Lapin taika - Kertokaa mystisimmät Lapin taika kokemukset

Alkuvuonna olin Lapissa tammi-helmikuun, kun tein etätöitä mökiltä käsin. Oli 30-astetta pakkasta ja yötaivalla keskiöllä kauniit revontulet loimusi mökin yllä. Oli myös täysikuu. Kirkas tähtitaivas. Jotain taikaa siinä oli ja tuli sellainen olo, että elämässä kaikki on mahdollista. Kun heräsin aamulla, niin olo oli todella pirteä ja olin todella hyvän tuulinen kauniin revontuli näytöksen johdosta. Kevät teki tuloaan ja aurinko paistoi kauniisti lumihankea vasten. Olin kaukana kaikesta, yksin enkä olisi voinut olla onnellisempi ja levollisempi. Janoan tuota kokemusta ja haluan kokea sen uudelleen, toivon, että se toteutuu pian.

Se kuinka Lapiiissa kaaaikki kuukkiiii nopeasti. . 😬

Mystistä taikaa voi kokea missä tahansa ja koska tahansa Lapissa. Riittää kun patikoi paikkaan jossa ei ole ketään muita, hiljaisuus ja luonnon henki ympärillä. Ja osaa vain olla. Vain olla ja ottaa kiitollisena vastaan sen mitä henki antaa.

Mutta jos yhden kokemuksen sanon niin se oli lokakuussa Nattasella. Ei ristinsielua missään. Täydellinen hiljaisuus. Mystisyys kietoi syliinsä. Se hiljaisuus oli ennenkokematonta ja syvälle sieluun vaikuttavaa.

Ei tämä kai ole mystistä, mutta onpahan kokemus. En ollut koskaan käynyt Lapissa ennen viime syksyä. Ajomatka oli pitkä, oltiin lähdetty jo aamuyöllä. Maisemat vaihtui, poroja nähtiin ja se oli meille ihanaa, uutta ja viehättävää. Mutta kun tultiin Kaamasen tiellä siihen kohtaan kun metsät vaihtuivat kitukasvuiseksi jänkäksi. Valo tuli matalalta ja maaruska loisti kirkkaina väreinä. Teinipoika pyysi, että pysähdy äiti. Mentiin ulos, ja oltiin pitkään ihan vaan hiljaa. Lopuksi otettiin kuviakin, mutta se, että 15 v poika vaan tuijotti avaraa ruskan loisteista maisemaa ihan hiljaa, oli aika poikkeuksellista. Ei tarttunut kännykkään, ei vitsaillut, oli vaan.

Saako kertoa mystisistä Lapin Kulta -kokemuksista?

Se luonto ja hiljaisuus. Arkea pyörittävä stressi helpottaa ja on tullut tunne että kaikesta selviää. Lapissa käydessäni pystyn todella keskittymään siihen olennaiseen ja miettimään mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Vaikka maailma tuntuisi "pyörivän" ympärillä, niin luonto pysäyttää kauneudellaan.

Levillä sai aina mulggua helposti, oli kivoja reissuja.

Että etelänvetelällä iskee joku mystinen lapinhulluus. Mie oon sentään lapista, net vain hulluja😆

Silmän kantamattomiin metsää ja puupeltoa. Autolla ajetaan satoja kilometrejä kohti pohjoista. Kohta maisemat alkavat muuttua, odotus nousee, nähdään pian tuntureita! Ja sitten se tulee: vaaran raiskattu rinne, laskettelukeskus ja pämppäysmökkikylä. Ravintoloita ja muita turistipyydyksiä. Lapin taika on nähty.

Jokin taika siinä on kun veti 22 vuoden jälkeen takaisin maailmalta kotiin. Jokaisessa vuodenajassa on omat juttunsa, joista nautin. Laskettelukeskuksesta sitä taikaa ei löydy, kyllä se löytyy ihan muualta.

Vierailija kirjoitti:

Jokin taika siinä on kun veti 22 vuoden jälkeen takaisin maailmalta kotiin. Jokaisessa vuodenajassa on omat juttunsa, joista nautin. Laskettelukeskuksesta sitä taikaa ei löydy, kyllä se löytyy ihan muualta.

Ihminen lähtee Lapista, mutta Lappi ei lähde ihmisestä. Jotain taikaa siinä täytyy olla. Lappilaisellekin maisemat ovat joskus niin huikaisevia, että on pysähdyttävä ihailemaan. Auringonlasku Hirvisuolla, ja toisella puolella taivasta täysikuu ( ei tosin Lapissa vaan matkalla), Aakenuksen tiellä ruskamaisema ja Tenonvarrentie ovat sellaisia paikkoja.