EI ole itsekkyyttä olla hankkimatta lapsia.

Tottakai sekä päätös tehdä lapsia tai tekemättä jättäminen ovat kumpikin itsekkäitä ratkaisuja, ei varmasti kukaan niitä lapsia tee sen takia, että yhteiskuntaan saadaan uusia veronmaksajia, kyllä ne lapsenteon lähtökohdat ovat täysin itsekkäitä. Epäitsekästä hankkia lapsi olisi jättää se biologinen jälkeläinen tekemättä vaikka siihen kykenisikin ja hankkia lapsi adoption kautta.

Onko ylenpalttinen huoli luonnosta vain naamioitu, henkilökohtainen trauma. Miten huoli luonnosta voi olla henkilökohtainen trauma.

Eivätkö faktat ole selkeät? Ympäristö pilaantuu järkyttävää vauhtia, eivätkä päättäjät, yritysjohtajat ja poliitikot toimi sen enempää kotimaassa kuin kansainvälisestikään.

jos tuntee ettei aidosti halua vanehmmaksi

itse olen sitä mieltä että kahden aikuisen tulee tasavertaisesti jakaa lasten kasvatus jos urakehitys kiinnostaa molempia!!! Silloin 'uhraus' on molemmille sama ja kumpikaan ei ole toiselle velkaa eikä synny turhia katkeruuksia.

ei tarvitse olla sitä juuri omalle lapselle

eli useimmiten itsekkäitä päätöksiä. Ja hyvä niin. Aikuisella ihmisellä on oikeus itsekkyyteen tälläisessa asiassa.

mutta eikö ylipäätään suunnilleen kaikki ihmisen toiminta kumpua jonkinlaisesta itsekkyydestä? vaikka kuluttaisi kaikki päivänsä johonkin hyväntekeväisyystyöhön ja muiden auttamiseen, niin luultavasti nukkumaan mennessä mieltä lämmittäisi ajatus siitä kuinka hyvä ihminen on taas tänäänkin osannut olla. itsekästä!

Hankin silti kaksi lasta-

enkä kadu-

vaikka 8-vuotiaani katsoi tv:stä heinäkuun alussa 2008 kasvihuoneilmiöhjelmaa, ja kysyi:

"Tuleeko maailmanloppu?"

lapsia niin eihän se silloin ole itsekkyyttä, mutta jos vaan ei viitsi hankkia lasta "pilaamaan" elämäänsä tms. niin siinä on jo itsekkyyttä!

Miksi ihmisen lähtökohtaisesti olisi velvollisuus hankkia lapsia jos niistä vain pystyy huolehtimaan?

lapsia niin eihän se silloin ole itsekkyyttä, mutta jos vaan ei viitsi hankkia lasta "pilaamaan" elämäänsä tms. niin siinä on jo itsekkyyttä!

- mutta jos kokee ettei ole valmis/ kypsä äidiksi/ isäksi on hyvä lykätä päätösä lasten hankkimisesta-

lastensuojelun ammattilaisetkin varmaan siunaavat tällaisen päätöksen.



---

Ura vai lapsi:

esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen suosittelee kahden hyvin urakeskeisen uraihmisen pariskunnan harkitsevan tarkkaan hankkivatko lapsia- tyyliin:

lapsi vai/ tai ura.



---

Lapsen ja uran yhdistämisestä:

Itse olen sitä mieltä, että jos on kaksi uraihmistä vanhempina, niin toisen vanhemman ainakin tulee keskittyä enemmän lapsiin- esim. olemalla kaikki illat kotona lasten kanssa

(tai vuorottelemalla toisen vanhemman kanssa- mikä on jo haastavampaa, jos on esim. matkatöitä ja valvomista esim. aikaeron takia työn puolesta).



---

Lasten hankkiminen vaatii päätöksiä, jotka tukevat LASTEN ETUA; ei vain aikuisten etua...'eli siksi lasten hankkiminen EI voi olla yksistään itsekästä

Velvollisuutta EI ole, mutta kyllä sen sitten vanhempana huomaa ettei lapsia ole hankittu. Vanhainkodissa käy kummin kaiman veljen sisko katsomassa kerran vuodessa kun muita suksulaisia ei ole ja ystävät makaavat jo haudassa tai toisessa vanhainkodissa. Jollei lapsia hankita loppuu tämä elämä ja työt sen myötä eli se siitä velvollisuudesta!

toisinaan mietin, että kannattiko tähän pahaan maailmaan lapset laittaa, omat ihanat viattomat lapseni..

Onko tämä oma oleminen oikeasti niin ihanaa että tätä jollekin toivoo..

...

kehittyä, tulla paremmaksi ihmiseksi

Jokainen normaali ihminen on itsekäs: jokaisen on osattava tehdä elämässään valintoja, jotka perustuvat omaan arvomaailmaan ja tukevat tavalla tai toisella omaa tyytyväisyyttä. Ihmisen on ajateltava valintojaan omalta lähtökohdaltaan. Muille tuotettu hyvä voi olla myös itselle palkitsevaa. Jokin näennäisesti itsekäs teko voikin olla hyvää tarkoittava ja pyyteetön... tai päinvastoin!



Ihmisellä on aina jokin sisäinen motiivi, joka ohjaa tekoja. Se liittyy vahvasti minäkuvaan - ilmenee se sitten itsekkyytenä tai epäitsekkyytenä. Molemmissa on viime kädessä kyse "omasta navasta", sekä omien arvojen toteuttamisesta.



Mielestäni on hyvin vaikea mennä sanomaan toisen puolesta, mikä on itsekästä ja mikä ei, ja onko se hyvä vai huono asia. Itsekkyys voi olla hyödyllistä tai haitallista. Riippuu siitä miltä arvopohjalta henkilö on tehnyt valintansa, ja kenen kannalta seurauksia tarkastellaan. Joskus epäitsekkyyden syyksi voidaan selittää jotain muuta, vaikka pohjimmiltaan kyse olisi vain jostain omasta heikkoudesta. Jokainen kuitenkin määrittelee itse miten kriteerinsä punnitsee, eikä niiden arvo voi olla kaikille sama.

Hankin silti kaksi lasta-

enkä kadu-

vaikka 8-vuotiaani katsoi tv:stä heinäkuun alussa 2008 kasvihuoneilmiöhjelmaa, ja kysyi:

"Tuleeko maailmanloppu?"

Ei puhuttaisi enää samasta planeetasta! Ihminen olisi järkyttävän naiivi kaiken hyvyyden keskellä. Ihmiseltä puuttuisi kokonaan mahdollisuus tuntea mitään negatiivista - ja siinä samalla mahdollisuus kehittyä ihmisenä, sekä osata arvostaa kokemaansa hyvää.

Hyvään elämään kuuluu niin hyvää kuin pahaakin, jotta ihminen oppisi ja eläisi realistisesti. Ellei "pahuutta" osaa nähdä yhtenä ihmiskunnan luonnollisena ilmiönä, joka on vain haaste pyrittäessä täydellisyyteen, silloin kieltää osan maailmasta jossa elää. Pahuutta ei tarvitse nähdä niin pahalla tavalla, pitäisi ymmärtää että ihmiset ovat tietynlaisia mutta siitä selviää olemalla itse fiksumpi.

toisinaan mietin, että kannattiko tähän pahaan maailmaan lapset laittaa, omat ihanat viattomat lapseni..

Onko tämä oma oleminen oikeasti niin ihanaa että tätä jollekin toivoo..

EI ole itsekkyyttä olla hankkimatta lapsia. Täysin päin vastoin.

On epäeettistä tehdä lapsia kärsimään. Kenenkään elämä ei vielä ole ollut täysin kärsimyksetön, joten millään hyvällä elämälläkään epäeettisyyttä ei voi perustella pois.

Itse kuitenkin haluan ehdottomasti omia lapsia. Se tuntuu olevan valtava biologinen ja sitä kautta psykologinen tarve. Se on aina ollut, enkä usko, että sen aiheuttama ahdistukseni häviäisi millään muulla kuin saamalla omia lapsia.