Lue keskustelun säännöt.
Olisiko hölmön hommaa aloittaa taas "elämäntaparemontti"?
16.04.2010 |
Katselin peilistä taas paisunutta olemustani ja tuskittelin kun ei ole kuin kahdet housut, jotka menevät enää päälle.
Olen aikuisikänäni noin viitisen kertaa aloittanut elämäntaparemontin, aina pysyvästi (on ollut tarkoituksena ja vakaana aikomuksena) ja olenkin saanut kaikki ylikilot pois.
Harmikseni elämäntaparemontin ote lipeää sitten aina noin vuoden kuluttua siitä kun olen saavuttanut tavoitteeni, ja sitten lihon aina takaisin.
Nyt sitten mietin, mitä tehdä, kun peilikuvaan en oikein ole tyytyväinen, mutta toisaalta tuntuu jo etukäteen turhauttavalta aloittaa taas yksi elämäntaparemontti, ja kun valitettavasti jo on nähnyt miten viisi aiempaa kertaa on käynyt.. onko järkeä...
Kommentit (18)
ei se oikein meikäläiselle sovi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se on aloittaa elämäntaparemontti joka päivä uudestaan.
ja se on aloittaa elämäntaparemontti joka päivä uudestaan.
mutta kuten kirjoitin, noin vuoden päästä tavoitteseeni päästyäni motivaatio elämäntaparemonttiin vaan hiipuu kunnes katoaa kokonaan. Hoikka olemus ei kuitenkaan motivoi tarpeeksi vastustamaan enemmän syömistä ja vähemmän liikuntaa-tyylistä elämää :/
vaan piiitkä laihdutuskuuri. Tee tällä kertaa niin että aloita tosi hitasti ja tee vain sellaisia muutoksia joitten kanssa voit elää loppuelämäsi. Ota vaikka aamiainen ekaksi, perusta tili Kiloklubiin ja rupea kokoamaan hyvänmakuisia aamiaiaisia, joissa on kalorit kohdallaan. Sitten kun olet hanskannut aamaisen, siirry lounaaseen jne. Anna muutoksille aikaa. Vähintään kolme viikkoa tarvitaan ennenkuin jostain uudesta jutusta tulee tapa. Näin juuri luin yhdestä kirjasta.
Vinkki: rupea harrastaan fruitien juomista välipalaksi. Ohjeita varmaan löytyy netistä. Itse olen nyt löytänyt fruitiet ja ihmetyttää miten ällistyttävän hyvä olo sellaisen juomisesta tulee.
Esimerkkifruitie, maistuu pikkasen karviaiselta:
1 banaani
1 dl punaherukoita
2 taatelia
1 kiivi
vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis tarkoitan, että olen todellakin syönyt sillä tavalla kuten olen ajatellut voivani syövän loppuelämäni, on ollut terveelliset aamupalat, lounaat, päivälliset, ja välipalat. En ole pitänyt mitään tiukkoja kuureja, herkutteluakin on mahtunut mukaan. Liikuntaa olen lisännyt, mutten mitään ylenpalttista.
Ja hitaaasti olenkin sitten laihtunut, tyyliin kilo kuussa.
Kaiken olen tehnyt oikein ja "oppikirjojen mukaisesti", silti ei vaan ole tullut pysyväksi.
Niin joo, ja zumbaa harrastan koko ajan :)
ap
Olisko niin, että pyrit epärealistiseen painoon kropallesi ja painosi hakeutuu kehollesi optimaaliin aina kun silmä välttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oleminen. Jos et ole todella lihava, mikset hyväksyisi itseäsi hieman pyöreänä?
senhän voi aloittaa vaikka joka päivä. Kunhan ei ota stressiä ja muutu äkäiseksi. Siis että puhuis vaan pitäis ja pitäis ja joku kun kysyy jotain aiheeseen liittyen, niin suutahdat...
Mitä jos tsekkaisit tilanteen vaikka 3kk:n välein ja mietit menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa. Siis alkutilannetta vertaat siihen, mihin oot nyt päässyt ja onko tavoitteet vieläkin kovemmat. Ja jos huomaat vuoden päästä lipsuneesi edelliset 3kk niin voit sitten taas vähän kiristää otetta.
Laitat vaikka kalenteriin varaukset jollekin viikonlopulle oman elämän tutkimiselle =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi, en ole kyllä suutahtanut mistään, harmi jos olet saanut kirjoituksistani sen käsityksen? Olen vain vastannut rehellisesti :)
Tuota itsetutkiskelua olen kyllä harrastanut, ja helkutin paljon :) kun on tosiaan tullut hoikistuttua ja aina lihottua takaisin, en sitä ole vaan sivuuttanut olankohautuksella.
En tiedä, ehkä asia on sitten tosiaan niin kuten joku vastaaja sanoi, että syöminen on minulle suurempi nautinto kuin hoikkana oleminen. Pakkohan sen on olla niin.
Ja tuo että "jos huomaat lipsuneesi niin sitten voit taas vähän kiristää otetta"
nii-in... mutta kun kyse on nimenomaan siitä ettei ole motivaatiota, ei edes vaikka hoikkana huomaa että vaa'an lukemat hiipii nousuun eikä tahtoisi lihota, silti ei vaan saa itseään ruotuu, lipsuu koko ajan, lisää ja lisää vaikka samalla kuinka päättää että "nyt palaan ruotuun".
Ei kai maailmassa lihavia olisikaan, mikäli sitä pystyisi vaan palauttamaan itsensä ruotuun, tuosta noin vain.
ap
Vai oletko joku näistä "olen 170 ja painan 50 kg, ällöttää läskini ja haluaisin olla 3 kg laihempi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli en ehkä ole mikään superläski mutta ylipainoa kyllä on, painoindeksitaulukonkin mukaan.
Lisäksi en ole edes mitenkään timmi, esimerkiksi perseenympärys on 115 cm ja vyötärönympärys karannut jo ajat sitten yli sen 80 sentin, mikä naisella on se riskiraja...
ap
minä olen samanlainen. juuri eilen piti aloittaa muutos,mutta kaapissa oli suklaata ja ajattelin että haluan nyt ahmia tämänpäivän vielä,rakastan syömistä!! noh,söin ja söin ja ...söin. tänään uusi yritys ja uskon onnistuvani nyt.toivon. ruoka on vaan niin hyvää.tiedän että minunkin pitää laihtua,ja haluan sitä kamalasti,mutta joskus elän niin hetkessä enkä ajattele syömisen/ahmimisen seurausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huomasin, että kahden vuoden jälkeen oli helpompaa syödä opitulla tavalla.
Ehkä ongelmasi on siinä, että tavoitteeseen päästyäsi annat mennä ja palaat takaisin vanhoihin tapoihin? Sinun pitää keskittyä myös pitämään paino ja löytämään motivaatio muusta kuin painon putoamisesta.
Eikö sinua muuten vaivaa, että joudut ostamaan uusia isompia vaatteita lihotessasi? Yleensä ihmiset tekevät korjausliikkeitä silloin kun vaatteet alkavat puristaa ikävästi.
kokemuksesta tiiän ett on vaikeaa...mäkii lihon ja laihun...jojottelen
voisiko kyseessä olla hieman suppea ruokavalikoima? Jos kaipaat vanhoja herkkuja kyllästymisen takia?
Ehkä kannattaisi etsiä uusia ihania makuelämyksiä, jotka kuitenkin tukisivat painonhallintaa.
Positiivista on kuitenkin se, että itse tiedostat homman kaatuvan vaikkapa vuoden sinnittelyn jälkeen. Ei ehkä tule yllätyksenä, jos tekee mieli laittaa hanskat tiskiin. Sitä voi etukäteen miettiä uusia toimintastrategioita pahoihin hetkiin.
nro 16 (muistaakseni)
Ensiksi, en ole kyllä suutahtanut mistään, harmi jos olet saanut kirjoituksistani sen käsityksen? Olen vain vastannut rehellisesti :)
Tuota itsetutkiskelua olen kyllä harrastanut, ja helkutin paljon :) kun on tosiaan tullut hoikistuttua ja aina lihottua takaisin, en sitä ole vaan sivuuttanut olankohautuksella.
En tiedä, ehkä asia on sitten tosiaan niin kuten joku vastaaja sanoi, että syöminen on minulle suurempi nautinto kuin hoikkana oleminen. Pakkohan sen on olla niin.
Ja tuo että "jos huomaat lipsuneesi niin sitten voit taas vähän kiristää otetta"
nii-in... mutta kun kyse on nimenomaan siitä ettei ole motivaatiota, ei edes vaikka hoikkana huomaa että vaa'an lukemat hiipii nousuun eikä tahtoisi lihota, silti ei vaan saa itseään ruotuu, lipsuu koko ajan, lisää ja lisää vaikka samalla kuinka päättää että "nyt palaan ruotuun".Ei kai maailmassa lihavia olisikaan, mikäli sitä pystyisi vaan palauttamaan itsensä ruotuun, tuosta noin vain.
ap
Juu siis ymmärsin, että ihan hyvillä fiiliksillä olet. Taisin vähän huonosti yrittää selittää ajatuksiani. Sitä siis tarkoitin, kun eräskin tuttuni aina höpöttää, että hänen pitäisi tehdä jotain painolleen ja pitäisi lenkkeillä ja pitäisi sitä ja tätä.... Ja joskus sanookin, että nyt alkoi uusi elämä. Sitten kun viikon päästä ihan kannustukseksi kysäisen, että: "Mites sun uusi elämä" niin hän suuttuu.
Eli tarkoitin, että painon tarkkailu ja "uuden elämän aloittaminen" on hyvä juttu, jos vaan osaa pitää asenteen oikeana. Sitkeänä hyvässä hengessä menee eteenpäin ja jos huomaa sen kiristävän pinnaa, niin sitten löysää vähän ja antaa itsensä herkutella edes hetken aikaan.
Ei sulla olis sitten vaikka jotain tosi hyvää ystävää, kenen kanssa voisit sopia, että sitten kun hän huomaa sinun lipsuneen liikaa niin hän saisi luvan kanssa huomauttaa ja motivoida sua? Siis jos itse vaikea saada itseään kuriin vaikka ei vaa'an lukemista tykkääkään.
KARPPAUS