Oletko vihainen miehelle, joka ei halunnut lapsia kanssasi 25-30-vuotiaana?

En ymmärrä miksi olisin vihainen tuollaisesta ex-kumppanilleni. Olen lapseton ja aina halunnut lapsia tai edes yhden lapsen mutta muiden syyttäminen lapsettomuudestani olsii minun mielestäni typerää. Kyllä kaikki kumppanini ovat myös tienneet haaveestani ja unelmastani saada lapsi(a). - olen ollut asian suhteen aina hyvin avoin.

Tai viimeistään siinä vaiheessa kun olemme harrastaneet seksiä toistamiseen. (Joka ei toki tarkoita samaa kuin, että tuossa vaiheessa olisin aina ollut halukas ummistamaan silmäni ehkäisyltä). - Olen siis halunnut myös tutustua kumppaniini kunnolla.

Olen aina halunnut lapsia mutta melkein yhtä kauan olen ensin halunnut löytää kumppanin jonka kanssa jakaa tämä haave ja unelma.   

Nope, mieheni halusi lapsia jo 20-vuotiaana. Yleisesti aiheeseen, jos naisen on ylipäänsä mahdollista tulla raskaaksi, silloin aikaikkuna lasten teolle ei yleensä rajoitu tuohon 25-30 ellei sairasta jotain sp-tautia ja anna sen levitä.

Olen vihainen kaikille niille aiemmille kumppaneille, jotka eivät halunneet tipan vertaa perhettä tai isyyttä.

Heidän vuokseen kolmikymppisenä otin itselleni liian erilaisen miehen puolisoksi, koska oli pakko napata os nyt ei ensimmäinem mutta melkein ensimmäinen jotenkin isäksi haluava. Koska ei ole enää paljon aikaa. Koska ei voi enää vuosikausia etsiä. Koska tähänkin mennessä ne, joihin minulla on ollut saumat, ovat olleet niin kielteisiä asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen vihainen kaikille niille aiemmille kumppaneille, jotka eivät halunneet tipan vertaa perhettä tai isyyttä.

Heidän vuokseen kolmikymppisenä otin itselleni liian erilaisen miehen puolisoksi, koska oli pakko napata os nyt ei ensimmäinem mutta melkein ensimmäinen jotenkin isäksi haluava. Koska ei ole enää paljon aikaa. Koska ei voi enää vuosikausia etsiä. Koska tähänkin mennessä ne, joihin minulla on ollut saumat, ovat olleet niin kielteisiä asian suhteen.

Ihan oma syy tais olla että jatkoit tommosissa suhteissa

Vielä vihaisempi olisin, jos mies olisi minun mielikseni hankkinut kanssani lapsia, vaikka todellisuudessa ei niitä halua.

Lapsettomuus ei ole se huonoin vaihtoehto.

En olisi kumppanin kanssa joka ei haluaisi lapsia, koska en usko, että parisuhde, jossa joutuisi uhraamaan omat unelmansa kestäisi. Kumppanin täytyy olla sellainen, että ne isot linjat, mitä elämältä haluamme olisivat yhteneväiset.

Ei, olen vaan helpottunut, ettei tullut tuolloin hankituksi lapsia. Lapsettomana on hyvä elää.

Kyllä!!

M49

Miten voisin olla vihainen jollekin rehellisyydestä?

No en. Hän halusi kanssani lapsia, kun olin 31, ja sellaisen sitten saimmekin. Nyt toinen toiveissa, minulla ikää 33, ja edelleen saman miehen kanssa.

Kyllä se halusi.

Oliko sulla vielä muuta ap?

Huutonaurua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vihainen kaikille niille aiemmille kumppaneille, jotka eivät halunneet tipan vertaa perhettä tai isyyttä.

Heidän vuokseen kolmikymppisenä otin itselleni liian erilaisen miehen puolisoksi, koska oli pakko napata os nyt ei ensimmäinem mutta melkein ensimmäinen jotenkin isäksi haluava. Koska ei ole enää paljon aikaa. Koska ei voi enää vuosikausia etsiä. Koska tähänkin mennessä ne, joihin minulla on ollut saumat, ovat olleet niin kielteisiä asian suhteen.

Ihan oma syy tais olla että jatkoit tommosissa suhteissa

Aa okei kiitos tästä. Enpäs enää olekaan vihainen kuin vain itselleni. Muistinko jo sanoa, että KIITOS. Oli niin hyvä ja avartava kommentti, että kannattaa ehkä ruveta pariterapeutiksi niin voit auttaa useampaa ihmistä näissä elämän ja parisuhteiden kiemuroissa.

Minulla ei ollut tuolloin vauvakuumetta, ainakaan akuuttia sellaista. Tuli sit päälle kolmikymppisenä, kun kaveritkin alko perheellistymään.