Mitä teet silloin kun ahdistaa

Yritän poistaa ahdistuksen syyn. 

Siivoan tai teen jotain hyvää ruokaa

Olin itselleni mieleisellä paikalla eilen joka rauhoittaa mutta silti vyöryi ylitseni hillitön ahdistus joka musertaa. Ahdisti ihan kaikki ja oma itse eniten. Omaa luonnetta voi muuttaa mutta elämäntilannetta tai muutakaan maailmanmenoa ei juurikaan. Ne ahdistuskohtaukset on järkyttäviä ja sellainen elämän tuska kuultaa läpi. Kun millekkään asialle ei mahda oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Yritän poistaa ahdistuksen syyn. 

Ei sellaiset asiat ahdista, jotka voi poistaa.

Ne ahdistavat, jotka haluaisi poistaa, muttei voi.

Pakko vaan yrittää kiinnittää oma huomio muuhun

Jos joku ahdistaa, pitää yleensä muuttaa jotakin elämässä. Kirjoittaminen auttaa minua jäsentelemään ja analysoimaan ahdistuksen syitä.

Teen ruumiillista työtä, esim. puutarhan hoito tai pitkän pyöräily- tai kävelylenkin.

Pysähdyn ja kohtaan ahdistuksen sellaisena, kuin se ilmenee.

Otan lääkkeeni ja usein myös pari pientä kolmoskaljaa tai vähän viiniä.

Riippuu olosta. Joskus on vaan mentävä pitkälleen, olo on niin hirveä ettei juuri kykene liikkumaan. Sitten taas on ollut sellaistakin, että on aivan pakko päästä asunnosta ja heitettävä rinkiä korttelin ympärillä. Ei kuitenkaan sellainen energinen olo että tekisi mieli pidempi lenkki heittää. Jotenkin liike kuitenkin hieman helpottaa olemista.

Nykyään ei ole enää noita kauhuoloja mutta ahdistuneena ei tee mieli juoda eikä syödä. Koetan päästä hiljaiseen tilaan. Jos ollut työpäivä sitten vaan makailee himassa loppupäivän. Tuollaista ollut elämässä paljonkin, huonoja tuskaisia päiviä. Toisinaan itku on vähän helpottanut oloa mutta monesti ne on vaan pitänyt kestää. En ole mömmöjä noihin koskaan syönyt kun perheessä oli addikteja. Iso osa ahdistuksesta johtuikin hyvin turvattomasta lapsuuskodista. Onneksi ahdistustaipumus on helpottunut huomattavasti iän (ja terapian sun muun itseavun) myötä. Alkoholi voi myös pahentaa oloja.

Juoksen juoksulenkin "liian kovalla" ekstrasykkeellä, että saan itseni sopivasti piippuun.

Keitän teetä, luen hyvää kirjaa tai otan kuuman suihkun.

Runkkaan rajusti

Menen lenkille ja juoksen ahdistusta pakoon.

Yritän rauhoittua, keskittyä hengittämiseen ja pilkko ahdistuksen aiheuttajan vähemmän pelottavaksi.

Keitän teetä ja katson jotain tuttua TV-ohjelmaa, esim Gilmoren tytöt tai Frendit.

Annan ahdistuksen tulla ja mennä vaan. Katselen sitä kiinnostuneena, missä se kehossa tuntuu ja miten, miten ajan kanssa tuntemukset muuttuu jne.

Kuuntelen musaa, tanssin, siivoan, hengittelen, katson muistutukseksi yhden youtubessa olevan terapeutin juttuja, syön tai juon mehua jos sokerit alhaalla, itken, jupisen (ei kehtaa huutaa kerrostalossa) että voivttu ja huokailen, koitan puhua itselleni kannustavasti ja myötätuntoisesti. Joskus soitan jollekin läheiselle. Jotain noista tai kaikki ja varmaan paljon muutakin. Julkisella paikalla sitten vähän eri keinot tietty.