Työpaikat joissa rekrytoidaan samiksia
Analysoidessasi haastattelussa ollessasi, kuinka samanlaisia, samannäköisiä ja ilmaisultaan yhteneväinen olet rekrytointivastaavien kanssa, voit jo arvioida lopputuloksen. Varsinkin, jos rekrytoinnistasi vastaa työpaikan esimies, ja hänen työyhteisöstään mukaansa ottaneen henkilö. Aika surullisia ovat ne työyhteisöt, joissa on ehdotonta auktoriteettia edustava esimiehen rinnallaan kulkee hajuton, mauton ja tunneilmaisultaan jäyhän oloinen tyyppi. Eipä maanantaiaamujen kahvipöytäkeskustelu tai viikottaiset palaverit sisällä mitään mustaa tai harmaata kummempia sävyjä. Josta voikin vetää johtopäätöksenä sen, miksi paikassa ei kukaan viihdy puolta vuotta pidempään. Ainoastaan ne samikset.
Kommentit (6)
Kotipaikkakunnallani ensimmäinen kysymys kesätöitä hakiessa oli, kenen tyttöjä sitä ollaan. No oltiinhan sitä, mutta isä oli ollut mullan alla jo viimeiset kymmenen vuotta. Ei irronnut... edes säälistä.
Eikö parhaat työpaikat siedä erilaisuutta vaalien sitä myös voimavarana? Surullista, jos noin todella on.
Juuri näin. Se on melkein kaikissa paikoissa noin. Aika jännä juttu. Samanhenkiset haluavat ilmeisesti hengata keskenään. Tai sitten on paikkoja joissa on toisiinsa nähden erilaisia paljon ja tulee kiusallisia kohtaamisia, jotkut tukkanuottasilla?
Nykyään kyllä yritetään panostaa työyhteisöissä monimuotoisuuteen. Se hajuton, hiljainen tyyppi voi olla ahdistunut ja ujo, mutta hänet on silti haluttu palkata. Itse pitäisin vain hyvänä asiana, ettei työyhteisö ole täynnä puheliaita ekstroverttejä. Tottakai heidän välisestä kommunikaatiosta voi tehdä johtopäätöksiä, mutta ei persoonasta itsestään.
Ihan vastaavaa en ole kokenut. Mutta samaansuuntaista. Nuorena tulin Helsinkiin Pohjois-Suomesta, ja he olettivat minun olevan lestadiolainen. Perheenperustamiskysymys oli ensimmäisiä. Olin niin häkeltynyt, etten osannut sanoa juuta tai jaata koko kysymykseen. Paikkaa en saanut. Aatella, rasismia on meidän suomalaistenkin kesken. 😁