Mitä ajattelet jos näet muussa yhteydessä leikkipuistotutun

ettei varmaan tunnista. Itse ainakin välillä mietin, kun joku näyttää tutulta, että pitäiskö tuntea tuo. En sano mitään, mutta jälkikäteen tajuan, ai pahus, se oli kerhosta tuttu...

Olen siis tuttava jolle jutellaan niitä näitä leikkipuistossa ja joka tunnistetaan, mutta jolle ei moikata (?)

PÄIVÄKODIN ETEISESSÄ NÄHDYILLE IHMISILLE JOS TAPAATTE SATTUMALTA JOSSAIN?

Mulle nimittäin saattaa helpostikin käydä näin. Luultavasti minulla on jonkinasteinen kasvosokeus, en erota tietynlaisia "tavallisen näköisiä" ihmisiä toisistaan tai jos olen vain muutaman kerran nähnyt.

/tutun vanhemman lapsen kerhosta/hoitopaikasta tms ja tuo vanhempi katsoo sinua hetken ja kääntää sitten katseensa pois, ei tervehdi. Esim. kaupassa näette toisenne tai kirjastossa tms. On lastensa kanssa liikkeellä, sinä yksin.

niin saatan tervehtiä ja jutustella jos se toinen näyttää siltä että siihen on aikaa/halua.

Jos itsellä on kiire tai se toinen näyttää kiireiseltä niin en sitten.

PÄIVÄKODIN ETEISESSÄ NÄHDYILLE IHMISILLE JOS TAPAATTE SATTUMALTA JOSSAIN?

jos tunnistan -mutta on varmasti useamman kerran käynyt just niin, että unohdun katsomaan ihmistä pitkään ja mietin, että jostain mä ehkä ton tunnen, mutta en tajua kuitenkaan mistä, niin en kehtaa moikata, kun voi olla vaan joku joka esim. ajaa samaa bussia joka päivä, muttei olla mitenkään tuttuja...

päiväkotiryhmissä on 20 lasta. Tunnistaisin ehkä kaksi vanhempaa, jos näkisin heidät jossain muualla kuin pk:ssa. Huono kasvomuisti, eivätkä ole mitenkään merkittäviä ihmisiä mun elämässäni.



Lisäksi, kun olen lasten kanssa esim. kaupungilla, katson niin tarkkaan lasten perään, etten ehdi katsomaan muita ihmisiä niin että tunnistaisin. Olen kävellyt näin ihan todella tuttujenkin ohi!



Anteeksi vain jos jotain olen loukannut. :/

eikä monestikaan moikkailla. Enkä sitä odotakaan.

Ja koko ajan sais olla käsi pystyssä jos jokaista äitiä pitäis moikata. Eikä kaikki vastaa. Oon yrittänyt moikata paria äitiä, jotka on parin vuoden ajalta tuttuja, mutta ne ei vastaa. No, ei mua tartte tuntea, kestän kyllä sen.

Hädin tuskin tunnistan tutussa paikassa, kuten leikkipuistossa. Jos tulisi esim. kirjastossa vastaan joku puistossa nähty/jutelty, niin en välttämättä osaisi yhdistää. Ajattelisin vain, että taitaa olla kaupan kassa tai joku neuvolatäti, jostain on naama tuttu. :D Olen ihan oikeasti tyystin surkea naamojen tunnistamisessa. Osaan kyllä kertoa millaisia vaatteita puistotutuilla on, mutta ne kasvot...

Mun on tosi vaikea muistaa vähemmän tuttuja kasvoja. Tai jos joku esim. muuttaa kovin kampaustaan, en välttämättä tunnista. Siis joku vähemmän tuttu.



Esim. jotkut tunnistan rattaista. Jos kulkee ilman niitä, en välttämättä tunnista ko.ihmistä.



Tosi noloja tilanteita tulee aina välillä, mutta en voi tälle mitään. Joten, anteeksi siis kaikki puolitutut, en tahallani ole teitä näkemättä.



Ja joskus vaan kuljen niin ajatuksissani, etten huomaa omia kavereitanikaan :(



Ja siis vastaus kysymykseesi ap, jos nyt kaikesta huolimatta näkisin jonkun kerhotutun tms. ja hän ei mua, niin ajattelisin, että hänellä sama kuin mulla. Tai sitten ei vaan oikeasti halua nähdä, eikä siinäkään mitään.

Odotatte siinä että ensin sulle moikataan?



Kyllä mää moikkaan.



Ajattelen ettei se tunnistanut mua. Eikä kaikki ihmiset ehdi/jaksa tuijota kaupassa muita ihmisiä.



Kerran äiti huomas Popedan laulajan kaupassa, en minä sitä nähnyt vilaukseltakaan vaikka vierestä käveli.



Onko teillä niin huono itsetunto että ajattelette paskaa muista jos teitä ei moikata?



MOIKATKAA ITSE!

Jos se katsoo päin, eikä moikkaa takasin niin sitten ehkä voisi miettiä tilannetta enempi.