Mistä asioista haluatte lukea dekkarista? Mistä ette? Millainen on hyvä dekkari?
Kysymykset otsikossa.
Minä en halua lukea poliisien/etsivien välisestä sekssuaalisesta jännitteestä tai muutenkaan niiden seksielämästä, en myöskään ihmissuhdepeleistä.
Kommentit (5)
Christiestä en erityisesti pidä, mutta muuten suljetun paikan mysteerit ovat kivoja, esimerkiksi lumen saartamassa talossa. Pidän siitä, että lukija saa tarpeeksi vihjeitä, että pystyy ratkaisemaan jutun itsekin, mutta se ei saa olla liian helppoa. Päähenkilö saisi olla sympaattinen hahmo, kuten vaikkapa Vera Stanhope. Liian karmeista ja verisistä yksityiskohdista en pidä.
Sehän on makuasia mistä tykkää. Juudaspeli oli oikein hyvä. Suomalaisia dekkareita on niin monta hyvää etten ala tekemään pitkää listaa.
Mun oli kerran pakko lukea yhteen tenttiin jonkun suomalaisen dekkari, parisataa sivua sitä ja lähes joka sivulla ruikutusta päähenkilön raskaudesta.
En muista enää kirjoittajaa enkä haluakaan muistaa.
Kirjallisuudenlehtorini ei oikein tykännyt kun sanoin suoraan, että oli raskasta lukea sellasta ja muutenkin ihan lattea juttu.
Tykkään paljon enemmän englantilaisista dekkareista kuten Bagleystä, Innesistä ja Francisistä. Olkoonkin vaikka kuinka vanhoja, niissä on runsas ihmiskuvaus eivätkä tyypit ole mitenkään yksioikoisia tai -tasoisia.
Juonet ovat heillä myös monitahoisia eivätkä heidän teoksensa ole liukuhihnatuotteita niin kuin eräiden.
Parhaita on Christie-dekkarit, joissa ollaan jossain maaseutukartanossa, ja sisäkkö löytää ruumiin. Se tunnelma ja ilmapiiri niissä kirjoissa.