Loukkasinkohan jotenkin naapurin naista, jonka (alle kouluikäinen) lapsi on sairastunut vakavasti (?) Nousi itsellekin kyyneleet silmiin ja sanoin "kovasti jaksamista ja voimia, sano vaan jos voin mitenkään auttaa"
Naapuri taisi suutahtaa tai niin sen käsitin. Tokaisi vaan minulle "ai sinunko suru se nyt sitten on" kun en voinut mitään sille, että herkistyin. Olen hoitanutkin tätä lasta usein. Harmittaa. En tiedä mitä olisi ns. kuulunut sanoa.
Kommentit (27)
En vissiin ymmärtänyt.
Luin tuon kysymyksesi useampaan kertaan, enkä löytänyt siitä mitään mikä olisi sinun puoleltasi ollut loukkaavaa. Sinähän reagoit juuri siten kun siinä tilanteessa on paras reagoida.
Suru ja pelko saa ihmisen sekaisin. Älä laita liikaa painoarvoa tuolle lausahdukselle.
Ootko aikaisemmin jotenkin arvostellut naapuriasi ja hänen lapsia ja nyt kokee sinun surut tekopyhänä
Valtava suru pienen lapsen vuoksi. Ei siinä osaa varmaan kukaan toimia tai sanoa mitään järkevää. Sattui nyt vaan purkautumaan sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Hänhän sen joutuu kantamaan. Kannattaa pysyä neutraalina ja sanoa jotain rohkaisevaa, mutta ei tietenkään että kyllä se siitä, koska lapsihan voi kuolla.
Eihän ap sanonutkaan, että "kyllä se siitä".
Ap sanoi juuri oikeat sanat. Juuri noin kuuluu sanoa, kertoa, että on tukena/apuna/saatavissa, jos toinen sitä tarvitsee.
Et tehnyt mitään väärin, naapurisi on äärimmäisessä stressitilassa eikä kestä nyt tyyliin mitään. Ikävää että meni tiuskahtamaan, älä ota henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
En vissiin ymmärtänyt.
Luin tuon kysymyksesi useampaan kertaan, enkä löytänyt siitä mitään mikä olisi sinun puoleltasi ollut loukkaavaa. Sinähän reagoit juuri siten kun siinä tilanteessa on paras reagoida.
Eihän näitä kukaan ymmärrä, kun puolet tekstistä häviää kun klikkaa otsikon auki.
Vierailija kirjoitti:
Ootko aikaisemmin jotenkin arvostellut naapuriasi ja hänen lapsia ja nyt kokee sinun surut tekopyhänä
Oletpa mukavanoloinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Ootko aikaisemmin jotenkin arvostellut naapuriasi ja hänen lapsia ja nyt kokee sinun surut tekopyhänä
Meinaatko, että naapuri jonka lapsi on sairastunut, olisi ajatellut, että ap:n olisi kuulunut vain tokasita, että jaa, vai niin, kun hän kertoi uutisen sairastumisesta, koska ap on joksus sanonut lapsesta jotakin "arvostelevaa".
Miksi naapuri olisi tuollaiselle ihmiselle edes kertonut lapsen sairastumisesta, jos olisi arvellut, että reaktio olisi tuollainen.
Joskus minulle vastattiin että minkä osan ajattelit ottaa, kuultuani erään ihmisen puolison poismenosta ja sanottuani osanotot. Tuosta tuli tosi paska olo ja nolostuin ihan hirveästi, pitkän aikaa mietin että miten olisi pitänyt sanoa, enkä enää oikein tiedä mitä sanoa jos kuulee tuollaisia uutisia.
Sori sekavan näköistä tekstiä, mulla ei toimi jostain syystä lainausmerkit ollenkaan.
Surusaa ihmisen vereslihalle ja silloin voi tuiskahtaa erikoisestikin.
Sokkitilanteessa ihminen voi reagoida noin, joten ei kannata pahastua. Itse koin sokkitilanteessa kauheana ajatuksen, että muut ihmiset alkavat kauhistelemaan meidän perheen kauheaa kohtaloa. Tämän vuoksi pyrin pitämään syöpädiagnoosin mahdollisimman pitkään ja monelta salassa. Kun pääsin pahimmasta kriisivaiheesta yli, tajusin kyllä että reagointitavassani ei ollut mitään järkeä.
Toimit Ap täysin asiallisesti, mutta koita olla ymmärtäväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko aikaisemmin jotenkin arvostellut naapuriasi ja hänen lapsia ja nyt kokee sinun surut tekopyhänä
Meinaatko, että naapuri jonka lapsi on sairastunut, olisi ajatellut, että ap:n olisi kuulunut vain tokasita, että jaa, vai niin, kun hän kertoi uutisen sairastumisesta, koska ap on joksus sanonut lapsesta jotakin "arvostelevaa".
Miksi naapuri olisi tuollaiselle ihmiselle edes kertonut lapsen sairastumisesta, jos olisi arvellut, että reaktio olisi tuollainen.
No itkeminen on kyllä vähän liioittelua. Ihan ko sen sairaan lapsen äidin pitäisi alkaa lohduttamaan itkevää naapuria. Tilanteessa, jossa itse tarvitsisi itkeä ja saada sitä empatiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko aikaisemmin jotenkin arvostellut naapuriasi ja hänen lapsia ja nyt kokee sinun surut tekopyhänä
Meinaatko, että naapuri jonka lapsi on sairastunut, olisi ajatellut, että ap:n olisi kuulunut vain tokasita, että jaa, vai niin, kun hän kertoi uutisen sairastumisesta, koska ap on joksus sanonut lapsesta jotakin "arvostelevaa".
Miksi naapuri olisi tuollaiselle ihmiselle edes kertonut lapsen sairastumisesta, jos olisi arvellut, että reaktio olisi tuollainen.
Jospa asuu jossain tuppukylässä, missä kaikki tietää kaikki.
Oman lapseni kuoleman jälkeen ärsyttää sietämättömästi eaimerkiksi se, että oma äitini itkee minulle dramaattisesti asiaa. Siis toivoisin hänen käsittelevän suruansa terapeutin tai ystäviensä eikä minun kanssani. Minä en voi häntä asiassa lohduttaa koska itsellänikin on haastavaa pitää itseni kasassa. Muiden lasteni vuoksi minun on kuitenkin pakko jaksaa elää ja yrittää tehdä päivistä edes jollain tasolla normaaleja.
Lapsen kuolema on niin järkyttävä ajatus, että totta kai siitä moni herkistyy. On kuitenkin hurjaa, että niin usein olen joutunut lohduttajan rooliin. Ei siis ole ihme, että kyseinen äiti reagoi noin koska et varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinen ketä hän joutuu tukemaan. Varmaan häntä harmittaa oma reagointinsa itseäänkin. Surussa ja huolissaan ei aina reagoi niin järkevästi. Älä mieti tuota enää vaan jatkat vaan ystävänä, sillä sitä tuo äiti tarvitsee.
Usein sen sijaan, että sanottaisiin sano vain miten voin auttaa olisi parempi korvata ihan vaan konkreettisella avulla (esim. viet perheelle valmista ruokaa, käytät koiran lenkillä, kutsut mahdollisesti pienemmät lapset / sisarukset vaikka jätskille tai viet ne puistoon, sanot että voit kädä heidän puolestaan kaupasta tai kysyt voisitko ajaa vaikka ruohikon). Kun on oikein huolissaan on vaikea pyytää edes apua mutta on ihanaa kuin joku vain tulee ja auttaa. Nimim. lapsensa menettänyt äiti, joka on saanut kaikkia noita apuja naapureilta ja ystäviltä ja on siitä ikuisesti kiitollinen
Kuulostat jotenkin idiootilta (mulla on hyvä vaisto) ja luulen että jos nyt hirttäisit itsesi ap se keneltä kysyt pitäisi kakkukahvit.
Vastaaja 18. Hae apua! Tuollaiset vastaukset ei ole normaaleja. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vastaaja 18. Hae apua! Tuollaiset vastaukset ei ole normaaleja. Ohis.
Mua taas ärsyttää nämä ihmiset, jotka ohjeistavat kanssaihmisiä pelkkien kommenttien takia "hakemaan apua" tai "tutkituta pääs".
Itsellä tilanne, että olen nyt yli 2 viikkoa. päivystänyt vanhemman sukulaiseni luona, joka tarvitsis kiireesti kyseistä apua.
Olen toimittanut hänet päivystykseen kohtauksen takia. Siellä odoteltiin 9h. Äkäinen lääkäri tutki pikaisesti ja lähetti kotiin pamireseptin kanssa. Määräsi ottamaan 4 per vrk. henkilölle, joka ei ole aikaisemmin käyttänyt niitä. Käski varaamaan ajan paikkakunnan terveysasemalle yleislääkärille, joka antaa lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Aika saatiin vasta 3viikon päähän. Yritin varata aikaa yksityiseltä, mutta sielläkin on 2 viikon jonot. Soitin kunnalliseen terveydenhoidon neuvontaan. Äkäinen rouva valitteli kiireitä koronan, hoitajien lomien ja irtisanoutumisien kanssa, mutta lupasi järjestää apua ja soittaa myöhemmin, sitä soittoa ei ole kuulunut.
Eli olen yötä päivää vahtinut sukulaistani, joka saa ihme kohtauksia, jotka voi olla mitätahansa epilepsiasta parkinsoniin ja sekavuustiloja.
Eli mistä sitä apua oikein saa, kun haluaa että pää tutkitaan?
Anteeksi ot-purkaus.
Mutta aiheeseen, eli ap. ei tehnyt mitään väärää. Äiti oli vain huolesta ja stressistä sekaisin eikä oma itsensä.
Ihmisiä on erilaisia. Jotkut vetäytyvät kuoreensa surussaan ja karkottavat muut ympäriltään, kieltäytyvät avusta ja potevat mielummin yksinään.
Olet kuitenkin tarjoutunut olemaan rinnallakulkija ja hän tietää sen.
Anna hänelle aikaa koota itsensä. Hän varmasti ottaa yhteyttä, kun siltä tuntuu.
Hänhän sen joutuu kantamaan. Kannattaa pysyä neutraalina ja sanoa jotain rohkaisevaa, mutta ei tietenkään että kyllä se siitä, koska lapsihan voi kuolla.