Meillä on ollut samantapaista kohta 13 täyttävällä tytöllä kausittain suunnilleen tuosta 11-vuotiaasta asti. Tytöllä ei ole kovin montaa itse hyväksi ja luotettavaksi kaveriksi luokiteltavaa kaveria ja hän viettääkin aika paljon aikaa omissa oloissaan. En ole kuitenkaan vielä ole ollut huolissaan, koska niitä kavereita kuitenkin on ja välillä menee pitkiä aikoja niin, että viihtyy kavereiden kanssa enemmän. Muulloin viettää aika paljon aikaa pienempien sisarusten kanssa. Olen ajatellut vain, että tyttö ei ole erityisen sosiaalinen enkä ole halunnut pakottaa sen kummemmin sosiaaliseksi.



Olen oman tyttären kohdalla tulkinnut erilaisten pikkuvaivojen valittamisten johtuvan joko kouluhaluttomuudesta (oman lapsen kohdalla tiedän olevan jonkinasteista kiusaamista, johon hän ei halua minun puuttuvan, toisaalta tiedän oman lapseni herkkänahkaisuuden ja tavan tulkita vähäisetkin asiat "kiusaamiseksi"), siitäkin huolimatta, että lapsi menestyy koulussa hyvin, tai sitten huomionhausta (meilläkin on niitä pienempiä laspia, joten huomiosta näyttää tulevan joskus kilpailua, siitäkin huolimatta että pyrin antamaan kaikille lapsille omaa aikaa). Olen kokeillut monenlaista lähestymistapaa vuosien varrella, olen ollut hyvin kuunteleva ja empaattinen, olen antanut tytölle erityishuomiota, olen välillä vain ollut välittämättä valituksista jne. Lopputulos näyttää aina olevan sama. Olenkin ajatellut näiden juttujen liittyvän murkkuikään ja herkkään luonteeseen.



Viime talvena meillä oli kausi, jolloin lapsella oli vähän väliä jotakin pikkuvaivaa minkä vuoksi olisi pitänyt olla pois koulusta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että lapsi joko menee mukisematta kouluun tai sitten mennään selvittämään koulukielteisyyteen liittyviä asioita pitkän kaavan mukaan, kouluterkkarin ja kuraattorin ym. avulla. Tästäkös tyttö kauhistui (inhoaa kouluterveydenhoitajaa) ja lopetti valittelut joksikin aikaa.



Ap, en usko sinulla olevan syytä huoleen. Luultavasti tyttö alkaa olla murkkuiässä ja kehitys (sekä fyysinen että psyykkinen) on hurjaa myllerrystä. Varmuuden vuoksi voit tietysti yrittää selvittää onko tytöllä jotakin oikeasti vialla koulussa tai kaverisuhteissa. Ja tietysti antaa tytööle paljon huomiota, hellyyttä ja "äitiaikaa".

äidi täyden huomin saa silloin kun tarvitaan lääkintää ja hoivaa johonkin lääketieteelliseen vaivaan. Hänhän näkee päivittäin kuinka omistaudut sairaiden pikkusisarusten hoitoon. Ehkä hänkin vain janoaa huomiota ja vain häneen kohdistuvaa huolta ja rakkautta sinulta. Olisiko hän huomannut että se onnistuu vain silloin kun hänellä on jokin vaiva jota äiti sitten koettaa parantaa ja hoitaa.



Ehkäpä teini-ikää lähestyvän tytön ei olekaan aina niin helppo hakea hellyyttä ja huolenpitoa perinteisillä keinoilla. ehkä sitä huolenpitoa on "neutraalimpaa" hakea vetoamalla johonkin fyysiseen vaivaan.



Muistan itse teeskennelleeni joitakin vatsakipuja ja flussia koululaisena kun en vain halunnut mennä kouluun. Jos oli tiedossa jotain minulle hankalaa tms. Koettaisin ehkä kuitenkin keskustella vielä tytön kanssa koulumaailmasta ja kaverisuhteista. Läytyisikö sieltä jotain selitystä poissaoloille ja erilaisille vaivoille.



Mietit tuota oman migreenin ja oireiden vaikutusta tyttäresi käytökseen. Ehdottomasti lapset "imevät" toimintamalleja vanhemmiltaan. Olisiko tyttö huomannut, että vetoamalla johonkin vaivaan... saa toivomansa "breikin" rakaaseen arkeen. Onko tytölle asetettu liikaa paineita (kilpailee sm-tasolla, menestyy koulussa) ja odotuksia pärjäämisestä?



Olet sanonut työllesi, että saisi olla onnellinen omasta terveydestään... mietin vain, pystyyköhän sitä tuossa iässä oikeastaan tajuamaan. Toisaalta tuntuu, että tyttö taitaa enemmänkin kärsiä siitä, että hän on niin eri asemassa kuin pienemmät sisärukset, että mahdollisesti hän saattaisi jopa valita astmat ja allergiat, jotta saisi enemmän äidin huomiota, en tiedä?!



Mutta koska tytön käytöksessä on tapahtunut selvä muutos ja olet siitä huolissasi kannattaa ottaa yhteyttä vaikkapa perheneuvolaan. En ainakaan itse antaisi tilanteen kehittyä kovinkaan pitkään. Jos ei ala pian selviämään, alkaisin selvittelemään perheneuvolan avustuksella. Asiat on helpompi saada rullaamaan kun ne eivät ole ehtineet liin pahasti solmulle!



Tsemppiä ja jaksamista sunulle ap. Olet taatusti hyvä äiti ja joudut aika koville arjen pyörityksessä. Tarkoitukseni oli herättää ajatuksia...toivottavasti et loukkaantunut mistään. Sinä itse tiedät tilanteenne parhaiten, joskun vaan voi olla että katselee asioita niin läheltä, ettei näe metsää puilta.

valitin vain että olo oli huono. En osannut kertoa tarkemmin, mikä vaivasi. Vasta vuosia myöhemmin sain diagnoosin.

sokeriaineenvaihdunnassa on jotain poikkeavaa? Kannattaisiko se testata? (siis sokerirasitus) Tämä on nyt vain tällaista että heitellään erilaisia veikkauksia...

Samanlaista todennäköisesti tämä. Hänellä on myös näitä pikkuoireita. Kurkku,jalka,vatsa,afta. Olen yrittänyt aina tsempata ja hoitaa ja sanoa että menee ohi jos ei ole vakavaa. Ja pian tuntuu että kaikki vaivat on unohdettu. Varsinkin nyt kun pienemmät ovat kovasti lääkittäviä ja vahdittavia tuntuu että näitä pikkuvaivoja on paljon. Pitää tietysti niihinkin suhtautua oikeina asioina. Olen myös sanonut että hän voi olla iloinen omasta terveydestään kun pikkuvaikat ottaat 12 kertaa päivässä lääkettä ja yöllä lisää. Ymmärrän että hän saattaa kaivata huolenpitoa. Hän on todella lahjakas pianisti ja saa kyllä kehuja ja kiitosta runsaasti. Kaikesta mitä tekee. Syliä ja silitystä viime aikoina vähemmän. Taitaa janota sitä. Herkkuja söisi mielin määrin. Ajattelin itsekkin tuota kuukautisten alkamista ja pms oireita. Taidan ottaa asian vielä open kanssa esille. Kiitos tuhannesti viesteistä!!! yksi äiti muitten joukossa ap

huonoa oloa, vatsakipua ja on ollutkin usein kevään aikana poissa koulusta, kun diabetes on aika uusi juttu enkä vielä osaa itse sanoa, voisiko olo johtua siitä tai ei, sokerit kyllä aina mitataan, välillä ovat pilvissä, välillä liian alhaiset ja välillä normaalit. Itse alan kallistua teeskentelyn puolelle, sillä yleensä lapsi on sitten kotiin jäätyään tai mummolaan mentyään iloinen ja reipas ja unohtaa kaikki oireensa...

Samaa mieltä. Ihanaa kun on asiallisia vastauksia. Juuri tätä täältä kaipaan. Meillä sama. Kun lapsi jää koulusta kotiin tai menee mummolaan "hoitoon" niin vaivat unohtuu heti! Kyllä se alkavasta puperteetista johtuu. Ja sylivajeesta ainakin meillä.