Onko outoa jos perheessä vain isä ja lapset kyläilevät ystävien ja sukulaisten luona

Ei ole. Ehkä se on äidin ainoa hengähdystauko.

Ihan normaalia nykyaikana. Äiti saa ansaitun vapaa päivän tai illan.

On. Mieheni teki juuri näin, kyläili lasten kanssa sukunsa luona kun olin töissä. Ei koskaan ottanut minnekään mukaan. Lopputuloksen voi jokainen arvata.

Noin saattoi tehdä jo 60 vuotta sitten, miksi se nyt olisi outoa?

Olen juuri tuollainen äiti, johtuen siitä että minulla on erittäin huono itsetunto ja häpeän itseäni muiden seurassa. Sen takia olen rajoittanut kyläilyt ja ihmisten tapaamisen minimiin ja mies käy lasten kanssa kyläilemässä ja muissa sosiaalisissa tilaisuuksissa.

Meillä on isä, äiti ja kolme alle 4v lasta.

Hyvin harvoin kyläillään koko porukalla.

Ihan vaan siitä syystä, että se on yleensä ihan saatanasta jo pelkästään logistisesti.

Helpommalla pääsee kun toinen menee esim 2 lapsen kanssa kylään ja toinen on kolmannen kanssa kotona.

M40

Täysin normaalia ja ihanaa jäädä kotiin!

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tuollainen äiti, johtuen siitä että minulla on erittäin huono itsetunto ja häpeän itseäni muiden seurassa. Sen takia olen rajoittanut kyläilyt ja ihmisten tapaamisen minimiin ja mies käy lasten kanssa kyläilemässä ja muissa sosiaalisissa tilaisuuksissa.

Eivätkö ystävät yhtään ihmettele miksi toinen puolisoista ei koskaan ole mukana.

Meillä mies käy omissa sukulaisissaan ja minä omissani. Lapset on kummallakin mukana.

No ei ole. Se sosiaalisempi hoitakoon kyläilyt.

Mitä ajattelette jos ystäväperheestä toinen puoliso on aina poissa kyläilyistä ja muista riennoista?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette jos ystäväperheestä toinen puoliso on aina poissa kyläilyistä ja muista riennoista?

Että se ei tykkää kyläillä ja käydä riennoissa. Minusta täysin ok.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette jos ystäväperheestä toinen puoliso on aina poissa kyläilyistä ja muista riennoista?

Meillä ei ole ystäväperheitä. Olimme viisikymppisiä tavatessamme, joten ei ole muodostunut mitään yhteisiä ystäviä. Lähden miehen sukulaisille kerran-pari vuodessa, muulloin hän vierailee heidän luonaan yksin. Hänen kaveripariskuntia emme tapaa käytännössä koskaan yhdessä ja usein hän itsekin tapaa vain miespuolisia kavereitaan. Minun sukulaiseni asuvat kaukana, en itsekään tapaa heitä usein.

En koe, että minun pitäisi ystävystyä puolisoni kavereiden ja heidän vaimojensa kanssa. Olen monet tavannut mutta ei kenenkään kanssa ole tullut sellainen tunne, että "tuon ihmisen seurassa viihdyn, häneen haluan tutustua paremmin".