Muita, jotka ovat eläneet epäennustettavan äidin kanssa lapsuutensa?

Näkyy kyllä. Olen epävarma suhteessa, en uskalla luottaa kunnolla mieheeni (vaikka mies ei ole ikinä antanut mitään syytä epäillä häntä) ja olen herkästi masentuvaa sorttia.



Vanhempana yritän välttää sitä, pyrin olemaan johdonmukainen ja tasapainoinen. Toki niitä pahojakin päiviä ja hetkiä sattuu, mutta silloin pyrin kertomaan lapselleni, että syy ei ole hänen ja äiti rakastaa häntä, vaikka nyt harmittaakin ja muistan aina pyytää anteeksi. En tahdo lapseni joutuvan käymään läpi samaa, mitä olen itse käynyt läpi.



Olen käynyt asioiden vuoksi terapiassa ja siellä käytiin näitää asioita läpi aika paljon. Opin siellä tuntemaan itseäni paremmin ja tunnistamaan omia tunteitani. Näin osaan mielestäni vähän paremmin kontrolloida käyttäytymistä. Silti pelkää koko ajan, että musta tulee samanlainen kuin äitini. =/

Saanko kysyä pari asiaa? Oliko äidilläsi epävakaa persoonallisuushäiriö? Mun äidillä on todennäköisimmin se. Montako vuotta olit terapiassa? Aloitko oireilla nuoruus- vai aikuisiässä? Mulla on ollut masennusta ysiluokalta alkaen, mutta hoitoa en ole saanut, haaveilen siitä kyllä. ap

Miten tämä näkyy sinun nykyisessä tunne-elämässäsi, parisuhteessasi, vanhemmuudessasi?

koska olen kaikissa asioissa ihan tavis, varmaan just tuon epäennustettavan äidin takia.

Minun on valtavan vaikea olla itse äiti ja olen taipuvainen ylihuolehtimaan omista lapsistani.

parisuhde on ihan ok kiitos huippukärsivällisen ja kiltin miehen, jolla on myös ollut vaikeat vanhemmat. Eniten kärsin siitä, että yritän tulkita ihmisten kasvonpiirteistä heidän mielialojaan ja jotenkin valmistautua siihen mitä tuleman pitää. Käyn terapiassa ja syön mielialalääkkeitä. Vanhemmuus on kaiketi ihan ok, en kamalasti tykkää että äitini puuhaa lasteni kanssa, koska hän yrittää kasvattaa ja "auttaa" heitä, ei osaa vain olla.

koska tiedostat asian ja toimit omalla tavallasi.