Lue keskustelun säännöt.
Viha anoppia kohtaan
06.08.2022 |
Hän ei eronnut miehestään, vaikka n. 20v sitten tämän mies oli alkoholisti ja väkivaltainen sellainen, kävi käsiksi sekä vaimoonsa että lapsiinsa, kuristi ja löi. Ei mitään kunnioitusta löydy kyllä tuollaista anoppia kohtaan. En ole tekemisissä. Mieheni itkien kertoi tästä tapahtumasta. On siinäkin äiti. Millainen äiti ei suojele itseään ja lapsiaan.
Kommentit (18)
Jatka ihmeessä suvussanne vihan perinnettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain nainen voi vihata toista naista.
Miesystävällä on sama, äiti oli hellan välissä. Mutta en vihaa häntä. Kukaan meistä ei ole kiusaaja.
Sä et voi päättää miten ihmiset toimivat missäkin tilanteessa.
Se että tuosta tapahtumasta on vielä kauan aikaa on myös yksi mikä vaikuttaa miksi on käynyt niinkuin on.
Fyysinen kuritus on ollut joskus tapa kasvattaa lapsia ja naisilla ei ole aina ollut samanlaista tasa-arvoa kuin nykyään, vaan nainen on ollut "huonompi ihminen kuin mies"...
Joissakin kulttuureissa tää on edelleen arkipäivää.
Ihmisten pitäisi saada tarpeeksi tietoa oikeuksistaan ja tukea muuttaa elämäänsä, muuten mikään muutos ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatka ihmeessä suvussanne vihan perinnettä.
Samaa mieltä,jatka ihmessä perinettäsi: Vihaa jälipolvellesikin. Edestäsi sen viellä löydät heidän kautta kun olet itse vanha.malinhan jo näytät heille.
No se appiukko lopetti juomisen jo ajat sitten, mutta silti minulla on vain viha anoppia kohtaan, koska mistä hän olisi voinut tietää, loppuuko se vai tapahtuuko jotain vielä pahempaa? Jos on vielä lapsiakin, niin kannattaako vain sokeasti luottaa. En haluaisi vihata, kun siitä on niin kauan ja kaikki päättyi hyvin kuitenkin. En voi tunteilleni mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän huonoihin ihmissuhteisiin päätyvillä on aina tarina taustallaan, miten lapsuuden perheessä oli jo huonoja vaikutteita. Vanhemmilla on vastuullaan lastensa turvallinen laspuus, jopa perheen rikkomisen kustannuksella, jos toinen vanhemmista on vaaraksi lapsen kehitykselle. Anoppisi on mokannut on ei ole ollut valmis eroamaan senkin kustannuksella että lapset olisivat olleet ilman isää. Tiettyyn rajaan asti isä on korvaamaton lapsen kehityksessä, mutta pitäisi pystyä arvioimaan missä raja menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se appiukko lopetti juomisen jo ajat sitten, mutta silti minulla on vain viha anoppia kohtaan, koska mistä hän olisi voinut tietää, loppuuko se vai tapahtuuko jotain vielä pahempaa? Jos on vielä lapsiakin, niin kannattaako vain sokeasti luottaa. En haluaisi vihata, kun siitä on niin kauan ja kaikki päättyi hyvin kuitenkin. En voi tunteilleni mitään.
Ap
Mitä mieltä miehesi on asiasta?
Ja kyllä itse vastaat omista tunteistasi.
Vierailija kirjoitti:
No se appiukko lopetti juomisen jo ajat sitten, mutta silti minulla on vain viha anoppia kohtaan, koska mistä hän olisi voinut tietää, loppuuko se vai tapahtuuko jotain vielä pahempaa? Jos on vielä lapsiakin, niin kannattaako vain sokeasti luottaa. En haluaisi vihata, kun siitä on niin kauan ja kaikki päättyi hyvin kuitenkin. En voi tunteilleni mitään.
Ap
No hyväksy se vihan tunteesi ja tunne sitä, se on inhimillistä. Mutta sitä ei ole välttämätöntä suunnata ihmistä kohtaan. Voi tuntea vihaa, että ylipäänsä noin on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se appiukko lopetti juomisen jo ajat sitten, mutta silti minulla on vain viha anoppia kohtaan, koska mistä hän olisi voinut tietää, loppuuko se vai tapahtuuko jotain vielä pahempaa? Jos on vielä lapsiakin, niin kannattaako vain sokeasti luottaa. En haluaisi vihata, kun siitä on niin kauan ja kaikki päättyi hyvin kuitenkin. En voi tunteilleni mitään.
Ap
Niin. Harva kehityksessä jälkeen jäänyt voi.
Mitä v ttua se sinulle kuuluu? Ethän itsekään elä viisaammin kun vihaat toista asiasta, joka ei nyt varsinaisesti sinua koske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se appiukko lopetti juomisen jo ajat sitten, mutta silti minulla on vain viha anoppia kohtaan, koska mistä hän olisi voinut tietää, loppuuko se vai tapahtuuko jotain vielä pahempaa? Jos on vielä lapsiakin, niin kannattaako vain sokeasti luottaa. En haluaisi vihata, kun siitä on niin kauan ja kaikki päättyi hyvin kuitenkin. En voi tunteilleni mitään.
Ap
Toivottavasti miehesi myös vihaa anoppiaan, kun näin ilmeisesti kuuluu tehdä.
Mies hakkaa vaimoaan ja lapsiaan ja ap vihaa sen miehen vaimoa. Käsittämätöntä.
Ehkä kannattaisi tutustua siihen, miksi ihmiset (miehet sekä naiset) jäävät väkivaltaisiin suhteisiin. On helppoa mennä sanomaan ulkopuolelta, että oma vikasi, kun jäit, lapset ja kaikki, mutta tilanne ei ole yksinkertainen. Suvussani on ollut sama tilanne, eikä tämä sukulaisnainen voinut paeta mihinkään varsinkaan psyykkisistä syistä, vaikka tuohon aikaan ei ollut turvakotejakaan. Tilanne rauhoittui myöhemmin heilläkin. Ikimaailmassa en vihannut tätä naista, hän oli tilanteen uhri, manipuloitu. Luonteeltaan aivan ihana kuolemaansa asti. Olen hyvin surullinen siitä, mitä hän ja lapsensa joutuivat kokemaan. Hyvät ihmiset joutuvat joskus vangiksi omaan kotiinsa, vaikka parhaansa tekevät.
Minun äitini oli alkoholistin kanssa yhdessä, mutta tämä alkoholisti oli vain isäpuoleni. Hän ei ole enää kuvioissa, mutta silti hän pilasi minun elämäni.
Mietin vain, miksi joku nainen tavallaan hyväksyy lasten isän käyvän lastensa kimppuun. Ei edes yritä tehdä mitään sille asialle, ettei se koskaan enää toistuisi. Vain uskoo lupauksiin ja antaa asian olla. He jatkavat yhdessä lasten takia. Lasten, joiden kimppuun heidän alkoholisti-isänsä hyökkäsi.
Minun isäpuoleni ei koskaan käynyt minun kimppuuni, ei edes äitini kimppuun.
Ap
Olisiko vihanpito kuitenkin suunnattava sinne appiukon suuntaan?