Kuinkahan yleistä oli, että esim. 1980-luvulla syntyneelle ei kerrottu vaikka kotona oikein mitään murrosiästä?

Taitaa edelleen olla yleistä. Kouluissa kerrotaan vaihdellen opettajien häveliäisyydestä riippuen.

Oon syntynyt vuonna 85 ja minun vanhemmat ei puhunu mulle sanaakaan murrosiästä. Koulussa terkkari antoi jonkun esitteen missä kerrottiin kuukautisista. Sitten kun mulla alkoi kuukautiset niin sanoin äidille, että mulla rupes tulemaan verta alapäästä. Äiti ei sanonut mulle sanaakaan, vaan meni kaapille ja otti sieltä paketin siteitä ja antoi ne mulle.

Siis mitä pitäisi kertoa? Eihän uhmaikäisellekään kerrota uhkaiästä eikä vanhuksia valisteta vanhuudesta, joten mitä ihmettä pitää kertoa murrosiästä? Miten tynnyrissä kasvoi 1980-luvun nuori, jos ei ollut televisiota, radiota tai lehtiä, ei kavereita eikä koulua. Ei kukaan voi luvata lapselleen, että sinulle tapahtuu x ja y, murrosikä on jokaiselle erilainen. Fyysiset muutokset ei ole sama asia kuin murrosikä.

EI minullekaan kerrottu mitään kotona, mutta koulussa kerrottiin ja vanhemmat tiesivät sen.

Olen syntynyt 82 ja ei mulle kotona mitään kerrottu kotona, koulusta ja kirjoista tiedon sain. En usko että tämä on kovin harvinaista vieläkään.

Taisi olla tavallista vielä 90-luvullakin syntyneille.

Olen syntynyt 1990 ja meillä tosin murrosikä ja kehittyminen muutenkin oli sellaisia ihan luonnollisia juttuja, mistä voi puhua molempien vanhempin kanssa. Minulla on tosin kaksi vanhempaa siskoa ja yksi samanikäinen, joten murrosikä taisi olla jo aika tuttu juttu siinä vaiheessa. Muistan kysyneeni joskus jo varmaan ekaluokkalaisena jotain asiaa murrosiästä, esimerkiksi mitkä on kuukautiset, niin aina sain siihen asiallisen ja ikätasoisen vastauksen. Lisäksi muistan 12-vuotiaana vaateostoksilla ollessa halunneeni sellaisia toppimallisia alkeellisia liivejä, niin vanhemmat oli että joojoo, totta kai, minkä väriset haluat.

Monessa samanikäisen kaverini perheessä ei kuitenkaan puhuttu asioista samalla tavalla. Yhden kaverini äiti oli jättänyt kaverin huoneen pöydälle murrosiästä kertovan kirjan. Toisen kuukautiset alkoi tämän ollessa 11v., niin tämä kaverin äiti oli painottanut, ettei asiasta tarvitse kertoa kenellekään ja tunkenut vaan sidepaketin käteen. Parille samanikäiselle ei oltu kerrottu siitä miten kuukautiset toimii ennen kuin näiden kuukautiset alkoi. Totta kai lapset oli kauhuissaan verenvuodosta ja hämmentyneitä. Minusta tuo on kyllä karseaa ja ihan laiminlyöntiä, että jätetään lapsi yksin tilanteeseen missä tämä luulee olevansa kuolemansairas, vain siksi kun ei ole kehdattu kertoa kuukautisista.

Koulussa ei ollut sen paremmin. Kerran vuodessa joku 60v. terveydenhoitaja esitteli luokan tytöille maxisiteitä ja kertoi että näitä sitten käytetään kuukautisiin, olette onnekkaita kun minun nuoruudessa käytettiin jotain kangasrättejä ja vöitä mitkä mitkä piti siteet paikoillaan. Bilsantunneilla asia käsiteltiin noin kahdella lauseella kymmenessä sekunnissa.

Olen syntynyt 1980 ja ei todellakaan vanhemmat puhuneet mitään. Olin aivan ihmeissäni kun kuukautiset alkoivat, vaikka toki koulussa ja kavereilta olin asiasta kuullut. Mutta en ollenkaan tiennyt mitä tehdä enkä kehdannut äidiltä pyytää rahaa suojiin. Oikeasti teinille aika hurja kokemus. Äiti oli sitten jossain vaiheessa tajunnut, että tyyliin käytin vessapaperia ja osti kaikessa hiljaisuudessa aina pari pakettia kuukaudessa. Mutta koskaan ei asioista puhuttu

Olen syntynyt 1979 eikä kotona onneksi ole pahemmin luennoitu murrosiästä. Joskus ohimennen äiti mainitsi, että kohta voi menkat alkaa ja se oli ihan riittävästi. Koulussa murrosikäjuttuja syötettiin jatkuvalla syötöllä, joten en todellakaan kaivannut sitä enää kotona. Koen, että minulla oli kaikki tarvittava tieto silloin. Omille lapsilleni en ole myöskään mitään luentoja pitänyt, jotain ollaan puhuttu jos jotain in puheeksi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä pitäisi kertoa? Eihän uhmaikäisellekään kerrota uhkaiästä eikä vanhuksia valisteta vanhuudesta, joten mitä ihmettä pitää kertoa murrosiästä? Miten tynnyrissä kasvoi 1980-luvun nuori, jos ei ollut televisiota, radiota tai lehtiä, ei kavereita eikä koulua. Ei kukaan voi luvata lapselleen, että sinulle tapahtuu x ja y, murrosikä on jokaiselle erilainen. Fyysiset muutokset ei ole sama asia kuin murrosikä.

Niin että aikuisten ei tarvitse yhtään lapsille kertoa mitään murrosiän mukanaan tuomista muutoksista, vaan ajatella, että kyllä esim. kaverit kertovat tai lapsi kuulee siitä televisiosta tai lukee lehdistä? Kyllähän esim. tytölle on hyvä kertoa kuukautisista ettei hän sitten pelästy, kun ne jonain päivänä tulee.

Luulen että tosi yleostä, koska se tietohan tuli jo ala-asteella koulusta. Eikä niitä kirjoja siis tarvinnut lainata salaa kirjastosta, koska ne jaettiin koulussa. Ainakin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tosi yleostä, koska se tietohan tuli jo ala-asteella koulusta. Eikä niitä kirjoja siis tarvinnut lainata salaa kirjastosta, koska ne jaettiin koulussa. Ainakin Suomessa.

Ei meillä ollut mitään puhetta murrosiästä tai esimerkiksi lisääntymisestä koulussa ja ihan täällä Suomessa kävin peruskoulun vuosina 1988-1997. Esim. biologiassa ei puhuttu sanallakaan siitä eikä kotonakaan siitä saanut puhua tai jos yrittikin kysyä vaikka lisääntymisestä eli vaikka siitä, että mistä lapset tulevat, niin siitä rankaistiin.

Vm -84, ei kerrottu kotona, koulussa toki jotain kerrottiin. En usko, että tämä oli tahallista, vaan pikemminkin että vanhemmuuden taidot olivat joiltain osin puutteellisia. Esim. kun kuukautiseni alkoivat, kerroin vuodosta ja sain siteitä, mutta ei kukaan opastanut, miten usein ne kuuluu vaihtaa ja miten käyttää. Niinpä aluksi yritin kiinnittää ne alapäähäni alushousujen sijasta. Aikuiselle oli ehkä itsestäänselvää, miten siteitä käytetään, teinille ei. Luulin myös pitkään, että sisempien häpyhuulieni kasvu on jotain epänormaalia, hyvä etten vahingoittanut niitä.

Murrosiästä ei puhuttu sanaakaan, joskus vihjailtiin että pojat rupee sitten kiinnostamaan ja vartalo muuttuu mutta ne mainittiin sivulauseissa.

Kun alkoi menkat niin tuntui että äiti oli jotenkin närkästynyt, kaivoi jostain siteen ja käski pitämään kunnes tulisi vaihdoin aika.

Kukista ja mehiläisistä ei myöskään pystytty puhumaan luontevasti, tiesin kyllä jo kaiken siinä vaiheessa kun äiti tokaisi että no, pitäisikö meidän keskustella asiasta. Eipä siinä vaiheessa ja niin vaikeasti kysymys aseteltuna halunnut nuori puhua mitään.

Jälkikäteen olen miettinyt että miksi muuten niin mukavat ja kaikin puolin normaalit vanhemmat eivät osanneet puhua näistä asioista. Tuntui että alentavaan ja vähän pilkalliseen sävyyn näitä juttuja koitettiin tuoda esille. Miksi ei äitini ikinä kertonut kuinka ihanaa on olla ensi kertaa rakastunut ja kuinka upealta se tuntuu? Ehkä vanhempani kantavat harteillaan omia murrosiän karikoitaan ja sen aikaista, vähän häpeällistä suhtautumista asioihin?

Olen syntynyt 85 ja kyllä silloin minun teini-iän kynnyksellä tietoa oli varsin laajasti saatavilla.

Vitosella tai kutosella koulussa pidettiin, jostain syystä vain tytöille, kuukautisista parin tunnin luento ja jotain pamfletteja. Myös terveystiedon tunneilla puhuttiin.

Oli suosikin dear Eki -palsta, kirjastossa oli tietoa saatavilla, tuli kaikkia nuorten sarjoja ja elokuvia joissa asioista puhuttiin.

Tämän lisäksi 95-00 vuosina lähes kaikille tuli netti, josta pystyi infoa myös kaivamaan. Meille taisi tulla jo ennen tuota, kun isä oli tietokoneista kiinnostunut.

Mutta kyllä äidin kanssa avoimesti puhuttiin asioista, kuukautisista, ehkäisystä ja muutoksista, jos oli vielä jotain epäselvää. Isän kanssa muistan puhuneen vain ehkäisystä hieman myöhemmin, kun aloin seurustelemaan, ehkä 16 tai 17 vuotiaana.

Koulussa ei ollut sen paremmin. Kerran vuodessa joku 60v. terveydenhoitaja esitteli luokan tytöille maxisiteitä ja kertoi että näitä sitten käytetään kuukautisiin, olette onnekkaita kun minun nuoruudessa käytettiin jotain kangasrättejä ja vöitä mitkä mitkä piti siteet paikoillaan. Bilsantunneilla asia käsiteltiin noin kahdella lauseella kymmenessä sekunnissa.[/quote]

Meidän oma opettaja joka oli vanhus lapsen näkökulmasta (ehkä 50v) kertoi tota samaa 90-luvun alussa, paitsi että hän oli käyttänyt RAHKASAMMALTA ja sieltä saattoi tulla hyönteisiä mukana 😩 Traumat jäänyt tosta!

Lapseni on syntynyt 80-luvun loppupuolella ja kyllä minä hänelle kerroin ja jätin ihan tarkoituksella luettavaksi jonkun seksuaalisuus-kirjankin. Kondomeja on kylppärissä ihan avoimesti näkyvissä ja tarjolla.

Ohis täällä -67 vuoden mummo ja ei kyllä meillekään kerrottu silloin mitään. Äiti sanoi että sitten joskus kun alkaa tissit kasvaan niin tulee menkut. Siinä kaikki. Ja kun tissit alkoi kasvaa ja oli kipeät niin luulin että oli rintasyöpä. Kauheaa oli kun kuukautiset alkoivat ja kärsin todella runsaista ja kivuliaista menkoista. Ekoina vuosina itkin usein vessassa kun vuosin kuin seula ja luulin että kuolen verenhukkaan. Koulussa terveystieto tunnilla käytiin vähän läpi murrosikää mutta silloin oltiin jo yläasteella ja tieto tuli liian myöhään.

Oon -87 mies ja ei puhuttu mitään. Koulussa oli ehkä kerran joku seksivalistus ehkäisystä joka kesti 1h.

Vierailija kirjoitti:

Oon -87 mies ja ei puhuttu mitään. Koulussa oli ehkä kerran joku seksivalistus ehkäisystä joka kesti 1h.

mä oon 1988 syntynyt mies ja pienessä kaupungissa meillä oli terveystiedon tunnit 2000 luvun alussa missä asiat käytiin todella hyvin läpi. Sen sijaan meidän koulussa skipattiin toinen maailmansota historian tunnilla kokonaan...🤔