Onko tämä masennusta vai mitä? Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Perheen äiti on kotiäiti ja tekee kotoa pientä lisäansiota. On toisinaan hyvin aurinkoinen ja positiivinen, vaikuttaa suhtautuvan tasapainoisesti ja hyväksyvästi elämän ennustamattomuuteen. On hyvin vieraskorkea, ja pitää tietyt asiat tarkasti kulisseissa. Toisinaan, ilman näkyvää syytä, vaipuu ajatuksiinsa, on päiväkausia huoneessaan, on vihainen ja itkeneen näköinen, ei käy suihkussa eikä pue päivävaatteita. Lopettaa täydellisesti kaikki kotityöt, ei laita ruokaa, ei hanki valmisruokaa ei anna edes ruokarahaa vaan huutaa vihaisena olevansa kyllästynyt passaamaan ja piikomaan kiittämättömän perheensä eteen. Mököttää ja itkee, yhtäkkiä taas lopettaa. Näistä kausista ei koskaan puhuta mitään, vaikka siinä tilassa sanoo kenelle vain mitä vain, kuinka rumasti hyvänsä siis.
Yrittäisinkö tehdä jotain vai katselisinko vaan muualle?
Kommentit (8)
Siihen lääkitystä ja hoitoa esimerkiksi ruokavalio.
Olen yrittänyt tarjota hänelle irtiottoa arjesta ja aikuisseuraa kutsumalla kotiini. Hän on toisinaan tullutkin, ollut puhelias ja iloinen, ollaan puhuttu maailmaa paremmaksi ja jaettu kotiäidin roolin vaikeutta. Hän tuntuu tosiaan normaalitilassakin kokevansa itsensä jollaiseksi uhrautujaksi, mutta hyväksyy sen aina huumorin varjolla. Joskus hän jättää tulematta eikä ilmoita, yleensä ei myöhemminkään palaa asiaan mitenkään. Kerran lapseni meni heille synttäreille ja tuli pian takaisin, koska ne olivat peruttu. Synttärisankari toi maanantaina kouluun lahjan takaisin, koska äiti oli sanonut ettei ole ansainnut lahjoja kun ei ollut järjestänyt synttäreitä. Lapset 12 ja 8, ja tekevät minusta hirveän paljon kotitöitä. Vanhempi varsinkin ihan hehkuu kun häntä kiittää ja huomioi reippaasta ja vastuullisesta kodinhoidosta.
En tiedä yhtään oireista, mutta noin äkkiä ajateltuna näitä kohtauksia on ainakin kerran kuussa ja tosiaan kestävät muutamasta päivästä viikkoonkin. Yritän ajatella että asia ei minulle kuulu, mutta en pääse siitä irtikään, kun tavallaan elän asian kanssa enkä silmiänikään voi muualle pistää.
Diagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ei siihen auta kun lääkitys.
oireet ovat todella moninaiset ja yksilölliset. Vitsinä sanotaan, että silloin naiset haluavat tappaa ukkonsa ja lapsensa, mutta vitsissä totta toinen puoli.
henkilökohtainen vaiva, ettei siihen auta mennä puuttumaan. Ei taida paljon kahville kutsuminen silloin tällöin auttaa. Lapset on vaan kerran viikossa tosi epäsäännöllisellä ruualla, ei mitään ruokailuaikoja eikä muutenkaan vanhemman tukea. Perheessä on isä, aika paljon töissä, mutta kodinhoitovastuu taitaa olla äidillä.
T Ap
tuellasi on merkitystä! Ethän voi tietää mikä tilanne olisi ilman välittämistäsi.
henkilökohtainen vaiva, ettei siihen auta mennä puuttumaan. Ei taida paljon kahville kutsuminen silloin tällöin auttaa. Lapset on vaan kerran viikossa tosi epäsäännöllisellä ruualla, ei mitään ruokailuaikoja eikä muutenkaan vanhemman tukea. Perheessä on isä, aika paljon töissä, mutta kodinhoitovastuu taitaa olla äidillä.
T Ap
Onko pettynyt elämäänsä kotiäitinä ja haluaisi jotain muutakin kuin sitä ruuanlaittoa? Häpeääkö kuitenkin kiukkukohtauksiaan ja lupaa itselleen sen olleen viimeinen kerta? Missä perheen isä ja miten esim lasten ruokailut kiukkupäivinä?