Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekemistä ja sisältöä elämään, kun ystäviä ei ole?
20.08.2022 |
Lapsi ja mies on, mutta ei yhtään naispuolista ystävää, jota niin kovasti kaipaisin. Epävarmuus itsestä estää "tyrkyttämästä" itseäni esim miehen kaverien vaimoille kaveriksi. Ammattini ei ole cool, ei mitään mielenkiintoisia harrastuksia ja ulkonäkö lähinnä surullinen, ylipainoa ja mustat vaatteet. Taidan olla hieman masentunut, en sitten tiedä mikä on syy ja mikä seuraus. Illat vietän lapsen kanssa kahdestaan kun mies on usein myöhään töissä. Lapsi on ihanin ja rakkain, mutta lasken tunteja että hän menee nukkumaan ja voin vajota omiin ajatuksiini. Ei mitään tekemistä, ei mitään mitä odottaa. Sukulaiset asuu parin tunnin matkan päässä, sen verran matkaa että arkena ollaan ihan yksin. Tuntuu että elämä valuu hukkaan.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut? Mulla vähän sama, mutta ei ole miestä. Pari ystävää on useamman tunnin ajomatkan päässä joten harvoin nähdään. Viihdyn kyllä hyvin yksin, mutta olisi sitä silti kiva viettää joskus jonkun aikuisen kanssa aikaa. Mulla harrastuksena lähinnä lemmikit, historiallisten dokkarien katselu ja lukeminen. Saan kyllä noihin ajan uppoomaan ihan kivasti lasten ja kodinhoidon lisäksi, mutta kai ihminen tarvii myös suht ikäistänsä seuraakin välillä.
Olen 43v. Ja just tänään ajattelin, että elän jotenkin kuin toinen jalka haudassa jo. Pitäisi sitä jotain muutakin elämää olla. Aattelin nyt ainakin alkaa liikkumaan enemmän et lähtis ylimääräset kilot ja jättää herkuttelut. Ostan sit herkutteluista säästyneillä rahoilla kivoja uusia vaatteita tms.
Olen pienestä kaupungista Länsi-Suomesta. Minäkin olen kyllä pienestä pitäen viihtynyt yksinkin, mutta jossain vaiheessa kai tulee raja vastaan kun sitä on liikaa yksin. Esimerkiksi nuorena koulussa oli aina jotain kavereita, joten vapaa-ajalla tykkäsikin rauhoittua omiin puuhiin. Työnikin on hyvin yksinäistä joten työkavereista ei ole juttuseuraa. Olen myös ajatellut jonkinlaista kuntokuuria, tulisipa edes vähän parempi olo, ja ehkä enemmän rohkeutta ottaa kontaktia ihmisiin, jos olisi kivempi olo itsestä. Kiva kuulla ajatuksiasi! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se. Olisi helpompi lähteä ihmisten ilmoille kun viihtyy omissa nahoissaan. Ymmärrän niin hyvin tuon, että jos koulussa/töissä tulee höpöteltyä niin ei enää vapaa-ajalla niin jaksa ja taas toisinpäin.
Nyt vaan pitäisi jaksaa olla sinnikäs ja saada kuntoa kohotettua ja kiloja pois. Mut me pystytään siiihen!
Perhe-elämässä jokainen, voi tuntea yksinäisyyttä paljonkin, riippuen kuitenkin myös siitä, millainen suhde on itsellään perheen jäseniin. Esim. onko aviomies ystävä, mies, rakastaja, vai/ja isä, roolissa (?). Jos on kyseessä perhe, niin sitten päitisi olla kaikki nämä roolit päälllä samaa aikaa, mutta se on erittäin hankalaa, ehkä jopa liikaa vaadittu, joten sitten yleensä päädytään valitsemaan 1-2 roolia jossa pysytään, tai hypitään kaiken 4 roolin välillä lyhyen tovin/heikosti, joka sitten voi lisätä yksinäisyyttä perheessä, vaikka niitä ihmisiä ois ympärillä.
Lisäksi, meidän ihmisten yksinäisyydessä on paradoxi: Me aiheutamme yksinäisyyttä itsellemme ja muille yksinäisille ihmisille, olemalla itse sosiaallisesti epäaktiivisia (luontaistaista laiskuuttamme), jolloin yksinäisyys lisääntyy, joka on jatkunu jo kauvan, sekä tulee jatkumaan.
Ainut keino parantaa yksinäisyys (globaalistikkin), on yhteisöllisyys, mutta yhteisön muodostaminen kaupunkiseuduilla on hankalaa, jonka takia yleensä päädytää rakentamaan ystäväverkostoa, joka toimii yhteisön korvikkeena, mutta miinuspuolena on välimatkat ystävien välillä, jotka kuuluvat tähän verkostoon. Ja tämän takia, verkostot eivät sovi kaikille, mutta niihin sisään pääseminen on usein helpompaa, kuin yhteisöihin (niihin harvoihin joita vielä on jäljellä). Sekä vaikka yhteisöön pääsisikin sisään, niin oma persoona sekä asenteet eivät välttämättä sovi muiden yhteisön jäsenten seuraan, jolloin yhteisön sisällä voi syntyä ongelmia. Verkostossa ei ole taas tätä riskiä, koska verkostossa välimatka tuo turvaa, vaikka onkin verkoston miinuspuoli.
Eli, ymmärrän hyvin yksinäisyyden, mistä kaikista se johtuu, mistä siihen on apua, jne. kun olen tässä viimeiset 8 vuotta yrittäny etsiä netin kautta itselleni hyviä ystäviä, läheltä (tuloksetta).
Vaihtoehtoja on siis monia, miten omaa yksinäisyyttä voi vähentää, mutta minkä tahansa vaihtoehdon valitseekaan, sen etee joutuu näkee vaivaa, ja joidenkin vaihtoehtojen kohdalla, joutuu näkee vaivaa pidemmänkin aikaa (varsinkin jos ystävyyden aikoo rakentaa vakaalle pohjalle).
Tässä vielä bonusvaihtoehto: Virtuaaliyhteisöt. Tällässiä ovat mm. Furcadia, Second Life, ja vSide. Virtuaallista yhteisöllisyyttää voivat myös tarjota Sandbox/Open world (Heikkalaatikko/Avoin mailma), genren pelit. Lisää sosiaallisista peleistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Social_deduction_game
War. War never changes.
Missä päin asut? Mulla vähän sama, mutta ei ole miestä. Pari ystävää on useamman tunnin ajomatkan päässä joten harvoin nähdään. Viihdyn kyllä hyvin yksin, mutta olisi sitä silti kiva viettää joskus jonkun aikuisen kanssa aikaa. Mulla harrastuksena lähinnä lemmikit, historiallisten dokkarien katselu ja lukeminen. Saan kyllä noihin ajan uppoomaan ihan kivasti lasten ja kodinhoidon lisäksi, mutta kai ihminen tarvii myös suht ikäistänsä seuraakin välillä.
Olen 43v. Ja just tänään ajattelin, että elän jotenkin kuin toinen jalka haudassa jo. Pitäisi sitä jotain muutakin elämää olla. Aattelin nyt ainakin alkaa liikkumaan enemmän et lähtis ylimääräset kilot ja jättää herkuttelut. Ostan sit herkutteluista säästyneillä rahoilla kivoja uusia vaatteita tms.