Oonko mä ainut, jolla on käynyt niin hyvä tuuri, että ei koskaan
tartte hävetä kumppaniaan. Se on hauska, kiva, mukava, taitava, siisti, ei syö eikä juo sen enempää/kaikkia ruokia, osaa kiittää ja sanoa päivää. Käy töissä, on käynyt kouluja, on kiinnostunut asioista ja keskustelee, vaikkei niin olisikaan.
Noh. Pitkä tukka ja nuttura sillä on, mutta sekin on mun silmiin vaan komea.
Kiittelen täällä päivittäin mielessäni, että tällaisen löysin.
Kommentit (4)
Tasan ei käy onnenlahjat, joten nauti! On meitä muitakin onnellisia, mutta ei sitä aina täällä huomaa, kun suunapäänä ovat nämä tyhjästä räksöttävät naiset, joille melkein jokaiselle voisi vastata: Mietipäs nyt itse / Sanopas nyt sille miehelle itse / Kysypäs häneltä itse / Tee nyt ihan itse omat ratkaisusi.
Niinkuin pieniä hemmoteltuja koiria, jotka hirveää räksöttämistä harrastavat, mutta mitään eivät saa aikaiseksi.
Onnea sinulle edelleen! Muista sanoa sille murullesi, miten ihana hän on!
Mun kumppani on ihminen omine virheineen. Mutta miksi mä häpeäisin sitä? Ei se oo mulle mikään edustusesine enkä mieti mitä muut ajattelevat.
Ei tota tarvitse hävetä, kun kaikki rakastaa sitä. Kukaan ei tiedä millainen hirviö se on kumppanilleen.
Onko se tyttö vai poika?
Kummin vaan, olet todennäköisesti ainoa. Ettei selityksenä vaan olisi oman todellisuudenkäsityksesi häiriö eli psykoosi? Onko yksisarvinen mukana taikametsässä & kaikki muumit laaksossa?