Kun olette sosiaalisissa tilanteissa, yritättekö ihan hirveästi?

Nuorempana kyllä. En enää, kun olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin luonnostaan olen. Muut voivat ottaa tai jättää.

En jaksa esittää mitään, eli olen de facto kylähullu. Jos joku siitä pahoittaa mielensä, se on valitettavaa mutta hänen ongelmansa.

Mitenkähän pääsisi eroon siitä että yrittää niin paljon? Kun kuitenkin omissa oloissaan osaa olla rennosti ja ei tartte olla pirtsakka. On siis hyväksynyt kyllä itsensä sellaisena kuin on, mutta ongelmana on että olettaa että muille aiheutuu kärsimystä ja pahaa oloa siitä että on oma epäpirtsakka itsensä.

Pitäisi siis jotenkin sisäistää ajatus että jokainen olkoon vastuussa omista tunteistaan. Se taas on vaikea sisäistää kun ne muut syyllistää sua siitä että olet epäpirtsakka (kysyy mikä vialla, eikö seura kelpaa yms.), ei kaikki mut jotkut.

Mulla auttoi tuohon ikä itsestään. 20 v harjoittelin etukäteen jopa tapaamisen vuorosanoja, ja sen jälkeen taas vatvoin sanoinko jotain väärin, olinko nolo. 30 v en enää ollut. noin neuroottinen, mutta jännitin kyllä etukäteen ja jännittyneenä saatoin olla vähän pökkelö ja omituinen. 40 v ei jännitä yhtään ja pystyn olemaan rento.

Olen kyllä ihan vain tavallinen. Jotain narrinrooliako siinä pitäisi vetää?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä ihan vain tavallinen. Jotain narrinrooliako siinä pitäisi vetää?

Miten pääsit eroon siitä?