onko synntyksen käynnistyksistä positiivisia kokemuksia?

ei olisi varmaan ipana syntynyt ikinä itsestään ja lapsivettä oli kuitenkin jo tihkunut jonkun aikaa. Ei jäänyt mitään kauhukokemuksia ja toivon, että tämä toinenkin häädetään, jos alkaa näyttää siltä, ettei suosiolla lähde tulemaan. Minulla esikoisen synnytys meni näin:



- Käynnistettiin rv 41+6



- Papereissa synnytyksen kestoksi merkitty 7 h 45 min, vaikka supistelikin kipeästi yli vuorokauden. Hyytyivät vain välillä ne supparit, joten kestoajan laskeminen alkoi aina alusta, kun uudet säännölliset supparit alkoivat.



- Olisin saanut jo osastolla kipupiikin tai jotain, mutta en halunnut. Salissa sitten kun laittoivat oksitosiinin, halusin myös epiduraalin. Se olikin sitten itse autuus. :)



- Cytotecilla aluksi käynnistettiin ja saatiin supparit säännöllisiksi, sitten oksitosiinilla vauhditettiin salissa.

Mulla takana yksi käynnistys. Sovittiin käynnistys heti kun viikkoja on 38 täynnä, syynä vauvan suuri koko ja mun lantionpohja röntgen tulos. yhtään isompi ei kuulemma mahtuisi syntymään alateitse.

käynnistys aloitettiin torstai aamuna cytotec muruilla, kohdun kaula täysin jäljellä enkä ollut yhtään auki. heti alkoi käyrien mukaan supistelemaan, itse en sipisteluja juuri huomannut (koko raskauden ajan supistellut (tai oikeastaan sellaisia mahan pingotus hetkiä) ja nämä supistelut olivat aivan samanlaisia, eivät ollenkaan kipeitä. ravailin pitkin sairaalan käytäviä ja rappuja josko se olisi auttanut.... jännitin meinaa käynistystä tosi paljon.

Torstaina ei sitten muuta pahatunutkaan, muutaman kerran sain cytoteckia ja käyrien mukaan siis supistelin. Perjantaina jatkui sama meno=)....supistelua jotka näkyivä käyrillä, mutta omaa menoa ne ei mitenkään haitannut. Oikeastaan oli ihan kiva olla sairaalassa se paripäivää "täyshoidolla"=). Kätilöt kyllä ihmetteli että miten voin vaan naureskella ja lepäillä noin rentona kun käyrät näyttää kauheita supistuksia.

Käynnistystä ei sitten pe iltana enään jatkettu yötä vasten jotta kohtu sa levätä, la aamuna oli tarkoitus jatkaa käynnistystä. Sain pe iltana unilääkkeen, vaikka olinkin sitä vastaan, koska en ollut ollenkaa kipeä ja olisin mielestäni saanut nukuttua ilmakin.

pe-la yö meni sitten kuiten kiinni käyrissä kun vauveli ei liikkunut tarpeeksi, taisi kerätä voimia seuraavaa aamua varten. La aamuna klo 6 puhkesi kalvot ihan itsekseen ja silloin alkoi myös kivuliaat supistukset. kokeilin ilokaasua, mutta menin siitä ihan sekaisin. 30min supistusten alusta sain epiduraalin ja se auttoikin tosi hyvin. Neitonen synty klo 10 tunnin ponnistus vaiheen jälkeen ja lopulta lääkäri vähän avitti neitosen ulos. Yhtään suurempi ei tosiaan olisi mahtunut tulemaan.

KAiken kaikkiaan käynnistys oli PALJON helpompi kuin olisin ikinä kuvitellut. Ilman tunnin ponnistusta (jäi päästä kiinni) synnytys olis ollut TODELLA helppo! Synnytys ajaksi merkattin n.4h

maksa-arvojen ja kutinan takia käynnistettiin siin 39 viikolla. Poika oli jo isokokoinenkin. ensin ne tabletit sinne kohdunsuulle ja ei ollut mitään vaikutusta. sitten tuli lääkäri ja työnsi varoittamatta koko kätensä mun sisölle. oli kuulemma usalainen käynnistapa. Ei siitäkään mitään tapahtunut, muuta kuin että menin aina karkuun sitä lääkäriä, kun näin käytävällä. Sattui se toimenpide sen verran. lopulta laitettiin tippa ja siirryin synnytyssaliin. kolme vuorokautta jatkuvia supisteluja ja nukuin vaan epiduraalin jälkeen hetken. oli kuulemma ennätys, että neljä pussia tiputettiin, mutta kertoivat sen vasta jälkikäteen. olisin jo varmaan vaatinut sektiota ja kätilö sanoikin synnytyksen jälkeen, että kyllä hän sitä mietti paljon.lopulta otettiin kolmella eri imukupilla, kun sydänäänet heikkenivät ja poikani ei hengittänyt syntyessä. olin itse niin taju kankaalla monen vuorokauden valvomisesta, että en ees tajunnut muuta kuin että ei itkenyt ja kaadettiin kylmää vettä sen päälle. puolisoni oli lopulta kuulemma ärähtänyt, että jos eivät vie jonnekin niin hän vie ja veivät happilaitteeseen hetkeksi. mulle sanottiin vaan, että menevät pesemään ja kätilö jäi kursimaan mua umpeen. jos olisin tajunnut tilanteen vakavuuden olisin haarat verisinä painellut perässä. myöhemmin lääkäri kertoi, että runsas synnytystippojen käyttö lamaa sikiön hengitystä, mutta onneksi ei jäänyt mitään vikaa. olisin varmaan haastanut oikeuteen, jos lapsi olisi vammautunut sen takia, ettei voitu aloittaa sektiota vaan antoivat mulle eniten tippoja, mitä kenellekään muulle. lääkäri sitä vähän ihmetteli, mutta kätilö ei halunnut antaa periksi. ja mulla laski hemglobiini 65:een, mutta mittauttivat sen vasta kolmantena päivänä, kun itse olen hoitaja ja pyysin sitä monesti, että katsovat veriarvot. puolisoni sai hoitaa sen aikaa vauvaa, kun en jaksanut kunnolla edes vessaan parin metrin päähän. no sitten toivatkin nopeasti kaksi pussia verta ja olo koheni.

minulla on käynnistetty kaksi synnytystä, molemmat vauvan iosn koon takia.



kakkosen synnytys käynnistettiin rv 41+4 kalvojen puhkaisulla, olin auki 4cm eikä kohdunkaulaa enää ollut.Potkuksi tippa kun mitään ei tapahtunut, sitten se olikin menoa..Synnytys oli kivulias, tippa kun pukkaa supisusta tauotta, sain kohdunkaulanpuudutteen mutta ei auttanut. Synnytys oli toiseni ja ensimmäisestä oppineena olin harjoitellut rentoutumista ja oikeaa hengitystä ja niiden avulla pärjäsin, tyttö syntyi käsi poskella 4h18 min tipan laitosta.

En nyt sanoisi että oli ihana synnytys vaan aika kamala mutta noinkin lyhyenä sen kesti eikä mitään traumoja tai kauhuja jäänyt.



Kolmonen sitten. Hänen synnytyksensä laitettiin alulle suun kautta otetulla sytotec-tabletilla rv 40+4. sain sen aamukymmeneltä, olin kahdelle sormelle auki ja kaulaa pikkuisen jälellä. Koko päivän supisteli hiljokseen, n kymmenen minuutin välein. Sen verran kuitenkin ettei lisää lääkiä annettu. Illalla viiden aikaan päätettiin kätilön kanssa, että nukun yön ja aamulla uusin voimin yritys. Mutta poikapa kai arveli, että nyt loppui masussa köllöttely=) Olin kävelleskellyt ympäri osastoa ja hieronut selästäni vyöhyketarpeutin ohjeen mukaan ja seitsemältä supistukset sitten omiin nimiinsä alkoivat voimistua, kahdeksalta tiputettiin antibiootti streptokokin takia ja siitä laskivat synnytyksen alkaneeksi vaikka supparit olivat edelleen hentoja mutta kuitenkin sellaisia,e ttä tiesi olevan "niitä";O.

Kymmeneltä siirryin synnytyssaliin, olin auki viisi senttiä ja kaula hävinnyt. Supparit edelleen siedettäviä ja tulivat harvakseltaan, kaksi ekaa synnytystäni olivat oleet sen verta kivuliaita, että olin vannottanut lääkärin lupaamaan epiduraalin tai spinaalin ja yhdeltätoista sain epiduraalin ja tippakin laitettiin samantein vauhdittamaan. Jälkeenpäin olen harmitellut kun niin aikaisin sain puudutteen, olisinko jaksanut miten pitkään tai peräti kokonaan ilman..

Epiduraali ei vienyt kaikkea kipua mutta huipun kyllä, mutta siinä meni pari tuntia lepäillessä ja torkkuessa ja poika syntyi sitten hiukan vaille kaksi muutamalla kunnon ponnistuksella.



Kestoksi taidettiin merkitä 6h45 min tai jotain mutta oli kyllä oikeasti aivan ihana synnytys, en kuunaan olisi uskonut sellaista kokevani.

Etenkin kun vielä käynnistykseen mennessä luulin, että kalvot puhkotaan aj sitten tippa ja sitten taas menoa ja toivoin vain kaiken olevan äkkiä ohi ja vauva kainalossa=) Mutta tuo rauhassa edennyt ja hitaammin edistynyt synnytys oli paljon parempi.

Jäi tosi ihana ja kiva muisto ja jos kaksi kertaa aikaisemmin olin ensin vannonut ettei enää ikinä koskaan niin kolmannella kerralla sanoin heti miehelle, että haluan vielä kerran synnyttää..Harmi vain,e ttä nelonen syntyi sektiolla perätilan takia, se jäi hiukan kaivelemaan kun kovasti olisin halunnut oikeasti synnyttää.

Esikoiseme käynnistettiin alkuvuodesta 2005.

- raskausviikkoja oli koossa 40+2 kun käynnistys aamulla aloitettiin. Syynä käynnistyksen aloitukselle oli vauvan iso koko ja se, että ultra-arviossa saivat ihan ihme lukemia niin, että vauva ei olisi muka viimeisen kolmen viikon aikana kasvanut ollenkaan vaan pienentynyt...



- Käynnistys alkoi klo 9.00 aamulla ja jatkui 18.00 asti illalla kunnes 20.30 alkoi tulla supistuksia. Käynnistettiin siis cytotec murusilla. ravasin sairaalan portaita ja haukoin happea mut silti tuntui, että supparit silti laimenee yöksi. Sain pienen unilääkkeen jotta saan nukuttua ja nukahdin joskus 23.00 aikaan. Klo 04.00 heräsin valtaviin suppareihin ja vedet meni käyrillä heti sen jälkeen. Siitä laskettiin synnytys alkaneeksi.



- Avautumisvaiheessa ja saliin pääsyä odotellessa sain ptidiiniä sekä aqua-rakkulat, joita kätilö maanitteli kokeilemaan, mutta niistä kummastakaan ei ollut mitään hyötyä. Joskus aamun aikana sain vihdoin epiduraalin ja saimme nukuttua salissa parisen tuntia. Vauva syntyi lopulta imukupilla avustettuna 12.10 1h50min ponnistusvaiheen jälkeen. Olin ihan kuollut ja puoli tajuton ennen syntymistä, mutta kun siinä kivut helpotti, tuntui heti hyvältä. Synnytyksen kesto siis reilut 8h.



Itse koen,e ttä supistukset olivat terävämpiä ja rajumpia kuin luonnollisesti alkaneessa synntyksessä, mutta hyvin ne kesti. ja oli hyvä, että vauva syntyi sillä kokoa oli sitten tosiaan jo 4560g ja 54 cm. Eikä olisi mahtunut syntymään itsekseen, koska käsi oli koukussa rintalastan päällä ja jäi jumiin synnytyskanavaan.

Puhkastiin suoraan kalvot salissa. Otettiin käyrä pari tuntia, siihen piirtyi harvakseltaan pieniä supistuksia. Parin tunnin päästä laitettiin tippa, synnytys käynnistyi ja puolentoista tunnin kuluttua oli poitsu maailmassa. Nopea ja hallittu synnytys kaikin puolin.



Ensin naukkailin ilokaasua. Kun alkoi tuntua että supistukset terävöityvät, kätilö katsoi tilanteen. 4 cm auki. Laitettiin kohdunkaulapuudute, joka vei terän kivulta muttei poistanut sitä. Meni viisitoista minuuttia ja alkoi painaa taas. Kätilö katsoi tilanteen ja olinkin täysin auki. Ponnistamaan siis. Se oli kamalaa mutta onneksi n. kymmenessä minuutissa ohi.

Tosi hyvä kokemus oli. Synnytys käynnistettiin viikolla 41 + 3 omien kipujeni takia. Tämä oli mun neljäs lapseni, kolmas alatiesynnytys. Käynnistys tehtiin tipalla ja tunnin päästä tipan laitosta alkoi hiljaiset supistukset, n. kolmen tunnin päästä ne voimistuivat normaaleiksi synnytyssupistuksisi. Kalvot puhkaistiin, kun kohdunsuu oli neljä senttiä auki, ja siitä vajaan tunnin päästä syntyi nelikiloinen tyttö kahdella ponnistuksella. Kipulääkettä en tarvinnut koko synnytyksen aikana. Kaiken kaikkiaan synnytys kesti 6 tuntia.

että käynnistetyn synnytyksen supistukset EIVÄT ole sen rajumpia tai kivuliaampia kuin luontaisestikaan alkaneen, mutta että koska synnytykset ja äidit ovat niin erilaisia, ihmiset tietysti kokevat kivun kukin omalla tavallaan.

* millä vkoilla käynnistys tapahtui? 42+0



* kuinka kauan kesti synnytys? Synnytys kesti n.5,5h.



* saitko kivun lievitystä? Spinaalin, joka auttoi todella hyvin, mutta vähän myöhemmin kuin yleensä. Piti siis auttaa jo seuraavaan supistukseen, mutta mulla auttoi vasta viidenteen, sen jälkeen en tuntenut mitään kipua.



* ja millä keinoin käynnistettiin? Sairaalaan mennessä olin vasta 2cm auki, 3 yötä supistusten kanssa valvoneena. Seuraavana päivänä olisi ollut käynnistyspäivä arvio, niin eivät laittaneet enää mua kotiin. Oksitosiini tipalla aloitettiin käynnistäminen klo 8.00 ja oksitosiinin määrää lisättiin koko ajan. Sitten kun olin 4cm auki, niin puhkaistiin kalvot. Siitä alkoivat todella kovat, napakat supistukset, paljon kovemmat kuin normaalisti edenneessä synnytyksessä. Mulla siis takana 2 normaali synnytystä, josta toinen täysin luomusti. Kivut olivat myös kovemmat verrattuna tuohon "luomu"synnytykseen, jossa en kerennyt saada kivunlievitystä. Spinaali sitten pelasti nekin kivut! :) Poika syntyi klo 13.19.