Lue keskustelun säännöt.
Lapset kannattaa tehdä nuorena ja muita uskomuksia, jotka ei aina päde
12.08.2022 |
Minun äitini oli tullut äidiksi 19-vuotiaana ja minä synnyin, kun hän täytti 22. Hänellä oli aina ohjeena, että lapset kannattaa tehdä nuorina, niin jaksaa.
Myös ex-anoppi oli saanut esikoisen 19-vuotiaana ja oli sitä mieltä, että ehdottomasti lasten hankintaa ei pidä lykätä pitkälle. Minun esikoiseni syntyi, kun olin 22. Sitä ennen oli yksi keskenmeno. Esikoisen syntyessä oli huono parisuhde, koska lapsen isä jatkoi omia menojaan kuin ennenkin: joka toinen viikonloppu baarissa aamuneljään asti, liikuntatreenit kahtena iltana viikossa jne. Minä olin kotona vauvan kanssa paljon, eikä ollut oikein rahaa edes mennä mihinkään. Jäin äitiyslomalle suoraan opiskeluista. Puolen vuoden päästä tulin uudestaan raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Sekä minun että miehen vanhemmat olivat vielä tiiviisti työelämässä eikä heiltä tullut apuja kovin usein.
Pelkäsin, että mitä siitä nyt tulee, kun nuo isommat lapset on nyt aikuisia ja tulin raskaaksi 43-vuotiaana uudessa parisuhteessa. Äitini tietysti pelotteli riskiraskaudella. Ystäväni ovat ihmetelleet, miten minä jaksan vauvan kanssa valvomista. Kuulkaa, hyvin on mennyt! Vauva on ollut terve, minä täytin kesällä 45 v. Ja lapsen isä on osallistunut kotona. Kun on ollut pitkään työelämässä, sinnekään ei ole kiire ollut takaisin. Rahaakin on sen verran, ettei tarvitse laskea, pystynkö joskus lähtemään ystävän kanssa kahvilaan tuulettumaan. En ole rasittunut yöllä valvomisesta lainkaan siinä määrin kuin 22-23-vuotiaana. Tietysti silloin olin raskaana kahdesti peräkkäin ja molemmat oli pieniä yhtä aikaa, joten valvomista saattoi olla enemmän.
Ei pitäisi uskoa kaikkea, mitä toiset työntää totuutena, koska yksilöitä ollaan ja elämäntilanne vaikuttaa paljon siihen, miten vauvan kanssa sujuu. Tietyt riskit lisääntyy, mutta ei se tässä iässä enää kauhistuttaisi, jos sattuisi esim. kehitysvammaisuus. Harva 43-45 v. nykyaikana itse on rapakunnossa.
Kommentit (12)
Nuo on vanhahtavia ajatuksia, että nuorena perhe. Monelle se ei ole edes realistista, jos ensin pitäisi saada sopiva kumppani. Erojakin tulee niin tiheästi, että missä välissä ehtii vakavoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapseni 25-vuotiaana ja se osoittautui täydelliseksi iäksi. En ollut enää ihan kakara, vaikka opinnot pitikin suorittaa loppuun vasta kolmekymppisenä ja tuntuuhan se eläkkeessä (tein osa-aikatöitä kun lapsi oli 1,5-3 -vuotias ja vasta sen jälkeen palasin yliopistoon). Mutta olin 43, kun hän tuli täysi-ikäiseksi ja muutti pois kotoa, eli on tässä nyt ollut 16 vuotta aikaa yrittää korjata sitä osumaa eläkkeeseen. Ja samalla elää huoletonta, lapsivapaata elämää.
En olisi voinut kuvitellakaan aloittavani alusta nelikymppisenä. En halunnut toista lasta edes enää kolmekymppisenä, vaikka lapseni olikin äärettömän helppo alusta alkaen.
Onnea vauvasta. Mun vauvani on 21 ja minä 43. Muuten olisi kannattanut, nyt on mukavaa kun on velaton, työnteko vähentynyt, vastuut loppu ja perheen ilot jäljellä, mutta terveys vietiin 26-vuotiaana, se vaikuttaa paljon jaksamiseen. Toisaalta se olisi viety ilman lastakin. Eipä sitä koskaan elämästä tiedä. Se 20 vuotta (jonka kasvatustyö suunnilleen kaikilla kestää, aloitti sen koska hyvänsä) on pitkä taival, kaikenlaista ehtii tapahtua, myös hyvää.
40 alkaa olemaan liian vanha ensisynnyttäjä. Liikaa riskejä sekä äidille että lapselle. Lapset kannattaa tehdä kolmikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40 alkaa olemaan liian vanha ensisynnyttäjä. Liikaa riskejä sekä äidille että lapselle. Lapset kannattaa tehdä kolmikymppisenä.
Ei kaikilla ole puolisoa. J8skus sen oikean löytää myöhemmällä iällä. Ap ei ollut ensisynnyttäjä.
Sitten kun osuu murrosikä, äidin menopaussi ja vaihdevuodet samaan aikaan, niin morjens.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on biologinen fakta että riskit kasvaa iän myötä, tulee vähemmän terveitä jälkeläisiä, sen voi jokainen todeta ihan omasta lähipiiristä että miten korreloi.
Sanonnan mukaan "Kaikkea katuu, paitsi nuorena naimista."
Mutta silti kaduttaa, kun nain yhtä rumaa naista nuorena teekkarina. Kauniitakin naisia olisi ollut tarjolla - tosin vain humanisteja, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen syntyi kun olin 19, seuraava kun olin 22 ja kolmannen syntyessä olin 28. Koen että kuopuksen syntyessä olin parhaassa iässä äidiksi tulon kannalta, aiemmat tuli tehtyä liian nuorena.
Esikoisen sain 32 vuotiaana. Onneksi en tehnyt lapsia nuorena. Sen hetkinen parisuhde oli surkea. Olin kyllä umpirakastunut ja lapsellinen itse, kun kuvittelin, että rakkaudella voin muuttaa toisen.
Oisi lapsien elämä ollut kurjaa ja itse surkea äiti ja kohta olisin ollut yksinhuoltaja.
Vanhempana tapasin ihan erilaisen miehen, joka oli kypsä perhe-elämään ja saimme kasvattaa lapset hyvässä ja turvallisessa kodissa.
Tuskin kenenkään nykyaikana on pakko. Toisille tulee vauvakuume ja toisille ei. Pitkältihän se on biologista. Nimimerkillä lukiossa sanoin, ettei ikinä lapsia ja sitten kun se vauvakuume iski, pyöri aihe mielessä päivittäin ja unissa yöllä