Tuleeko lapselle väistämättä lempinimi? En haluaisi.

eikä haittaa.



Meilläkin aivan selkeät nimet ja niitä väännetään itsekin tyyliin Vili- Viltsu, Leena- Leenukka, Salla - Sallukka, Kaisa - Kaisuliini. Kotona siis käytetään.

Koulussa saattaa tulla lempinimiä, ja niihinhän äiti ei voi vaikuttaa.

En ole tällaiseen törmännyt muualla kuin mammapalstoilla. Jos lapsella on lempinimi, niin hän on pidetty ja suosittu kaverina. Kyllä se lempinimi väännetään vaikka sukunimestä, jos ei etunimestä keksitä.

Ja meille se sopii. Itse asiassa kutsumme molempia lapsia vaikka millä lempinimillä, ne ovat vaihtuneet jo moneen kertaan.



Ja jos lapsi saa koulussa tmv. lempinimen, se tarkoittaa että hänellä on hyviä kavereita (siis yleensä, en tarkoita haukkumanimiä). Oikein hyvä, jos ne ei lasta häiritse.

Toisen nimestä saa monta muunnosta (ja kaikki ne käytössä), kolmas ja neljäs menee etunimillä mutta myös yhdet lempparit on käytössä.



Kyllähän sinä sen itse määrittelet miten kutsut lasta, mutta ei sitä voi määrätä että muut ei saa käyttää lempparia jos jotain käyttää.

Käytössä helpot, lyhyet ja selkeät nimet eivät kaipaa rinnalleen lempinimeä, kun taas pitkät tai taivutukselta/äänneasulta huonosti suomen kieleen istuvat nimet vääntyvät väkisinkin lempinimeksi.

Lasse ei siis välttämättä väännyt lempinimeksi, kun taas Leo takuulla saa jonkun muun kutsumanimen.

Minä olen otettu että esim minunkin ystävät ovat keksineet kullannupulleni omat lempinimet.

kuten minusta

Ammi

...vaikka sitä haluaisivatkit. Itselläni on erikoisempi suomalainen nimi eikä minua ole koskaan kutsuttu lempinimellä. Nykyään tuo ei haittaa laisinkaan, mutta etenkin kouluaikoina olin hieman kateellinen niille, joilla oli lempinimi. Oli jotenkin tylsää tulla kutsutuksi aina samalla nimellä. Eikä kyse ole koskaan ollut siitä, etteikö olisi ollut kavereita...oma nimeni vaan oli aina ihmisistä hauskempi kuin mikään lempinimi.

minäkin tunnen Aleksin jota sanotaan Immuksi, Petterin jonka lempinimi on Puppe (tämä on aikuinen mies)

ei ollut koskaan lempinimeä, kuin perheen parissa ja sitäkin käytti vain isäni. Kaikki muut ovat aina kutsuneet minua minun oikealla nimellä. Nimi on kyllä sellainen ettei siitä ainakaan kovin helposti lempinimeä väännetä, tosin lempinimenhän voi saada vaikka sukunimestä, harrastuksesta, punaisesta tukasta tai melkein mistä vaan

meidän poika on nimeltään Valtteri eikä onneksi ole tullut vielä ainankaan mitään lempinimiä. Joku on joskus sanonut Valtsuksi, mutta se ei ole oikein ottanut tulta alleen...

Olen antanut lapsilleni nimen, jolla haluan heitä kutsuttavan. Ja kaikille sellaiset nimet, joista ei ainakaan ihan helposti saa lempinimiä (tai haukkumanimiä). Mutta täällä on ihan ihme eskari, jossa kaikista(!) lapsista ihan väkisin väännetään lempinimet. Ja ihan näiden aikuisten toimesta. Typerää touhua sanon minä.

kotona saatetaan kutsua Jadeliiniksi, mutta pihalla hän on pikku-Jade koska taloyhtiössä asuu toinenkin Jade niminen tyttö joka on pari vuotta venhempi :)

Kiellätte vai?

meillä ainakin on kaikilla lapsilla lempinimet, vaikka osalla onkin lyhyet nimet. Koulussa on myös lempinimet käytössä. Eikä lapsia sellainen häiritse ollenkaan. Hekin kutsuvat ystäviään lempinimillä kotona puhuessaan.

häiritsi tosi pajon teininä ettei ninestäni saanut luontevasti lempinimeä joten minusta kuulostaa tosi hassulta että niitä viimeiseen asti yritetään välttää. Ja jopa annetaan sen vaikuttaa nimivalintaan. Omilla lapsilla on ties mitä lempinimiä ja hyvä niin.

mutta viimeistään koulussa joku lempinimi tulee helposti. Joko nimestä tai sitten jostain muusta.



Esim. kävelytyylistä voi tulla Ankka tai Pelle tms.(kävelee kuin ankka).

Minusta, jos lapselle antaa kauniin nimen, sen pitäisi riittää. Ja joku vihjasi, että "Lempinimi kertoo että lapsi on pidetty". Kyllä meillä lapsia rakastetaan ja niistä pidetään yhtä paljon - oli sitten lempinimi tai ei.



Ja kyllä. Meilläkin välillä taipuu lasten nimet lempinimiksi, mutta niitä käytetään harvakseltaan. Eikä kukaan muukaan niitä käytä kuin ihan satunnaisesti. Jos myöhemmin joku kaveri keksii käyttää jotain lempinimeä, niin sen kuin, jos se vaan lapsellemmekin passaa.



T: Allun ja Ellun äiti

Me naiset-lehdessä oli muuten pääkirjoitus lempinimistä. Siinäkin ne todettiin tärkeiksi.