Lue keskustelun säännöt.
Olen köyhästä perheestä, jossa isä kielsi ottamasta vastaan lahjoituksia tai armopaloja
07.08.2022 |
Oli mm. sellainen reissu "vähävaraisille", jossa olisi käyty huvipuistossa ja sitten oli kaikenlaisia avustuksia. Tämä oli 90-luvun laman aikaan/jälkeen. Isäni oli kuitenkin ehdoton ja sanoi, että me emme elää kenenkään armosta, vaan omillamme, tai sitten jäämme riippuvaisiksi ihmisten avusta ja joku päivä se loppuu. Ja teimme omat reissumme pyörillä johonkin metsään grillaamaan halpaa makkaraa ja uimaan. Me vastaan muut, tiedättekö. Ja vaikka joskus vihasin isääni ja alistuvaa äitiäni, olen aikuisena tajunnut että isäni oli täysin oikeassa ja jos kestää omillaan, ei ole kenenkään orja ja voi katsoa silmiin ilmin alemmuutta tasaveroisena. Tällä en tarkoita etteikö kukaan voi ottaa lahjoituksia, apua ja muuta vastaan, mutta minut kasvatettiin köyhistä olosuhteista huolimatta aika ylpeäksi ja se vei minut aikuisena asemaan jossa en ole enää taloudellisesti muista riippuvainen.
Kommentit (10)
Meillä on ollut tavallaan samanlaista. Koskaan ei ole mitään apua saanut pyytää. Yksin olisi pitänyt pärjätä. Tämä juontaa juurensa sodasta ja monta sukupolvea taaksepäin. Ihmisten oli pakko pärjätä. Heikkoutta ei saanut näyttää.
Omalla kohdallani olen samanlainen, mutta osaan kyllä ottaa myös apua vastaan kun on pakko.
Ja olen sitä mieltä, että jos perheen rahatilanne on huono, kyllä voi ottaa lapsille liput huvipuistoon, jos ilmaiseksi saa.
Asiat eivät ole niin jyrkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen ääripää on olla käsi ojossa kokoajan ja joka suuntaan. Ei tulla yhtään itsekseen toimeen.
Kaikki ihmiset eivät myöskään osaa vastaanottaa apua, sekin on suuri ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut tavallaan samanlaista. Koskaan ei ole mitään apua saanut pyytää. Yksin olisi pitänyt pärjätä. Tämä juontaa juurensa sodasta ja monta sukupolvea taaksepäin. Ihmisten oli pakko pärjätä. Heikkoutta ei saanut näyttää.
Omalla kohdallani olen samanlainen, mutta osaan kyllä ottaa myös apua vastaan kun on pakko.Ja olen sitä mieltä, että jos perheen rahatilanne on huono, kyllä voi ottaa lapsille liput huvipuistoon, jos ilmaiseksi saa.
Asiat eivät ole niin jyrkkiä.
Olen itsekin miettinyt tuota että tämä on ylisukupolvinen juttu. Isäni olikin sodan jälkeen syntyneitä ja hänen vanhenpansa olivat hyvin niukoista oloista, mutta loivat elämänsä puitteet. Isäni menetti työpaikkansa, mutta ei ylpeyttään ja sama oppi iskettiin meihin lapsiin. Omille lapsilleni minun ei toivottavasti tarvitse opettaa tuon puolen asioita, onneksi heidän elämänsä on varmistettu taloudellisesti melko hyvin ja vakuutettu.
Meillä oli yhdessä vaiheessa rahasta tiukkaa ja äitini auttoi taloudellisesti.. Hänellä ei ole rahasta pulaa. Hän sanoi, ettei niitä tarvitse maksaa takaisin, mutta mieheni sanoi että ne rahat maksetaan sentilleen ja ensimmäisenä kun rahaa tulee. Niin myös kävi.
Kyse on periaatteesta ja itsetunnosta. Ja tiedän että äitini arvosti tätä elettä, vaikka se ei ollut hänelle mitenkään merkittävä asia. Erityisesti hän arvostaa puolisoni pedanttia asennetta ja itsetuntoa.
Meillä oli sama, mutta tuo asenne osoitti mulle myös huonon puolensa.
Nuorena opiskelijana jouduin väkivaltarikoksen uhriksi. Siitä seuranneen psyykkisen oireilun (pelkotilat ym) opintoni eivät edenneet ja opintotuki katkesi. Elin kuukausia nälkärajalla ennen kuin nöyrryin hakemaan toimeentulotukea.
6kk sain toimeentulotukea ja sinä aikana opin kyllä arvostamaan sitä, mitä hyvinvointivaltioksi sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, mutta tuo asenne osoitti mulle myös huonon puolensa.
Nuorena opiskelijana jouduin väkivaltarikoksen uhriksi. Siitä seuranneen psyykkisen oireilun (pelkotilat ym) opintoni eivät edenneet ja opintotuki katkesi. Elin kuukausia nälkärajalla ennen kuin nöyrryin hakemaan toimeentulotukea.
6kk sain toimeentulotukea ja sinä aikana opin kyllä arvostamaan sitä, mitä hyvinvointivaltioksi sanotaan.
Ymmärrän hyvin. Jos liian kovaksi ja omillaan väkisin ja pakolla pärjääväksi opetetaan, niin sitten ihminen saattaa tavallaan tehdä itselleen vahinkoa koska ei tajua/halua hakea apua, mieluummin kärsii. 1900-luvun alun asenteen 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunnassa, voihan siinä virhearvioita tulla. Sitä voidaan myös käyttää hyväksi, koska kaikki eivät todellakaan ole valmiit itsekuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, mutta tuo asenne osoitti mulle myös huonon puolensa.
Nuorena opiskelijana jouduin väkivaltarikoksen uhriksi. Siitä seuranneen psyykkisen oireilun (pelkotilat ym) opintoni eivät edenneet ja opintotuki katkesi. Elin kuukausia nälkärajalla ennen kuin nöyrryin hakemaan toimeentulotukea.
6kk sain toimeentulotukea ja sinä aikana opin kyllä arvostamaan sitä, mitä hyvinvointivaltioksi sanotaan.
Ymmärrän hyvin. Jos liian kovaksi ja omillaan väkisin ja pakolla pärjääväksi opetetaan, niin sitten ihminen saattaa tavallaan tehdä itselleen vahinkoa koska ei tajua/halua hakea apua, mieluummin kärsii. 1900-luvun alun asenteen 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunnassa, voihan siinä virhearvioita tulla. Sitä voidaan myös käyttää hyväksi, koska kaikki eivät todellakaan ole valmiit itsekuriin.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta on aivan idioottimaista kieltää lapsia menemästä ilmaiseksi järjestettyyn huvipuistoreissuun. Suurimmalle osalle lapsia tuo ei lainkaan kehitä "kyllä itsenäisesti pitää pärjätä"- mentaliteettia vaan katkeruutta ja kateutta ja pahaa mieltä. Ja ihan tyhmyyttä, koska jokainen on jossain vaiheessa maksanut veroja, ja loppujen lopukis nuokin reissut kustannetaan jollain tavalla näistä yhteisistä varoista. Eli jättää käyttämättä osaltaan itse kustannettua asiaa, koska "yksin pitää pärjätä".
ON hyvä, että kannustetaan omatoimisuuteen ja omillaan toimeentulemiseen, mutta yhteiskunnan toimivuuden kannalta on tärkeä myös opettaa ja kannustaa olemaan yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Toi on naiivia ylpeyttä kun todellisuudessa ollaan kuitenkin rahattomia ja työkkärin tukien varassa. Vanhuksilla on tätä ettei kunnon ihminen voi hakea sossutukea. Vaikka todellisuus on että ollaan persauki. Tosiasioiden tunnustaminen on myös viisautta.
En tiedä mistä tuli mieleen, varmaan tuosta Sara Siepin vaatekassilahjoituksesta.
ap