3-5 luokalla olevien pikkupoikien jatkuva härvääminen - adhd vai joku muu?
Omat lapset eivät koskaan aiheuttaneet mitään häslinkiä jatkuvalla härkkimisellä ja tavaroiden ronkkimisella ja aikuisten ärsyttämisellä. Tuttavaperheissä on tällaisia poikia, jotka eivät ole hetkeäkään paikoillaan ja sorkkivat kaikkea, mikä on sorkittavissa. Leipäpussia heilutellaan, maitopurkkia sorkitaan, lattialla olevia tavaroita potkitaan, ja niin edelleen. Lista on loputon. Ei jaksaisi kaiken aikaa olla kieltämässä, kun nämä nuoret herrat ovat meillä käymässä. Vanhemmat puuttuvat välillä, ison osan ajasta eivät jaksa komentaa.
Onko näillä pojuilla joku adhd vai mitä ihmettä tuollainen on? Ainoastaan puhelimen ääreen jäpikät sitten rauhoittuvat, tosin siinäkin jalka vispaa usein tai on jotakin tohotusta.
Tuntuu, että nämä eivät pysy nahoissaan. Mitään tekemätöntä hetkeä eivät kestä, koko ajan pitää olla joku raaja heilumassa johonkin suuntaan.
Kommentit (27)
Ei välttämättä, voi olla vaan vapaata kasvatusta, eli lapsi saa lähinnä itse päättää mitä hän tekee, ei vaivaannuta opettaa mitään käytöstapoja...
Puhelinriippuvuutta tuo on, ADHD lapsi on usein todella luova ja osaa kyllä rauhoittua vaikka pitämään tai harrastaa tavoitteellisesti jotain liikuntaa yms.
Ei mitään tekemistä kasvatuksen eikä älylaitteiden kanssa. Ihan samat meillä oli 80-luvulla. Pojille epäominaista käytöstä on olla paikoillaan kiltisti.
Viekää pojat urheilemaan.
Juuri kaupoissa kovaääninen kohellus puhe joka lähinnä itseään viihdyttää ja paikkojen penkominen?
Tulit kuvailleeksi juuri mun poikani. En tiedä mistä se häsäys johtuu, mutta kaikkeen pitää tosiaan tarttua, potkia, liikutella.
Puhelinriippuvuudesta ei ole kysymys: vanhempi saattaa unohtaa puhelimensa päiväkausiksi, ja nuoremmalla on tiukat ruutuajat.
Koulussa lapset keskittyvät hyvin ja tekevät tehtävänsä. Mutta se näpräys... kerran olin hävetä silmät päästäni, kun lapsi alkoi lääkärin vastaanotolla näprätä lääkärin pöydällä olevia tavaroita.
Luonne, ihan samassa perheessä voi toinen lapsi olla rauhallinen ja toinen tuollainen eloisa.
Vierailija kirjoitti:
Tulit kuvailleeksi juuri mun poikani. En tiedä mistä se häsäys johtuu, mutta kaikkeen pitää tosiaan tarttua, potkia, liikutella.
Puhelinriippuvuudesta ei ole kysymys: vanhempi saattaa unohtaa puhelimensa päiväkausiksi, ja nuoremmalla on tiukat ruutuajat.
Koulussa lapset keskittyvät hyvin ja tekevät tehtävänsä. Mutta se näpräys... kerran olin hävetä silmät päästäni, kun lapsi alkoi lääkärin vastaanotolla näprätä lääkärin pöydällä olevia tavaroita.
Lapset ovat lapsia, miks hävetä jos hän tekee jotain lapsille tyypillistä, vaikka koskee toisen tavaroihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulit kuvailleeksi juuri mun poikani. En tiedä mistä se häsäys johtuu, mutta kaikkeen pitää tosiaan tarttua, potkia, liikutella.
Puhelinriippuvuudesta ei ole kysymys: vanhempi saattaa unohtaa puhelimensa päiväkausiksi, ja nuoremmalla on tiukat ruutuajat.
Koulussa lapset keskittyvät hyvin ja tekevät tehtävänsä. Mutta se näpräys... kerran olin hävetä silmät päästäni, kun lapsi alkoi lääkärin vastaanotolla näprätä lääkärin pöydällä olevia tavaroita.
Lapset ovat lapsia, miks hävetä jos hän tekee jotain lapsille tyypillistä, vaikka koskee toisen tavaroihin.
En tiedä, ajattelen että kouluikäisen pitäisi jo osata olla koskematta toisten tavaroihin, ja lisäksi vertaan varmaankin heitä itseeni. Itse lapsena uskalsin hädin tuskin puhua lääkärille.
Mutta tosiaankin nykyajan lapset ovat erilaisia kuin minun sukupolveni. Ja tosiaan lapseni ovat monella tavalla ihania, fiksuja ja monipuolisesti luovia.
Ehkä tämä näpläämisen tarve kumpuaa siitäkin, etteivät nykypäivän lapset saa riittävästi treenata kädentaitoja.
Ei voi yleistää. Onneksi suurin osa on hyväkäytöksisiä poikia. Meillä ei ole ollut tuollaisia käytösongelmia. Joskus oli joku hästäävä naapuri, mutta onneksi se muutti pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulit kuvailleeksi juuri mun poikani. En tiedä mistä se häsäys johtuu, mutta kaikkeen pitää tosiaan tarttua, potkia, liikutella.
Puhelinriippuvuudesta ei ole kysymys: vanhempi saattaa unohtaa puhelimensa päiväkausiksi, ja nuoremmalla on tiukat ruutuajat.
Koulussa lapset keskittyvät hyvin ja tekevät tehtävänsä. Mutta se näpräys... kerran olin hävetä silmät päästäni, kun lapsi alkoi lääkärin vastaanotolla näprätä lääkärin pöydällä olevia tavaroita.
Lapset ovat lapsia, miks hävetä jos hän tekee jotain lapsille tyypillistä, vaikka koskee toisen tavaroihin.
En tiedä, ajattelen että kouluikäisen pitäisi jo osata olla koskematta toisten tavaroihin, ja lisäksi vertaan varmaankin heitä itseeni. Itse lapsena uskalsin hädin tuskin puhua lääkärille.
Mutta tosiaankin nykyajan lapset ovat erilaisia kuin minun sukupolveni. Ja tosiaan lapseni ovat monella tavalla ihania, fiksuja ja monipuolisesti luovia.
Ehkä tämä näpläämisen tarve kumpuaa siitäkin, etteivät nykypäivän lapset saa riittävästi treenata kädentaitoja.
No ei tuokaan normaalia ole, että 9-11 vuotias ei uskalla puhua lääkärille. Olet ihan oikeassa siinä, että ajat ovat muuttuneet ja myös persoonat/luonteet erottuvat jo lapsena toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi yleistää. Onneksi suurin osa on hyväkäytöksisiä poikia. Meillä ei ole ollut tuollaisia käytösongelmia. Joskus oli joku hästäävä naapuri, mutta onneksi se muutti pois.
Kyse ei ole käytösongelmista. Meillä häslääjä on hyväkäytöksinen ja aurinkoinen poika, josta pidetään yleensä kaikkialla. Sormet ja varpaat vain eivät pysy liikkumattomina.
Noh, 3-5 luokkalaiset ei ole mitää pikkupoikia
Missä päin asutte? Pohjois-Karjalassa yli 20%:lla pojista jo ADHD-diagnoosi.
Teillä on ilmeisesti tylsäl, ei tekemistä. Anna vaikka pallo ja heittelytila.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään tekemistä kasvatuksen eikä älylaitteiden kanssa. Ihan samat meillä oli 80-luvulla. Pojille epäominaista käytöstä on olla paikoillaan kiltisti.
Viekää pojat urheilemaan.
Pojat osaavat olla kyllä paikoillaan, jos ovat normaaleja.
Syy on miesten puute niiden kakaroiden kuriin laittamisessa. Miehet eivät ota vastuuta lapsistaan, eivätkä osaa enää laittaa kuriin naapurin lapsiakaan. Poikalapset tarvitsevat kuria kuin susilaumassa. Isistä ei enää ole siihen esimerkkiin. Osasyy siihen on, että kaikki kuvataan youtubeen. Saat itse syytteen. Mutta jumalauta vanhemmat, sitten pitää muuttaa oikeuslaitosta, jos näitä kakaroita ei saada kuriin.
Se härväys pitää joka päivä liikkua ulos useamman tunnin kovalla liikunnalla ja/tai fyysisellä kamppailulla.
Ei eroa mitenkään aktiivisen koirarodun hoitamisesta.
Sitten vasta menee pieleen kun ollaan koko päivä paikallaan ruutujen ääressä ja koulussa.
Entisaikaan tuollainen käytös olisi kitketty pois remmin avulla. Nykyisin noin käyttäytyville pyritään saamaan adhd-lääkitys, mutta valitettavasti monilla hyvinvointialueilla lääkärit ovat kitsaita diagnoosien kanssa ja ehkä vain joka kymmenennelle lapselle sellainen järjestyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi yleistää. Onneksi suurin osa on hyväkäytöksisiä poikia. Meillä ei ole ollut tuollaisia käytösongelmia. Joskus oli joku hästäävä naapuri, mutta onneksi se muutti pois.
Meillä on tuollainen aloittajan kuvailema poika, ja kyllä hän muuten on todella kohtelias, ystävällinen ja aina muita auttamassa.
Onko tämä joku nykyajan pikkupoikien olotila, onko kellään tähän näkemyksiä? Puhelinsukupolvi?