Lue keskustelun säännöt.
Miksi TUNNESYÖMINEN on niin tuomittavaa?
07.05.2010 |
Miettikää nyt: mikä on sen ihanampaa kuin lösähtää lasten nukkumaanmenon jälkeen sohvalle syömään jotain hyvää. Noin esimerkiksi.
Laihdutusoppaat sun muut tuomitsevat kilvan tällaisen ruoan väärinkäytön. Mutta minä toimin vastoin ohjeita oikein piruuttanikin ja vailla omantunnontuskia. On se kumma kun edes ruoasta ei enää saisi tässä maailmassa nauttia. :)
Muita?
Kommentit (4)
Painoni on normaali enkä ole taipuvainen lihomaan. Hampaani ovat kunnossa, kolesteroli ok.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syömällä, voit olla hankaluuksissa, kun elämässä tulee pitempiä rankkoja aikoja. Siinähän sit mässäät ja alkaa näkyä ulkonäössä ja terveydessä. Ja onhan siinä sekin puoli, että syöminen ei välttämättä ole mitenkään tehokas ja MIELENterveyttä ylläpitävä tapa säädellä tunnetiloja. Sitä voi paljon paremmin, jos pystyy ilman ulkoisia toimintoja hallinnoimaan tunteitaan. Tunnesyömisestä tulee helpommin riippuvuus ja kas, huomaat suunnittelevasi päiväohjelmasi sen mukaan, että pääset säännöllisesti kiskalle tai kauppaan hakemaan sitä herkkua.
Terveellisempää se varmaan on kuin tunnekännääminen tai muu sekoilu.
Mutta ainakin meikäläisen tapauksessa se johtaa - ja on johtanut jo - lihomiseen. Luulen kyllä, että tämä taipumus on osin geneettinen ja toisaalta jo pikkulapsena opittu, joten vaikea on päästä tavasta eroon. En myöskään osaa syyllistää itseäni siitä, sillä tunnesyöpöttelyn vastustaminen on tosi vaikeaa.
Mutta jos aineenvaihdunta on kunnossa eikä tunnesyöpöttely karkaa näpeistä, niin siitä vaan.
Ruoka on polttoainetta ruumiille. Minä en ainakaan edes kykene sotkemaan tunteita syömiseen.