Lue keskustelun säännöt.
Kuolinsiivous ja tavarapaljous
08.08.2022 |
Siinäpä kaksi hyvää ketjua täällä, mutta nyt yhdistän ne, sillä meillä on valtava urakka edessä talon siivouksessa.
Remontti tulossa isoon maalaistaloon ja tavaraa on useammalta sukupolvelta jäänyt eli muistoja ovat pitkälti ja omalla tavallaan arvokkaita säilyttää tulevaisuuteen jälkipolville.
Omat lapset aikuisia ja silti heidän lelujaan vielä pyörii komeroissa, mutta toisaalta haluan niitäkin säilyttää heidän tuleville lapsilleen eli mitään ei raaski pois heittää.
Ongelma on siis jäätävä määrä siivottavaa ja siirreltävää, mutta mistä löytää inspiraatio raivata tavaraa pois talosta.
Olen useamman vuoden aikana saanut paljon roskaa pois, mutta nyt on paha nämä mistä ei raaski luopua ja niitä hillotaan turhaan.
Isot talot on vaarallisia romunkerääjiä, koska jos et muuta, niin tavaraa kertyy pikkuhiljaa.
Eikä ratkaisu ole järjetön hävitys vaan kierrätän kaiken ja siihenkin kuluu aikaa.
Suunnittelin, että leikisti muutan ja pakkaan huoneen kerrallaan laatikoihin ja lajittelen ns tärkeysjärjestyksen niille eli sen vähemmän tärkeän laatikon voisi sitten joskus viedä kirpparille.
Kommentit (24)
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuleeko tästä se ketju missä hamsteri voivottelee tavaransa määrää, mutta ei ole valmis yhdestäkään luopumaan..ja lyttää kaikki hyvät neuvot. Ei hätää, voit asua siellä tavarakaaoksessa ja jälkipolvesi sitten tilaa ne traktorit sinne joskus. Menee samaan kastiin kun "haluan laihtua, mutta syödä silti levyllisen suklaata päivässä" ongelmien kanssa.
Jos tilaa kerran on, en ymmärrä, mikä pakko se nyt olisi tyhjentää kokonaan.
Säästä rakkaat muistot ja muu pois. Ei se niin vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Olen samaa mieltä tästä.
Ja sellaisen minkä voisin kuvana säilyttää, niin voin kyllä ilman kuvaakin hävittää.
Meillä nämä "tunnesäilytettävät" tavarat ovat pitkälti talon historiaa eli huonekaluja, vanhoja kirjoja, astioita, valokuvia sadan vuoden ajalta jne joten ei niistä paljon valokuvat lämmitä.
Haluan kuitenkin säilyttää ne talossa tulevaisuutta varten vaikka lapset ei tällä hetkellä todennäköisesti arvosta niitä kovinkaan paljon.
Tätä ongelmaa ei olisi, mikäli meidän koti olisi ikealla sisustettu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Lapsenlapsille voi sitten näyttää kuvaa, että katsopas kuinka ihania leluja - mutta etpä saa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne lelut ovat sinun muistojasi. Lapset eivät leluja todennäköisesti edes muista, eivätkä halua niitä omille lapsilleen. Kun heillä on lapsia, on erilaiset lelut muotia ja materiaalit kehittyneet. Osa vanhoista leluista voi olla sellaisia, että niitä ei nykypäivänä enää saisi myydä.
On okei, että sinä säilytät jonkin verran muistoja, mutta et voi toisen puolesta päättää, että nämä pitää ottaa käyttöön.
Kaikkea ei tarvitse säästää muistona. Mummon muisto tulee yhtä lailla hänen virkkaamasta pitsiliinasta kuin koinsyömistä villasukista tai mummon vanhasta hameesta. Villasukat ja hameen voi pistää pois, pitsiliinan säästää.
Vanhoja leluja ei välttämättä tarvitse säilyttää. Omat lapset ei ehkä tule tekemään lapsia ja jos tuleekin ei nuo kaikki vuosikymmeniä vanhat lelut ole sellaisia mitä haluaisi lapsille antaa. Tietyt materiaalit kuluvat ja hapertuvat ajan myötä, leluissa voi olla ties mitä nykyään kiellettyjä aineita mukana, helposti irtoavia paloja ja vuosien pölyä ja likaa.
Voi hyvinkin olla että nykyvanhemmat eivät omia vanhoja lelujaan edes halua omille lapsilleen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on varaa maksaa palvelusta niin Suomestakin käsityääkseni saa ammattijärjestäjän palveluja. Tai on ainakin saanut. Googlaa. En googlaa otse, muuten joku syyttää minua ap:ksi (en ole) ja ap:ta edelleen mainostajaksi.
Entä jos kysyisit niiltä aikuisilta lapsiltasi, haluavatko he säästää niitä vanhoja leluja johonkin? Ei tarvitsisi niiden kanssa arpoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Omat lapset aikuisia ja silti heidän lelujaan vielä pyörii komeroissa, mutta toisaalta haluan niitäkin säilyttää heidän tuleville lapsilleen eli mitään ei raaski pois heittää."
Ovatko lapsesi siis pyytäneet näin? Aika vintageleluja taitavat olla, jos lapsenlapsia ei ole vielä tulossakaan. Toi "en raaski pois heittää" on aika ongelmallista, jos ei ole tilaa säilyttääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Lapsenlapsille voi sitten näyttää kuvaa, että katsopas kuinka ihania leluja - mutta etpä saa!
Eivät ne lapset sata vuotta vanhoja puuleluja halua, ne haluavat Disneyn muoviroskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavaraa on useammalta sukupolvelta jäänyt -> kaikki rikkinäinen, huonoja muistoja tuova ja tuplana olemassaoleva pois (esim. jätä vain kaunein ruokaryhmä, puukirstu MUTTA vain jos niille on tarvetta)
muistoja ovat pitkälti -> muistot ovat mielessäsi, eivät tavaravuoressa
omalla tavallaan arvokkaita säilyttää -> muistot hämärtävät arviokykysi. Jätä vain kauneimmat/rakkaimmat 1x per kategoria, loput surutta myyntiin tai pois.
tulevaisuuteen jälkipolville -> jälkipolvet hukkuvat jo nyt tavaraan, ja he tulevat ostamaan vielä omansa ennen kuin perivät sinun tavaravuoresi
Omat lapset aikuisia -> kutsu lapset kylään ottamaan mukaan kaiken mitä haluavat säilyttää, loput pois
lelujaan vielä pyörii -> vanhoilla leluilla ei ole arvoa, ellei sattumalta ole joku vintage-ihme. Kutsu omat lapset kylään hakemaan pois mitä mahdollisesti haluaisivat pitää, ja loput surutta pois.
heidän tuleville lapsilleen -> kukaan vuosikymmenen 2020/2030 lapsi ei tule kaipaamaan rähjaisiä ysäri/kasarileluja, kun uudet villitykset on jo olemassa. Jos ihan pakko on säästää, jätä max. 1x lelu per oma lapsesi (lastenlasten määrää, mieltymyksiä, leikkitapoja et voi edes tietää)
mitään ei raaski pois heittää -> tavara ei tuo turvaa, vaan syö tilaa elämältäsi. Heitä ensin pois selkeästi rikki olevat, huonokuntoiset, kulahtaneet, reiälliset jne. ja siitä se helpottuu.
Älä pliis jätä mitään kulahtanutt tavaravuorta lastesi ratkottavaksi, kun ikä sinusta jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Olen samaa mieltä tästä.
Ja sellaisen minkä voisin kuvana säilyttää, niin voin kyllä ilman kuvaakin hävittää.Meillä nämä "tunnesäilytettävät" tavarat ovat pitkälti talon historiaa eli huonekaluja, vanhoja kirjoja, astioita, valokuvia sadan vuoden ajalta jne joten ei niistä paljon valokuvat lämmitä.
Haluan kuitenkin säilyttää ne talossa tulevaisuutta varten vaikka lapset ei tällä hetkellä todennäköisesti arvosta niitä kovinkaan paljon.Tätä ongelmaa ei olisi, mikäli meidän koti olisi ikealla sisustettu.
Ap
Valokuvat voi aina skannata ja säilyttää digitaalisessa muodossa. Alkuperäisiä voi tarjota museoon, jos heitä sattuisi kiinnostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Lapsenlapsille voi sitten näyttää kuvaa, että katsopas kuinka ihania leluja - mutta etpä saa!
Eivät ne lapset sata vuotta vanhoja puuleluja halua, ne haluavat Disneyn muoviroskaa.
Tuskin ap:n lapset lähentelee sataa vuotta.
Itsekin olen säästänyt omien kolmekymppisten lasteni leluja. Duplot, legot sun muut ei mene miksikään ja ne vanhat ovat uusia arvokkaampiakin.
Disneyn muoviroskia en ole säästänyt, vaan hyviä laadukkaita leluja, jotka kestävät aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Olen samaa mieltä tästä.
Ja sellaisen minkä voisin kuvana säilyttää, niin voin kyllä ilman kuvaakin hävittää.Meillä nämä "tunnesäilytettävät" tavarat ovat pitkälti talon historiaa eli huonekaluja, vanhoja kirjoja, astioita, valokuvia sadan vuoden ajalta jne joten ei niistä paljon valokuvat lämmitä.
Haluan kuitenkin säilyttää ne talossa tulevaisuutta varten vaikka lapset ei tällä hetkellä todennäköisesti arvosta niitä kovinkaan paljon.Tätä ongelmaa ei olisi, mikäli meidän koti olisi ikealla sisustettu.
ApValokuvat voi aina skannata ja säilyttää digitaalisessa muodossa. Alkuperäisiä voi tarjota museoon, jos heitä sattuisi kiinnostamaan.
Voi tietenkin, mutta jos kerran _haluaa_ säilyttää, niin sittenpä säilyttää. Mitä se sulle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta, että kuva on yhtä hyvä muistona kuin itse se rakas tavara. Ei ole.
Lapsenlapsille voi sitten näyttää kuvaa, että katsopas kuinka ihania leluja - mutta etpä saa!
Eivät ne lapset sata vuotta vanhoja puuleluja halua, ne haluavat Disneyn muoviroskaa.
Tai sitten vanhemman valitsema nykyaikainen puulelu, mikä on varmasti turvallisista materiaaleista tehty.
Sata vuotta vanhat lelut on syytä pitää näyttelyasiana.
Eihän sinun tarvitse hyviä ja rakkaita tavaroita hävittää. Mutta ehkä ne pitäisi käydä läpi ja järjestellä?
Minusta hyvä neuvo on kerätä kaikki samanlaiset yhteen. Kerää vaikka ne kaikki lelut yhteen, katsele, huomaat kyllä ovatko kaikki tärkeitä vai erottuisiko joukosta ne rakkaimmat, jotka aidosti haluat omistaa.
Vierailija kirjoitti:
"Omat lapset aikuisia ja silti heidän lelujaan vielä pyörii komeroissa, mutta toisaalta haluan niitäkin säilyttää heidän tuleville lapsilleen eli mitään ei raaski pois heittää."
Ovatko lapsesi siis pyytäneet näin? Aika vintageleluja taitavat olla, jos lapsenlapsia ei ole vielä tulossakaan. Toi "en raaski pois heittää" on aika ongelmallista, jos ei ole tilaa säilyttääkään.
Tilaa on ja sehän sen ongelman onkin tehnyt, kun mahtuvat olemaan. Tiedostan kyllä ettei montaakaan lelua tarvitse säilyttää, mutta toisaalta kaveri hävitti lastensa legoja jätesäkillisen ja muutaman vuoden päästä aloitti ostamisen uudelleen, kun useampi lapsenlapsi ilmaantui.
Omat muistot mummolasta on lämpimiä ja rakkainta oli kaivella äitini lapsuudenajan tavaroita, ehkä sieltä tulee ajatus säilöä muistoja omillekin mahdollisille lapsenlapsille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun tarvitse hyviä ja rakkaita tavaroita hävittää. Mutta ehkä ne pitäisi käydä läpi ja järjestellä?
Minusta hyvä neuvo on kerätä kaikki samanlaiset yhteen. Kerää vaikka ne kaikki lelut yhteen, katsele, huomaat kyllä ovatko kaikki tärkeitä vai erottuisiko joukosta ne rakkaimmat, jotka aidosti haluat omistaa.
Tämä juuri ja en osannut pukea sanoiksi sitä eli ongelma juuri tämä, että tavaramäärä pitää käydä läpi ja en löydä motia siihen.
Suunnittelen tosiaan pakkaavani tavarat uudelleen ns muuttoa varten.
Ap
Kuulostaa siltä, että haluat tehdä siivoamisen ja tavaran karsimisen mahdollisimman vaikeaksi itsellesi.
Tavaraa ei tarvitse säilyttää, jos sillä on vain muistoarvo. Siitä voi ottaa kuvan ja säilyttää sen muistona, esim. lasten piirustukset tai koulukäsityöt.
Kirpparimyynnissäkin on melkoinen vaiva, tavaraa pitää kuljettaa, hinnoitella ja järjestellä. Katso tavaraa ja mieti, ostaisitko itse sen kirpparilta ja mitä maksaisit siitä. Mieti myös, milloin olet viimeksi käyttänyt sitä - vai oletko koskaan?
Itse taistelen äitini talon kanssa. Äiti hamstrasi rintamamiestalon täyteen tavaraa, sairastui sitten alzheimeriin eikä nyt hoitokodissa maatessaan edes muista taloaan. Olen kokenut helpoimmaksi lahjoittaa pois kaiken, mikä vain jollekulle kelpaa. Outoa kyllä, esimerkiksi rikkinäisillä räsymatoilla, kuluneilla lakanoilla ja toimimattomalla pölynimurilla* on ollut ottajansa.
*Matot menivät kuulemma kasvimaalle, lakanat ompelua opiskelevan harjoitustöihin ja imurin letku johonkin kierrätystaideprojektiin.