Anoppi eli 100v

Ehdimme olla mieheni kanssa naimisissa yli 50v kun hänen äitinsä kuoli. Mieheni luonnehti äitiään rohkeaksi, itsenäiseksi, hyvin sanavalmiiksi omien ajatustensa korostajaksi. Anoppi ei ollut perinteinen mummo, hän suosi tiettyjä lapsenlapsiaan, osaa jopa karsasti. Minkä sanoi lapselle.

Anoppi vietti 10v hoivakodissa muistisairaana. Kävimme katsomassa satoja kertoja paitsi korona aikaan. Nämä vierailut olivat mieleisiä ja näytimme muistisairaalle uusia suvun vauvoja ja jopa kissoja veimme kun anoppi oli kissafani. Anopin kuoltua kaipaamme vierailuja ja suhdetta hyvään hoivakotiin.

Pitkäikäisyys muistisairaalla toi myös ongelmia. Anopin pitämät jakamattomat kuolinpesät toivat huolta laajalle suvulle. Niitä on nyt jaettu vuosi juristin kanssa. On 60v takaisia hoitamattomia asioita joita joutuvat hoitamaan toisilleen tuntemattomat pikkuserkku ja niiden lapset. Jokainen saa pienen perinnön kun anopilla ei ollut testamenttia. Mieheni on aivan loppu dokumenttien kanssa. Mitä vanhemmaksi elää, sitä laajempi suku ja sotkuisemmat asiat.

Itselläni on tappava tauti ja yritän selvittää asiat nyt.