Lue keskustelun säännöt.
Pelkään itsemurhaa
03.08.2022 |
Voiko turvattomuuden tunne ajaa itsemurhaan? Itse en koskaan tunne oloani turvalliseksi. Pelkään liki jokaista naapuriani aivan hysteerisesti ja välttelen kotonani oloa. Viime aikoina olen alkanut pelätä että teen itsemurhan tämän takia. Muut asiani ovat aika hyvin kyllä. Olen jo hoidossa ja harkitsen joka päivä mennä takaisin osastolle, koska siellä tunsin oloni turvallisemmaksi. Mutta sehän olisi taantumista, ja haluan tulla terveemmäksi! Se ei vain onnistu. Onko normaalia pelätä esim. kiroilevia ihmisiä? Säikähdän kuollakseni, jos joku naapuri kiroilee. Minulla on nuorempana ollut niin paljon kuolemanajatuksia että jopa toivoin, että joku tappaisi minut. Siksi pelkään tosissaan että joku päivä teen itselleni jotain. Voisiko vika olla lääkkeissä joita syön? Ovatko pelkoni vain psykoottisia? Kun olin lapsi isä hakkasi ja kiroili paljon, ja nyt ilmeisesti yhdistän kiroilevat ihmiset väkivaltaan. Tämä on todellinen ongelma! Osaisiko joku auttaa? Johtuvatko pelkoni sairaudesta jota sairastan, vai onko naapureita tosiaan syytä pelätä
Kommentit (8)
Sun pelot johtuvat sairaudesta. Mulla oli hirveän pitkään samantyyppisiä itsemurhaan liittyviä pelkotiloja, koska traumatisoiduin syvästi tutun miehen käytyä minuun käsiksi ja ahdisteltua mua seksuaalisesti, kun olin tosi pieni. En esimerkiksi vieläkään koe mielekkäänä tilanteita, joissa mun takana seisoo mies, eikä mulla ole häneen näköyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osastohoito ei ole missään nimessä taaksepäin menemistä.
Toipuminen ei ole suora jana ylöspäin.
Suosittelen osastohoitoa jos se on sinua ennenkin auttanut. Ja osastolta irrottautumista pikkuhiljaa niin, että käut esim. päiväosastolla muutaman viikon ennen kuin jäät kokonaan kotiin.
Kiroilu voi olla joidenkin mirlestä ikävä tapa, itse olen kiltti ihminen mutta osoitan turhautumiseni kiroamalla itsekseni, se ei ole osoitus aggressioista muita kohtaan.
Voit ottaa kirosanojen "omistajuuden" harjoittelemalla itse omissa oloissasi kiroilua. Voit vaikka laukoa perkeleitä ja nauhottaa ne puhelimeen ja kuulla oman äänesi kiroilevan.
Tällöin pääset aggressioihin yhdistämäsi käytöksen herraksi.
Lääkkeet todellakin voivat lisätä vainoharhaisuutta, savut, kofeiini ja alkoholi. Kaikki mikä vaikuttaa keskushermostoon. Voit ehkä muuttaa alueelle joka ei ahdista samoin, eri talo. Stressi vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelet täällä?
Miksi kenenkään tarvitsisi valehdella mielenterveyden ongelmistaan täällä? Oletko käynyt isossa kaupungissa esimerkiksi kauppakeskuksissa? Ne ovat täynnä väkeä, joka ei ole hakenut apua tarpeeksi ajoissa. AP sentään harkitsee asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pelot johtuvat sairaudesta. Mulla oli hirveän pitkään samantyyppisiä itsemurhaan liittyviä pelkotiloja, koska traumatisoiduin syvästi tutun miehen käytyä minuun käsiksi ja ahdisteltua mua seksuaalisesti, kun olin tosi pieni. En esimerkiksi vieläkään koe mielekkäänä tilanteita, joissa mun takana seisoo mies, eikä mulla ole häneen näköyhteyttä.
Mulla vähän samaa.
Istun ja kävelen tietyin päin koska kasvojeni vasen puoli on jotenkin "herkempi".
Oikea puoleni on ns "kovempi" joten pidän epäilyttävät tyypit aina oikealla puolellani.
Tämä johtunee suuseksistä johon minut pakotettiin, siitä on jäänyt lapsuudesta joku kehollinen outo tuntemus, kuin näkymätön kosketus vasemmalla puolella kasvoja joka ei katoa hetkeksikään.
Siksi kuljen välillä vinottain kuin rapu!
Ap, Itsemurha ei ole onneksi asia joka vain tapahtuu sinulle. Se joka kättäsi ja ajatusmallejasi ohjaa olet sinä itse. Itsemurha on harkittu teko etkä voi huomaamattasi vahingoittaa itseäsi.
Mutta pelot ovat pelkoja ja usein irrationaalisia.
Puhu lääkärisi kanssa että pelkäät vahingoittavasi itseäsi impulsiivisesti.
Oletko jo kokeillut erilaisia itsellesi sopivia sijaistoimintoja?
Esim pahimman olon yllättäessä vauvafoorumin gallupeihin vastaaminenkin voi toimia sijaistoimintona.
Itse luen nykyään uutisia tai pelaan söpöä kissapeliä. Ennen purin pahan oloni ja pelkoni itseeni ja kehooni ja otin milloin mitäkin yliannostuksia.
Meni kauan ennenkuin aloin ymmärtää mitkä tilanteet triggeröivät itsensävahingoittamisen ajatuskehän.
Kun tunnistin tilanteet ennenkuin ne alkoivat, vetäydyin turvalliseen paikkaani ja yritin hämätä kehoani esim. Pitkällä lämpimällä suihkulla tai jääpalapussilla. Mutta ajatusmallin muuttaminen vei minulla vuosia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pelot johtuvat sairaudesta. Mulla oli hirveän pitkään samantyyppisiä itsemurhaan liittyviä pelkotiloja, koska traumatisoiduin syvästi tutun miehen käytyä minuun käsiksi ja ahdisteltua mua seksuaalisesti, kun olin tosi pieni. En esimerkiksi vieläkään koe mielekkäänä tilanteita, joissa mun takana seisoo mies, eikä mulla ole häneen näköyhteyttä.
Mulla vähän samaa.
Istun ja kävelen tietyin päin koska kasvojeni vasen puoli on jotenkin "herkempi".
Oikea puoleni on ns "kovempi" joten pidän epäilyttävät tyypit aina oikealla puolellani.Tämä johtunee suuseksistä johon minut pakotettiin, siitä on jäänyt lapsuudesta joku kehollinen outo tuntemus, kuin näkymätön kosketus vasemmalla puolella kasvoja joka ei katoa hetkeksikään.
Siksi kuljen välillä vinottain kuin rapu!
Ap, Itsemurha ei ole onneksi asia joka vain tapahtuu sinulle. Se joka kättäsi ja ajatusmallejasi ohjaa olet sinä itse. Itsemurha on harkittu teko etkä voi huomaamattasi vahingoittaa itseäsi.
Mutta pelot ovat pelkoja ja usein irrationaalisia.
Puhu lääkärisi kanssa että pelkäät vahingoittavasi itseäsi impulsiivisesti.Oletko jo kokeillut erilaisia itsellesi sopivia sijaistoimintoja?
Esim pahimman olon yllättäessä vauvafoorumin gallupeihin vastaaminenkin voi toimia sijaistoimintona.Itse luen nykyään uutisia tai pelaan söpöä kissapeliä. Ennen purin pahan oloni ja pelkoni itseeni ja kehooni ja otin milloin mitäkin yliannostuksia.
Meni kauan ennenkuin aloin ymmärtää mitkä tilanteet triggeröivät itsensävahingoittamisen ajatuskehän.Kun tunnistin tilanteet ennenkuin ne alkoivat, vetäydyin turvalliseen paikkaani ja yritin hämätä kehoani esim. Pitkällä lämpimällä suihkulla tai jääpalapussilla. Mutta ajatusmallin muuttaminen vei minulla vuosia
Tuo kaikki, mitä sanoit, on niin totta! Mulla kesti tosi pitkään tajuta, että itsemurhan pelko ei saa mua tekemään itsemurhaa. En tee sellaista asiaa itselleni, jota pelkään kuollakseni. Tämän asian tajuamiseen mulla kului kuitenkin vuosia. Välillä mua kuljetettiin lastenpsykiatrin pakeilla, mutta häpeä esti mua kertomasta, mitä mulle on tapahtunut. Koin olevani pilalla ja saastainen. Tällä hetkellä elän kuitenkin ihan onnellista elämää, vaikkakin Ap:n avaus nosti vanhat muistot mun mieleen.
Pelkosi johtuvat todennäköisesti sairaudestasi. Kerro lääkärille peloistasi, hän osaa arvioida, olisiko lääkettä syytä vaihtaa.