Kysyn sinulta, lääkäri: mitä jos potilas näkeekin vaivaa oman terveytensä eteen?

Nytkin keskustellaan muutamassa juonteessa veemäisistä potilaista ja samaan sävyyn lääkäreistä. Jossain joku lääkäri (tai sellaiseksi itseään väittävä 😃) sanoi, että turhauttaa (tai rumempi sana), kun potilaat vaativat pilleriä eivätkä halua itse tehdä mitään terveytensä eteen.

Onko se tosiaan oikeasti noin?

Itse olen potilas, joka on lääkärissä käynnin jälkeen tehnyt todella paljon oman terveytensä eteen ja sama homma jatkuu. Pääsin lääkkeistä eroon (verenpaine, kolesteroli), kun muutin elämäntapani. Tästä on jo useita vuosia aikaa, joten väitän, että muutos on jäänyt pysyväksi.

Lääkäri aikonaan "kiitteli" ja oli tyytyväinen. Muistan hänen epäuskoisen ja ihmettelevän ilmeensä vielä kuin eilisen päivän, kun hän katsoi uusia veriarvoja, joissa ei ollut enää huomautettavaa.

Onko oikeasti, todella niin harvinaista, että potilas haluaa itse tehdä elämästään parempaa? Potilaana ihmettelen "kollegoja" eli toisia potilaita, jotka kärttävät vain pilleriä eivätkä halua itse muuttua. Oma elämäni ainakin muuttui paremmaksi niin monin tavoin, ettei sellaista voisi millään pillerillä saada.

Miten lääkärinä suhtaudut potilaaseen, joka muuttaa elämäntapansa pysyvästi ja pääsee eroon lääkkeistä?